Usein tarkastelemme oman talouden hallintaa yksilösuorituksena. Yksilö säästää, budjetoi ja sijoittaa. Silti kenenkään ”oma talous” ei ole täysin omaa, paristakin syystä. Ensinnäkin se konteksti, missä teemme päätökset, vaikuttaa valtavan paljon.
Suomessa konteksti on pohjoismainen hyvinvointivaltio, mikä tekee oman talouden hallinnasta erilaista vaikka Yhdysvaltoihin verrattuna. Toisekseen ympärillämme olevat ihmiset vaikuttavat tekemiimme päätöksiin. Esimerkkejä tästä ovat vaikka puoliso, vanhemmat, tai ystävät ja kaverit.
Erityisen totta tämä on nuorilla, jotka vielä harjoittelevat taloudenhallintaa. Heidän talousarkensa on yhteisöllinen. Kaveriporukan normit vaikuttavat kulutuspäätöksiin. Nuoret ovat erityisen alttiita some-mainonnalle.
Tilauksia saatetaan tehdä yhdessä ja asumisen kuluja pyritään hallitsemaan kimppa-asumisella. Kaikki tämä vaikuttaa paljon taloudenhallintaan.
Yhteisöllisyys on monella tavalla hyvä juttu, mutta siinä on myös omat haasteensa. Se voi luoda vertaispainetta kulutukseen. Sosiaalinen media lisää tätä painetta vielä entisestään, kun se luo vaikutelmaa, että muilla on mielenkiintoisempi tai rikkaampi arki kuin itsellä.
Jos kavereiden tai seurustelukumppanin rahankäyttö on löyhää vaikkapa jatkuvien ravintolailtojen muodossa, niin se helposti siirtyy myös nuoren omiin arjen käytäntöihin.
Osuustoiminnan uudet roolit nuorille
Millä tavalla osuustoiminta liittyy tähän? Nuoret ovat tottuneet olemaan kuluttajia ja käyttäjiä. Osuustoiminta tuo mukaan myös omistajuuden aspektin.
Omistajuus muuttaa kuluttamisen sävyn ja tuo jäsenille uudenlaista toimijuutta. He pääsevät yhdessä vaikuttamaan pelisääntöihin ja tekemään niitä reilummiksi.
Lisäksi nuorten työ ja arki muistuttavat enenevässä määrin mikro-osuuskuntia. Asuminen voi olla jaettua. Tilauksia verkosta tehdään yhdessä kustannusten säästämiseksi. Töitä voidaan tehdä keikkaluontoisesti ja väliaikaisia työtiimejä kootaan tilaajan tarpeiden mukaisesti.
Osuustoiminta on eräänlainen formalisoitu versio tästä. Yritysmalli tuo selkeät säännöt, läpinäkyvyyden ja demokraattiset vaikuttamisen muodot. Tämän vuoksi on tärkeää, että osuustoiminta yrittämisen ja taloudellisen toiminnan järjestämisen muotona olisi nuorille tuttu.
Osuustoiminta polkuna aktiiviseen kansalaisuuteen
Osuustoiminta on osoittautunut historiassa hyvin joustavaksi tavaksi organisoida taloudellista toimintaa: se ei ole menneisyyden jäänne, vaan päinvastoin muokkautuu oman aikansa tarpeita vastaavaksi.
Suomessa osuuskunnat ovat erityisen voimakkaita toimijoita ja pystyvät myös osallistumaan koulujen talousopetukseen. Oman lisänsä talouskoulutuksen vaikuttavuuteen tuo vielä se, että se on osana yhteiskuntaopin koulutusta.
Talousopetuksessa niin kouluissa kuin muualla usein korostuu hyvin paljon yksilötason päätöksenteko esimerkiksi budjetoinnin tai sijoittamisen muodossa. Koululaisia ja opiskelijoita voitaisiin kuitenkin kouluttaa myös omistajuuteen ja yhteiseen päätöksentekoon.
Se tekisi nuorista vahvempia, omatoimisempia mutta samalla myös muut huomioonottavia taloudellisia toimijoita. Osuustoiminnan osaaminen voisi olla tässä merkittävässä roolissa.
Osuustoiminnallisilla yrityksillä on rooli näiden asioiden tuomisessa esille, koska kukaan muu taho ei tule sitä niiden puolesta tekemään.
Kirjoittaja Panu Kalmi on taloustieteen professori Vaasan yliopistossa. Hän tutkii nykyään lähinnä talousosaamista ja -opetusta, mutta on tutkinut myös osuustoimintaa jo noin 30 vuoden ajan.
