Tätä kirjoitettaessa brexitiin on vain yhdeksän lyhyttä viikkoa eikä ole merkkiä siitä, miten Iso-Britannia eronsa Euroopan unionista hoitaa.
Monet odottivat, että EU-erosopimus olisi mennyt läpi ja brexitiin olisi saatu siirtymäkausi. Pääministeri Theresa Mayn viimeisin yritys kuivui kuitenkin kasaan. Vain hölmö ei valmistautuisi nyt sopimuksettomaan eli No deal brexitiin.
Kuinka kivulias No deal sitten olisi Britannian maanviljelijöille?
Maatalouden AHDB-asiantuntijapaneelin vuonna 2018 julkaiseman analyysin mukaan vain 25 prosenttia tiloista olisivat valmiita eri brexit-vaihtoehtoihin. Lopuilla 75 prosentilla tilanne on epävarma.
Nyt on jo kiire, sillä ensimmäiset brexitin jälkeen korjattavat viljelykasvit on kylvetty ja valtaosa pääsiäismarkkinoille tulevista karitsoistakin jo laiduntaa.
Isolla-Britannialla on valtavat kotimarkkinat, jossa ruokittavana on 66 miljoonaa suuta. Maan omavaraisuus ruuan suhteen on vain 60 prosenttia, ja loput tuodaan muualta. On sanottu, että ruuan tuottajien olisi keskityttävä kotimaan markkinoihin eikä vientiin. Toisaalta valikoiman yksipuolistumista tuskin kukaan saarivaltakunnassa haluaa.
Korkeiden jäljitettävyys- ja hyvinvointivaatimusten vuoksi ruuan tuotanto ei ole Britanniassa halpaa ja sitä tuetaan edelleen voimakkaasti. Tukien ollessa uhattuina myös standardeista on vaikea pitää kiinni.
Näin siitä huolimatta, että elintarviketeollisuus on tehnyt eläinten hyvinvointia ja vastuullista tuotantoa edistäviä ratkaisuja saavuttaakseen brittikuluttajien luottamuksen.
Mikäli kotimainen ruoka kallistuu liikaa, kuluttajat luultavasti valitsevat ostoskoreihinsa halvempaa ulkomaista ruokaa.
Vientitullit häämöttävät
Sopimuksettoman Brexitin jälkeen Britannian ja EU:n välinen kauppa siirtyisi WTO-sääntöjen varaan, jolloin korkeat tullimaksut alkaisivat vaikeuttaa kaupankäyntiä toden teolla.
Esimerkiksi maitotuotteiden WTO:n mukaiset vientitullit olisivat EU:hun enimmillään 35 prosenttia. Kyseessä ei olisi mikään pikku juttu, sillä Britannia vei tammi-marraskuussa 2018 unioniin 63 470 tonnia cheddaria, mikä on yli kolmannes brittien kaikesta juuston viennistä. Voita vietiin EU:hun noin 30 000 tonnia, kun unionin ulkopuolelle voin vienti oli vain reilut 5 000 tonnia.
Pitää muistaa, että Britannia on nykyisin pitkälti palveluyhteiskunta ja palvelut (mm. rahoitus- ja IT-ala) tuottavat maan BKT:stä 80 prosenttia. Yhtäältä palvelut ovat Britannian tärkeä ja haluttu vientituote ja toisaalta ruuan saatavuutta ei haluta missään oloissa vaarantaa. Siksi kauppaneuvotteluissa haettaneen kompromissia, joka turvaa ruuan tuonnin myös tulevaisuudessa Britanniaan.
Brexitin vaikutus maataloustuottajiin riippuu siitä, onko Britannia nettotuoja vai -viejä.
AHDB: n analyysi olettaa tuonnin vähenemisen nostavan kotimaisen maidon hintaa ja kompensoivan reilusti työvoimakustannusten nousun. Tällöin Britannian maidontuottajien maataloustulot voisivat nousta jopa 33 prosenttia.
Kahden puolen rajaa
Tariffien käyttöönoton myötä tullit kulkisivat Britannian ja EU:n välisellä rajalla Irlannin saarella. Ongelmia koituisi erityisesti Pohjois-Irlannin maitosektorille, jonka tuottamasta maidosta noin kolmasosa menee rajan yli Irlantiin jalostettavaksi.
Tukala tilanne huolettaa jopa alueen menestyneimpiä elintarvikealan yrityksiä.
Lakeland Dairies, joka on merkittävä maidonjalostusosuuskunta, operoi rajan kummallakin puolella Irlannin saaren pohjoisosassa. Meijeriyritys on tuplannut tuloksensa yli 14 miljoonaan Englannin puntaan vain yhden vuoden aikana ja suunnittelee parhaillaan yhdistymistä kilpailijansa kanssa.
Joka vuosi Irlannin rajan ylittää noin 45 miljoonaa ajoneuvoa, joista noin 30 000 kuuluu Lakelandin kalustoon. Viimeisimmän ilmoituksen mukaan nämä autot tarvitsisivat No deal brexitissä Vihreän kortin, joka vaaditaan matkustettaessa EU:n ulkopuolelle.
Toimitusjohtaja Michael Hanley myöntää olevansa täysin valmistautunut brexitiin, ja myös jalostuslaitokset ovat mukautuneet hyvin tilanteeseen molemmin puolin rajaa.
Osuuskunta kerää maidon 2 200 perhetilalta, joista noin 750 sijaitsee Pohjois-Irlannissa ja loput kaksi kolmasosaa Irlannin tasavallassa. Noin kahtasataa tuotetta viedään 80 maahan.
”Suurin huoleni on pikemminkin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kuin lyhyellä ajanjaksolla”, Hanley sanoo.
Hän pohtii, alkaako taantuma, jos tulee kova brexit. Kovaa rajaa tullimuodollisuuksineen Hanleyn mielestä kuitenkaan tuskin tulee, koska kummallakaan puolella ei sitä haluta.
”Jos punnan arvo laskee, jää kuluttajien taskuihin vähemmän rahaa, mikä pakottaa Britannian hallituksen tukemaan halpaa tuontia. Tuloksena voi olla ylitarjonta, jossa laatu, jäljitettävyys ja varmuus ovat toissijaisia”, arvioi Hanley.
Elintarvikkeiden viejät haluavatkin selkeät säännöt siitä, mihin pitää sitoutua ja mitä asiakirjoja tarvitaan.
”Vaaditaanko tuotteisiin Pohjois-Irlannin vai Britannian leimat? Mitä tulli ja asiakkaamme haluavat? Reilun kahden vuoden aikana on vallinnut mykistävä tietämättömyys eikä vastauksia ole tullut”, Hanley toteaa.
Lammastilat varpaillaan
Ylänköalueet esimerkiksi Walesissa soveltuvat parhaiten lampaiden tuotantoon, joka on myös kaikkein haavoittuvimpia aloja.
Noin 35 prosenttia tai brittiläisestä karitsasta myydään tällä hetkellä ulkomaille. Viennistä suurin osa (96 %) menee EU:hun.
Britannian kansallisen lammasliiton toimitusjohtaja Phil Stocker uskoo, että pahimmillaan tullimaksut voisivat nousta 50 prosenttiin.
”Vaikka punnan kurssi vajoaisi, se ei riittäisi korvaamaan korkeampia vientikustannuksia”, hän sanoo.
”Valmistelussa ollut brexit-sopimus sentään tarjosi brittiläiselle maataloudelle jotain. Nyt tiedämme vain olevamme yhä lähempänä No dealia, joka olisi erittäin vahingollinen lampaiden kasvatukselle ja maataloudelle yleisemminkin.”
Hedelmänpoimijoista pulaa
Skottilaiset vihannesten ja hedelmien tuottajat pohtivat samaan aikaan työvoiman saatavuutta. Jo nyt hedelmät ovat jääneet mädäntymään viljelmille, koska tuottajat eivät yksinkertaisesti löydä työntekijöitä poimijoiksi.
Britanniaan saapuu yleensä vuosittain 60 000 kausityöntekijää pääosin EU:sta istuttamaan, keräämään, luokittelemaan ja pakkaamaan yli yhdeksän miljoonaa tonnia hedelmiä, vihanneksia ja kukkia.
Skotlannin tuottajajärjestön National Farmers’ Union of Scotlandin tekemän tutkimuksen mukaan 74 prosenttia alueen puutarhaviljelijöistä ja perunantuottajista pystyivät rekrytoimaan vuonna 2017 ainoastaan brittiläisiä työntekijöitä. Lähes puolella tiloista olikin vaikeuksia sadonkorjuussa työvoimapulan vuoksi.
Hallitus on esittänyt ratkaisuksi robotiikkaa. Suuri yleisö ei kuitenkaan teollistuneista tiloista innostu. Tekniikka on lisäksi kallista ja edellyttää uusien taitojen hallintaa ja laitteiston ylläpitoa.
Eläinlääkäreitä EU:sta
Eläinlääkintäala on sekin huolissaan tiukentuvista maahanmuuttolaeista. Britannian eläinlääkintäyhdistyksen puheenjohtaja Simon Doherty varoittaakin, että sopimukseton brexit käynnistäisi eläinlääkäritodistusten tulvan.
”Lähes puolet Britanniaan rekisteröityneistä eläinlääkäreistä tulee EU:sta. Tämän ei pidä johtaa uuteen byrokratiaan eikä vaikeuttaa EU-kansalaisten työluvan saantia.”
”Vaikutus olisi suurin teurastamoteollisuuteen, jossa 95 prosenttia virkaeläinlääkäreistä on lähinnä unionin alueelta”, Doherty toteaa.
Maatalouspolitiikka käännekohdassa
No dealin myötä maataloustukiin tulisivat valtavat leikkaukset, joiden tulisi astua voimaan vuonna 2023. EU:n tuotantotuki menetettäisiin ja tuet sidottaisiin maatilojen ympäristötoimiin. Myös tärkeimmät torjunta-aineet tulisivat kiellettyjen listalle.
Brexitin jälkeen yksi asia on varmaa: Britannialla ei ole enää sananvaltaa EU:n säädöksiin. Mutta jos haluamme pelata EU-peliä, meidän on vastattava unionin vaatimuksia – tai mentävä niitä vielä pidemmälle.
Pahimmillaan edessä on ainoastaan loputonta nokittelua eurooppalaisten kumppaneidemme kanssa.
RACHEL MARTIN
Kirjoittaja on AgriLandin Britannian kirjeenvaihtaja. AgriLand on Irlannin suurin maatalouden uutissivusto.
