Maa-akatemian tarina alkoi kauan ennen sen virallista perustamista. Tarve oli olemassa jo yli viisi – joillakin jopa kymmenen vuotta sitten. Viljelijät ja neuvojat kaipasivat foorumia, joka tarjoaisi tukea ja verkoston uudistavaan viljelyyn, luomuun ja agroekologisiin menetelmiin.
”Jo silloin nähtiin, että viljelijöille suunnatulle, kestävän viljelyn neuvonnalle oli kysyntää. Itsenäisesti toimivat neuvojat ja kouluttajat halusivat yhdistää voimansa, mutta oikea hetki ei ollut vielä tullut”, kertoo Maa-akatemian toimitusjohtaja Antti Luomala.
2020-luvun puoliväliä lähestyttäessä regeneratiivinen eli uudistava viljely, maan kasvukunto ja viljelijöiden hyvinvointi nousivat esiin yhä useammin sekä koulutuksissa että yhteiskunnallisessa keskustelussa. Samaan aikaan alalle tuli uusia asiantuntijoita ja tekijöitä, jotka näkivät yhteistyön tarpeen.
”Ehkä yhtenä tekijänä oli se, että löytyi perustaja – yksittäinen henkilö, allekirjoittanut – jolla oli mahdollisuus ja motivaatio tehdä se”, Luomala sanoo ja kuvaa prosessia:
”Perustamisvaihe on ollut pitkä ja mukana on ollut suuri joukko aktiivisia viljelijöitä ja neuvojia.
Maa-akatemian tehtävä on auttaa ruuantuottajia, viljelijöitä ja maan hoitajia parantamaan elämänlaatuaan ja vahvistamaan maatalousekosysteemien terveyttä.
Käytännössä se tarkoittaa samoja arvoja, joista Luomala puhuu: uudistavaa viljelyä, luomua, agroekologiaa ja permakulttuuria – mutta ennen kaikkea yhteisöllistä ja viljelijälähtöistä tapaa kehittää alaa.
”Halusimme rakentaa mallin, jossa viljelijä on lähtökohta, ei sivuroolissa.”
Viljelijät omistajina ja äänenä
Maa-akatemian taustalla on vahva jaettu arvopohja. Osuuskuntamuoto valittiin, koska se tuki kaikkein luontevimmin ajatusta yhteisestä, viljelijälähtöisestä toiminnasta.
”Ruokaketjussa on tehty viljelijöiden kustannuksella voittoja jo pitkään. Me halusimme rakentaa mallin, jossa viljelijä on lähtökohta, ei sivuroolissa. Ne arvot ja se missio, joiden varaan Maa-akatemia on perustettu, sanelivat sen valinnan”, Luomala sanoo.
Osuuskunta on rakennettu kahden jäsenkategorian varaan: asiantuntijajäsenet eli neuvojat ja kouluttajat sekä perusjäsenet, pääosin viljelijöitä. Käytännössä raja ei näy arjessa, vaikka asiantuntijajäsenet panostavat suuremman pääoman heille suunnattujen osuuksien muodossa.
”Koulutuksissa ja yhteisissä tapaamisissa kukaan ei kysy, kuka on kumpaa ryhmää. Ainoastaan silloin, kun mennään ammattityöhön – kuten neuvontaan tai toimeksiantoihin – asiantuntijajäsenyys määrittää vastuut ja näkyvyyden.”
Osuuskunnassa on nyt noin 50 jäsentä, joista hieman alle puolet neuvojia ja kouluttajia. Jäsenten määrä on kasvanut tasaisesti.
Luomalan mukaan jäseniä kiinnostavat erityisesti käytännön ratkaisut ja se, miten kestävän viljelyn käytäntöjä voidaan toteuttaa omalla tilalla.
Palvelut yksilön ja yhteisön tueksi
Maa-akatemia on toiminut virallisesti osuuskuntana vajaan vuoden, mutta sen palvelut ovat jo monipuolistuneet. Osuuskunta tarjoaa neuvojille ja kouluttajille näkyvyyttä, koulutuksia ja yhteisiä digitaalisia työkaluja.
Palvelupaketit vaihtelevat perustasosta henkilökohtaiseen tukeen ja myynnin sparraukseen.
”Ne, jotka panostavat enemmän, saavat enemmän tukea”, Luomala sanoo.
Talous perustuu jäsenmaksujen lisäksi palvelumyyntiin ja hankerahoitukseen. Osuuskunta tekee konsultointi- ja peltokartoitustöitä, ja jäsenet toimivat alihankkijoina Maa-akatemian toimeksiannoissa.
Toimeksiannot hoidetaan selkeällä mallilla: pienet työt jäsen laskuttaa itse, suuremmat hoidetaan osuuskunnan kautta. Luomalan mukaan käytäntö perustuu luottamukseen.
Yhteisö rakentuu vaiheittain
Käytännön yhteistyö perustuu luottamukseen ja yhteiseen tahtotilaan. Luomalan mukaan osuuskunnan sisällä ei ole ollut ristiriitoja, mutta toiminnan kasvu vaatii yhteisen kulttuurin rakentamista.
”Ei ole ollut konflikteja eikä isoja kitkoja”, hän sanoo.
Maa-akatemian neuvonnassa painottuvat maaperän kasvukunto, uudistava viljely, luomu ja tilojen taloussuunnittelu. Koulutukset ja kyselytunnit täydentävät neuvontaa, ja painotus on konkreettisuudessa: tavoitteena on vähentää tietotulvaa ja keskittyä neuvoihin, joista on suoraa hyötyä.
Luomalan mukaan Maa-akatemia ei pyri olemaan pelkkä neuvontapalvelu, vaan yhteisö, joka tukee viljelijälähtöistä, kannattavaa ja kestävää maataloutta.
”Meillä on paljon uusia viljelijöitä, jotka tulevat alan ulkopuolelta.”
Uusi sukupolvi ja uusi tapa ajatella
Osuuskunnan toiminta kasvaa vaiheittain. Vuonna 2026 painopiste siirtyy yritysmyynnin ja neuvontapalvelujen kehittämiseen. Samalla strategia päivitetään ja yhteisön sisäistä oppimista vahvistetaan.
Luomala näkee Maa-akatemian osana suurempaa muutosta, jossa uudet yrittäjät ja uudet ajattelutavat hakevat paikkaansa.
”Meillä on paljon uusia viljelijöitä, jotka tulevat alan ulkopuolelta. He eivät lähde rakentamaan esimerkiksi jättimäistä sikalaa, vaan pientä, monimuotoista tilaa, joka toimii suoramyynnin ja yhteisön varassa. Se on aivan eri filosofia kuin perinteinen malli.”
Luomala nostaa esimerkiksi Tuiskula Farmin, pienen tilan, jolla on ollut suuri symbolinen merkitys uudistavan viljelyn aallossa.
”Tuiskula on inspiroinut kymmeniä ja kymmeniä, jopa satoja uusia yrittäjiä”, Luomala sanoo.
Luomala itse edustaa tätä uutta sukupolvea: hänellä on tausta projektikehityksessä ja johtamistyössä toiselta toimialalta, ja hän siirtyi maatalouteen kuusi vuotta sitten.
”En ole agronomi, enkä neuvoja, mutta tartuin tyhjiöön, joka kaipasi tekijää.”
Tarvitaan ketteriä toimijoita
Luomalan mukaan osuustoiminnan kentässä ei ole kyse vastakkainasettelusta.
”Isot osuuskunnat eivät ole hukanneet henkeään. Ne ovat vain hyvin vanhoja.”
Kun yritys on toiminut sata vuotta ja kasvanut miljardiluokkaan, sen dynamiikka on väistämättä korporaatiomainen. Tarvitaan myös uusia, ketteriä toimijoita, jotka etsivät yhteisöllisyyttä uudella tavalla.
Maa-akatemia on yksi näistä uusista. Sen juuret ovat osuustoiminnan perusarvoissa, mutta toimintatapa rakentuu tämän päivän verkostoista ja viljelijöiden todellisista tarpeista.
Lue myös: Kun viljely ja omistajuus uudistuvat, nuoret viljelijät löytävät tiensä alalle
