Lähes kaikki Helsingin pörssin päälistalle tai First North-markkinapaikalle listautuneista yrityksistä ovat perinteisiä osakeyhtiöitä.
Joukkoon kuitenkin mahtuu myös muutama osuuskuntapohjainen yritys. Pohjanmaan Arvo Sijoitusosuuskunta listautui kesällä 2023 ja oli samalla Suomen ensimmäinen pörssiin listautunut osuuskunta. Viime kesänä se sai seurakseen KPY Osuuskunnan. Molemmat ovat käytännössä sijoitusyhtiöitä.
Pörssissä ovat myös osuuskuntaomisteiset lihatalot Atria ja HK Foods. Kaksikosta Atria paineli pörssiin taannoisen talouslaman kynnyksellä vuonna 1991 ja HK Foods uuden nousukauden keskellä 1997.
Molemmat hakivat pörssistä pääomia kasvuun ja kansainvälistymiseen sekä isoihin investointeihin, joihin osuuskunnan tuottajajäsenten omat rahkeet eivät olisi tuolloin riittäneet. Yhtiöiden osake-enemmistö ja äänivalta ovat pysyneet silti lihaosuuskunnilla. Atrian pääomistajia ovat Itikka, Lihakunta ja Pohjanmaan Liha. HK Foodsin takana on puolestaan LSO Osuuskunta.
Edut pohjimmiltaan yhteisiä
Perinteisiin pörssiyhtiöihin verrattuna osuuskuntaomisteisilla yhtiöillä tuntuisi olevan sovittamaton arvoristiriita. Osuuskunnan perustehtävä on tuottaa taloudellista turvaa omistajilleen, pörssiyhtiön puolestaan maksimaalista voittoa ja lisäarvoa osakkeenomistajille.
Ei siis ihme, että moni lihantuottajaomistaja – ja toki myös tavallinen osakkeenomistaja – voi pysähtyä pohtimaan, kenen ääni lopulta painaa eniten yhtiöiden päätöksenteossa. Tarjoaako osuuskunta jäsentuottajilleen enää takavuosien kaltaista turvaa ja toimeentuloa, kun osto- ja myyntihinnat ovat sopimuksilla lukittuja? Tehdäänkö tuottajia koskevat päätökset osuuskunnassa vai pörssiyhtiössä?
Lihakunnan ja Itikka osuuskunnan toimitusjohtaja Ilkka Nykänen tunnustaa, että pohdinta osuuskunnan jäsenten ja osakkeenomistajien eturistiriidasta on täysin ymmärrettävää.
Hänen mielestään jännitteitä syntyy helposti etenkin poikkeusoloissa, kuten koronapandemian ja sitä seuranneen inflaatiopiikin aikoihin. Nyt niitä voivat aiheuttaa sikarutto ja polttoaineiden hinta.
”Omistajajäsenet odottavat kilpailukykyistä tuottajahintaa ja markkinavarmuutta, osakkeenomistajat puolestaan painottavat kannattavuutta ja osingonmaksukykyä. Näiden välillä on vain löydettävä tasapaino. Itikka ja Lihakunta omistavat Atrian osake-enemmistön, joten niillä on myös eniten äänivaltaa”, Nykänen painottaa.
Hänen mielestään edut ovat pohjimmiltaan yhteneväiset, sillä molemmat tarvitsevat toisiaan.
”Kyllä Atrian suurimmat osakkeenomistajat kantavat aidosti huolta myös tuottajista. Jos pörssiyhtiö ei voi luottaa kotimaisen raaka-aineen riittävyyteen, se on sille iso riski. On hyvä huomata, että kyse on myös huoltovarmuudesta”, Nykänen muistuttaa.
Pörssisaldo yhä plussalla
Lihakunnassa ja Itikassa on yhteensä noin 2500 omistajajäsentä. Toimitusjohtajan mukaan sitoutumisaste on viime vuosina vain noussut: noin 80 prosenttia tuottajista on maksanut osuuspääomansa täysimääräisenä.
”Nuorempi tuottajapolvi voi olla aiempaa yrittäjähenkisempää ja itsenäisempää. En silti tiedä toista toimijaa, joka pystyy maksamaan jopa yli 20 prosentin osuuspääoman korkoa osuuskunnan tuottajajäsenille ja sitoutuu ostamaan naudat, possut ja broilerit markkinahinnoin riippumatta markkinatilanteesta”, Nykänen toteaa.
Vaikka pörssitaipaleeseen liittyy ajoittain osuuskunnan sisäistä kipuilua, on listautumisen kokonaissaldo toimitusjohtajan mukaan selkeästi plussalla. Pörssi lisäsi Atrian tunnettuutta, toi rahaa investointeihin, antoi mahdollisuuden kansainvälistymiseen ja toi toimintaan läpinäkyvyyttä.
”Listautuminen oli oikea ratkaisu, joka on vakauttanut myös suomalaisia lihamarkkinoita”, Nykänen toteaa.
Tuottajan kuuluu kirittää, mutta ei kampittaa
MTK:n maatalous- ja elintarvikemarkkinaa seuraavan juristin Kimmo Tammen mukaan lihantuottajien ääni kuuluu osuuskunnan jäsenyyden kautta. Miten tehokkaasti se lopulta välittyy pörssiyhtiön päätöksiin, on jo toinen asia.
”Tuottajia askarruttaa etenkin tuotantoketjussa syntyvän lisäarvon jakautuminen ja lyhyellä aikavälillä edut eivät aina ole yhteneviä. Tämä jännite on jossain määrin kasvanut”, Tammi toteaa.
Osuuskunnan omistajuutta ja jäsenyyttä mietitään myös silloin, kun tuottajalle tulee kannattavuushaasteita: Kuka lopulta pystyy käymään neuvotteluja ja minkä verran tuottaja voi vaikuttaa sopimusehtoihin?
MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä toteaa Ilkka Nykäsen tavoin, että menestyvä teollisuus on myös tuottajille elinehto ja raaka-aineen saatavuuden turvaaminen pörssiyhtiössä kaikkien sen omistajien etu. Yhtiön tulosta ei voi jakaa joillekin omistajille markkinahintaa korkeampana tuottajahintana. Sen on kuitenkin oltava kaikkien omistajien kannalta sellainen, jolla turvataan raaka-aineen saatavuus ja lihantuotanto.
”Tuottajien omasta neuvotteluvoimasta suhteessa teollisuuteen on pidettävä huolta. Tämä korostuu niissä yhtiöissä, joissa on muitakin omistajia kuin tuottajat. Tuottajien pitää kirittää teollisuutta, mutta ei kampittaa. On nähtävä kokonaisuus – pitkäjänteiset onnistumiset tehdään lopulta yhdessä”, Hemmilä tähdentää.
Pörssiyhtiön omistajana osuuskunnan on huolehdittava, että liiketoimintastrategian ytimessä on kotimaisen raaka-aineen jatkojalostus ja kaupallistaminen. Näin pörssiyhtiö luo mahdollisuuksia maataloustuotannolle.
”Tässä onnistuminen edellyttää vahvaa ja onnistunutta omistajuutta. Yhden tai kahden kvartaalin sijaan katseen pitää olla vuosia eteenpäin”, Hemmilä toteaa.
LSO:ssa ääni kuuluu
Myös LSO Osuuskunnan toimitusjohtajan Veikko Kempin mielestä jäsenen ja osakkeenomistajan eduissa on enemmän yhteistä kuin eriävää. Molemmat haluavat kasvattaa omistuksensa arvoa ja tuottoa.
”Osakkeenomistaja ja lihantuottaja hyötyvät siitä, että lihatilojen kilpailukykyä ja kannattavuutta kehitetään. Samalla varmistetaan yhtiön tarvitseman lihan saatavuus ja laatu.Toki osakkeenomistajilla ja jäsenillä voi olla erilaisia näkemyksiä siitä, miten ja millä aikajänteellä lisäarvo jaetaan”, Kemppi toteaa.
Jäsenten sitoutumisasteesta kertoo toimitusjohtajan mukaan vahva ja kasvava osuuspääomakertymä, hyvä äänestysaktiivisuus edustajiston vaaleissa sekä hallinnon korkea osallistumisaste.
”LSO Osuuskunta on HK Foodsin selkeä pääomistaja, joka käyttää äänivaltaansa yhtiökokouksessa ja osakkeenomistajien nimitystoimikunnassa. Omistajaohjauksessa keskitymme kasvattamaan omistaja-arvoa, hakemaan sijoitustuottoa sekä turvaamaan tuottajajäsenille kannattavan ja kehittyvän lihantuotannon”, Kemppi listaa.
Tuottaja on kaiken kivijalka
Osuustoiminnassa kvartaalin sanotaan olevan 25 vuotta. Miten se istuu pörssiyhtiön filosofiaan?
”Jäsentilojen kilpailukyvyn ja kannattavuuden kehittäminen on perusta lihanhankinnalle ja omistaja-arvon tuottamiselle, olipa kyse osuuskunnan jäsenestä tai osakkeenomistajasta. Tätä kautta osuustoiminta on myös HK Foodsin dna:ssa”.
Entä mikä on toimitusjohtajan viesti niille tuottajille, joiden mielestä osuuskunta ei anna mahdollisuutta kehittyä yrittäjän haluamaan suuntaan, vaan pakottaa sen sopeutumaan annettuihin yhteistyöehtoihin?
”Kyllä me keskustelemme tilojen kanssa aktiivisesti siitä, miten tuotantoa ja yhteistyötä voisi kehittää. Toki sen pitää olla molemmille win-win-yhtälö ja myös meidän on oltava tuottajalle kilpailukykyinen kumppani. On kuitenkin todella harvinaista, ettei tila jatkaisi osuuskunnan jäsenenä sukupolvenvaihdostilanteessa”, Kemppi toteaa.
Pörssielämä on tasapainoilua
Osuuskuntien ja pörssiyhtiöiden omistus- ja päätösvaltahaasteet ovat tulleet tutuksi myös yritysjohdon valmentajana ja neuvonantajana työskentelevälle Iiro Jussilalle. Hän on työurallaan ollut muun muassa PTT:n toimitusjohtajana sekä johtamisen professorina LUT-yliopistossa.
Miten osuustoiminnan periaatteet ovat sovitettavissa yhteen pörssiyhtiössä?
”Se vaatii omistajastrategiaa ja sitä tukevia hallintorakenteita. Tuottajahintojen, investointien ja osingonjaon välillä voi syntyä jännitteitä, joita omistajaohjauksen on kyettävä käsittelemään. Olennaista on, miten arvonluonti ja markkinariskit jakautuvat teollisuuden ja tuottajien välillä. Omistajuuden pitää vahvistaa koko arvoketjun kykyä menestyä ja uudistua.”
Kuinka tämä tasapainoilu on mielestäsi onnistunut meillä Suomessa?
”Olennaista on tilatasolla tapahtuva kehitys. Luonnonvarakeskuksen mukaan maatalouden kannattavuus jäi myös vuonna 2025 heikoksi. Maatilayritykset saavuttivat keskimäärin vain neljänneksen tavoitteena olleesta yrittäjätulosta. Tuotantosuuntien ja yksittäisten tilojen väliset erot olivat kuitenkin suuria.”
Kantaako tavallisen lihantuottajan ääni pörssiyhtiön päätöksentekoon asti?
”Muodollinen edustus osuuskuntien ja yhtiöiden hallinnossa ei vielä kerro, kuinka hyvin tuottajien tarpeet välittyvät strategisiin valintoihin ja investointipäätöksiin.
Keskeistä on, miten jäsenistö valitsee edustajansa sekä millaista osaamista ja kykyä heillä on yhdistää tuottajien näkemykset omistamisen tavoitteisiin, liiketoiminnan realiteetteihin ja markkinoiden vaatimuksiin. Hallintoon tarvitaan ihmisiä, jotka ymmärtävät tuottajien arkea ja taloudellisia edellytyksiä. Samalla heidän on kyettävä arvioimaan omistamisen tavoitteita, markkinoita ja yhtiön pitkän aikavälin kilpailukykyä.
Etenkin nuorten ja investointeja suunnittelevien yrittäjien tulevaisuudenusko riippuu konkreettisesti tuotannon kannattavuudesta ja riskien hallinnasta. Siksi jäsenistön ääntä ei voi jättää vain aktiivisimpien varaan.
Hallitukseen voidaan tarvita myös toimialan ulkopuolista osaamista. Ulkopuolinen asiantuntija ei korvaa tuottajien ääntä, mutta parhaimmillaan vahvistaa sen vaikutusta päätöksenteossa.”
Mitä nuoremmille tuottajille tulisi tarjota, että he pysyvät osuuskunnissa mukana?
”Heidän on voitava luottaa siihen, että pitkäjänteinen investointi tuotantoon on taloudellisesti perusteltu. Se edellyttää uskottavaa näkymää kustannusten kattamiseen, kilpailukykyiseen tuottajahintaan ja investoinnin takaisinmaksuun. Pelkkä osuuskuntahenki ei riitä, jos taloudellinen riski jää kohtuuttomasti yrittäjän kannettavaksi. Omistajuus säilyy houkuttelevana, kun se auttaa tuottajaa menestymään ja uudistamaan yritystään. Osuuskuntien on kuitenkin ansaittava se jokaisen sukupolven kohdalla uudelleen.”
Finnish Beef Company haluaa toimivan nautamarkkinan
Osuuskunnan ja tuottajan välisen liekanarun katkaisemisessa on siinäkin omat riskinsä. Vaihtoehtoisia myyntikanavia on niukasti, eivätkä osuuskunnat käytännössä edes salli niiden käyttöä. Useimmissa tapauksissa osuuskunnista erotaankin vasta tuotannon loppumisen myötä.
Isoja lihataloja on arvostellut matkan varrella muun muassa toimialan pk-yrityksiä edustava Lihakeskusliitto. Sen mielestä liha- ja teurastamomarkkinoissa on oligopolin piirteitä.
Isojen osuuskuntien ulkopuolelle onkin viime aikoina syntynyt pieniä tuottajarinkejä ja osakeyhtiöitä. Niistä yksi on viime keväänä Hämeenlinnassa perustettu Finnish Beef Company Oy, joka on myös Ruokaviraston hyväksymä tuottajaorganisaatio.
Yhtiön tavoitteena on parantaa täkäläisten naudanlihantuottajien neuvotteluasemaa, lisätä hinnoittelun ja laadun avoimuutta sekä tukea tilojen itsenäisyyttä ja kannattavuutta. Se järjestää muun muassa nautojen huutokauppoja ja toimii avoimen kauppapaikan ohella tuottajien yhteistyöverkostona.
Tuottaja päättää tulevaisuudestaan
Toimitusjohtaja Susanna Valtosen mukaan yrityksen perustamisen taustalla oli osakkaiden yhteinen halu parantaa tuottajien asemaa. Heidän oma nautatilansa oli aiemmin LSO:n jäsen.
”Ei tavallisella nautatilalla ole juurikaan vaikutusvaltaa hintaan tai muihinkaan sopimusehtoihin. Ostat vasikat tietyllä hinnalla, saat hankintaan osuuskunnalta kovakorkoisen lainan ja kasvatat naudat pörssiyhtiön määräämällä hinnalla. Ei se ole markkinataloutta – eikä myöskään oikeaa yrittäjyyttä”, Valtonen toteaa.
Lihakunnan ja Itikan Nykänen huomauttaa, että eläinluottojen rahoittaja on heillä OP Yrityspankki, ei tuottajaosuuskunta. Osuuskuntien rooli on mahdollistaa rahoitus antamalla tarvittavat vakuudet eläinlimiiteille. Eläviä eläimiä ei tyypillisesti voida hyödyntää pankkirahoituksen vakuutena, ja osuuskuntien tarjoamat vakuusjärjestelyt parantavat rahoituksen saatavuutta ja mahdollistavat tuottajille joustavan tavan rahoittaa eläinhankintoja.
Myöskään LSO:n mukaan heidän jäsenilleen takaama eläinrahoitus, joka toteutetaan yhteistyössä Pohjola Pankin kanssa, ei vaadi tuottajalta vakuusjärjestelyä.
Valtosen mukaan etenkin nuorempi tuottaja- ja viljelijäpolvi haluaa kuitenkin kyseenalaistaa lihaosuuskuntien nykyisiä toimintamalleja. He haluavat vaikuttaa itse omaan tulevaisuuteensa ja toimeentuloonsa.
”Siksi myös tämä yritys on perustettu. Meidän kauttamme tavalliset tuottajat voivat käydä kauppaa joko yksin tai porukassa ja neuvotella itse myös hinnat”, Valtonen kertoo.
