Sekä alue- että kunnanvaltuustot ovat meidän kaikkien, niin luonnollisten kuin oikeushenkilöidenkin elämän edellytysten kannalta erittäin tärkeitä.
Talven mittaan näistä tärkeistä valtuustopaikoista kilvoitellaan ja viimein keväällä ne palkintopallilla jaetaan, ja kun kisan lähtökuoppia nyt kaivetaan, tulee luonnostaan mieleen, kuinka hyvin osuuskuntalaiset sopivat kunnan vastuullisiin tehtäviin.
On nimittäin niin, että kunnan perusyksikkö on osuuskunnan tavoin jäsen; kuntalain mukainen kunnan asukas, yhteisö ja säätiö kotikuntansa perusteella sekä kunnassa kiinteää omaisuutta hallitseva tai omistava.
Kunnanisät ja -äidit valitaan edistämään kunnan etua, joka on toisin sanoen kunnan jäsenten kollektiivinen etu. Sen paremmin osuuskunta kuin kuntakaan ei edistä yksittäisten jäsenten tai jäsenryhmien etuja, vaan kaikilla jäsenillä on samat oikeudet ja velvollisuudet.
Kummassakaan ei ole mahdollista ostaa vaikutusvaltaa pääomilla tai omistusosuuksilla, vaan ääni per jäsen ratkaisee.
”Kunnan perusyksikkö on osuuskunnan tavoin jäsen.”
Kunnan tehtävät
Kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamat tehtävät ja järjestää sille laissa erikseen säädetyt tehtävät.
Näiden tehtävien kohderyhmänä ja käyttäjänä ovat nimenomaan kuntalaiset.
Aivan kuten osuuskunnankin tarkoituksena on harjoittaa säännöissä määrättyä toimintaa jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi siten, että jäsenet käyttävät osuuskunnan palveluita.
Kunnan jäsenillä on lakimääräinen oikeus saada näitä palveluita, osuuskunnissa puolestaan lain tukemana osuuskunnan sääntöjen tuottama oikeus palveluihin.
Elävä esimerkki vahvasta samankaltaisuudesta on juuri nyt julkisessakin keskustelussa oleva vesihuolto, joka on nykyisin järjestetty joko kunnallisen vesilaitoksen tai jäsenten omistamien vesiosuuskuntien toimesta. Vaikuttaa siltä, että näin kansan syvät rivit haluavat sen olevan tulevaisuudessakin.
Kuntien hallintojärjestelmä
Osuuskuntien ja kuntien hallintojärjestelmä on perusluonteeltaan samanlainen eli demokraattinen ja moniportainen, jossa kaikille orgaaneille on määritellyt tehtävät.
Jäsenet valitsevat edustajiston ja kunnanvaltuuston. Nämä edelleen valitsevat hallintoneuvoston sekä hallituksen ja vastaavasti kunnanhallituksen. Operatiivisesta toiminnasta vastaa toimitusjohtaja ja kunnanjohtaja organisaatioineen.
Osuuskuntalaiselle ei tarvitse erikseen opettaa rooleja ja toimivallan jakoa.
Eikä tässä vielä kaikki! Osuuskuntien toimielimillä on erilaisia valmistelevia ja avustavia toimielimiä – esimerkkeinä vaikkapa nimitystoimikunta, piiritoimikunta tai valmisteleva toimikunta – aivan kuten kunnissa on lautakuntia, vallan ja vastuun osalta toki pienellä sävyerolla ensin mainittuihin.
”Osuuskuntien ja kuntien hallintojärjestelmä on perusluonteeltaan samanlainen eli demokraattinen ja moniportainen.”
Kuntien liikelaitokset
Useat osuuskunnat järjestävät jäsenilleen tarjottavia palveluita paitsi itse, myös tytäryhteisönsä avulla tai muulla tavalla.
Kuinka ollakaan, kunnat voivat järjestää palvelunsa itse tai palveluntuottajia käyttäen, kuntayhtyminä ja liiketaloudellisin perustein hoidettavat tehtävät liikelaitoksissa.
Niinpä osuuskuntalainen on kunnan toimielimissä oikea kultakimpale: osaamisensa ja asenteensa puolesta valmis nimitettäväksi vastuullisiin tehtäviin esimerkiksi liikelaitoksen hallituksessa.
Osuustoiminnallinen arvomaailma
Voinemme hyvillä mielin luottaa siihen, että osuuskuntalainen tuo alue- ja paikallispolitiikkaan mukanaan osuustoiminnallisten arvojen, omavastuisuuden, omatoimisuuden, demokratian, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja solidaarisuuden, todeksi elämisen yhdistettynä yritteliäisyyteen, taloudelliseen pitkäjänteisyyteen ja vastuuseen toimintaympäristöstä.
Näillä eväillä osuuskunnat ovat kukoistaneet ja toimineet jäsentensä parhaaksi parhaimmillaan pitkälti toistasataa vuotta läpi sotien, katovuosien ja maailmanpoliittisten kriisiaikojen. Jos tällaista ajatusmaailmaa ei tarvita juuri nyt, niin mitä sitten?
Erityisesti isojen kuluttajaosuuskuntien osalta nousee aika ajoin keskusteluun edustajistojen tai hallintoneuvostojen toimiminen puoluepolitiikan pelikenttänä. Se ei varsinaisesti ole kovin tavoiteltava tilanne.
Olkoonpa näissä keskusteluissa totta tai tarua mikäkin osa, toisin päin riskien sijaan on pelkkää voitettavaa. Kyllä osuuskuntalainen on alue- tai kunnanvaltuuston kannalta lähtökohtaisesti unelmaminiä tai -vävy.
Herätys siis puolueiden headhunterit – alueet ja kunnat tarvitsevat tällaisella ajatusmaailmalla sekä osaamisella ja verkostoilla varustettuja ihmisiä ohjaksiinsa.
Kirjoittaja on ekonomi ja juristi sekä PI-johtamiskoulun toimitusjohtaja.
