Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomessa on 1780 vesihuoltolaitosta. Näistä 400 on kuntien omistamia ja loput 1380 eri alueiden asukkaiden omistamia vesiosuuskuntia.
Vesiosuuskunnat ovat tyypillisesti palveluosuuskuntia, jotka huolehtivat oman toiminta-alueensa vesihuollosta eli puhtaan veden jakelusta, viemäröinnistä ja jätevesien käsittelystä tai molemmista.
Osa osuuskunnista toimii hyvin itsenäisesti, ja osa tekee tiivistä yhteistyötä kunnallisen vesihuoltolaitoksen kanssa.
Pienten osuuskuntien lisäksi vesihuollon kentällä on myös isompia osuuskuntia. Esimerkiksi Ylivieskan vesiosuuskunnan toimialue käsittää Ylivieskan kaupungin asutut alueet.
Kuusamon energia- ja vesiosuuskunta on toiminut vuodesta 1950 lähtien. Osuuskunnassa on noin 4 500 omistajajäsentä, ja se tuottaa vesihuoltopalvelujen lisäksi myös kaukolämpöä.
Osuuskunnat syntyvät tarpeeseen
Nykyisenä yltäkylläisyyden aikana osuustoiminnan alkujuuret voivat joskus tuntua etäisiltä. Kuitenkin niin osuuskaupat kuin osuuspankitkin syntyivät alun perin paikkaamaan palvelujen puutteita.
Ensimmäiset osuuskaupat syntyivät tavallisten kuluttajien toiveesta saada turvallisia ja laadukkaita elintarvikkeita kohtuullisella hinnalla. Osuuspankit saivat alkunsa, kun ihmiset halusivat päästä irti yksityisten rahanlainaajien välillä kohtuuttomista ja mielivaltaisista lainan ehdoista.
Myös vesiosuuskunnat ovat syntyneet tarpeeseen. Niiden myötä vettä on saatu sellaisille alueille, missä hyvää talousvettä ei ole ollut riittävästi saatavilla ja minne kuntien vesilaitoksilla ei ole ollut resursseja rakentaa omaa verkostoaan.
Viemäröinnin ja jätevesien käsittelyn myötä on luotu elämisen laatua ja arjen vaivattomuutta kiinteistöjen omistajille. Osuuskunnan verkostoon keskitetyllä ja tasalaatuisella jätevesistä huolehtimisella pidetään samalla huolta ympäristöstä ja vesistöjen puhtaudesta.
”Perusmaksujen ja vesimaksujen muodossa kerättävät varat jäävät kiertämään vesihuoltoon.”
Maksut turvaavat vesihuollon
Asukkaiden laajapohjainen omistus tarkoittaa, että vesiosuuskunnan verkostoa ei ole helppoa myydä ulkopuoliseen omistukseen.
Paikallinen omistajuus tarkoittaa myös vaikutusvaltaa. On osuuskunnan omistajien omissa käsissä, miten osuuskuntaa johdetaan ja millä ehdoilla palveluja järjestetään laajemman lainsäädännön ja muiden julkisten normien osoittamissa rajoissa.
”Vesiosuuskunnissa perusmaksujen ja vesimaksujen muodossa kerättävät varat jäävät kiertämään vesihuoltoon ilman, että niitä tuloutetaan omistajakunnan kassaan paikkaamaan muita kuntatalouden rahanreikiä”, Suomen Vesihuolto-osuuskunnat ry:n (SVOSK) hallituksen puheenjohtaja Vesa Arvonen sanoo.
Hyvin hoidetuissa isoissa vesiosuuskunnissa, kuten esimerkiksi Ylivieskassa, ei vesiosuuskunnalla ole saneerausvelkaa, vaan vuosikymmenten aikana kerätyillä maksuilla verkostot ja muu vesihuolto-omaisuus on pidetty kunnossa.
”On toki totta, että kaikilla pienemmillä vesiosuuskunnilla ei ole resursseja huolehtia kaikista velvoitteistaan ja tällöin liittyminen isompaan vesilaitokseen voi olla järkevää”, toteaa Arvonen.
”Jatkossa vesihuoltolaitoksen määritelmä riippuu toimijan koosta.”
Yhteinen ääni kuuluu paremmin
SVOSK kokoaa vesiosuuskuntia yhteen ja puhuu laajemman vesiosuuskuntakentän äänellä ulospäin.
”Yhdessä päästään oikeisiin pöytiin keskustelemaan. Jäsenistö voi luottaa siihen, että joku pitää vesiosuuskuntien näkökulmaa esillä.”
Järjestäytyminen tuo Arvosen mukaan myös mukanaan laajempaa asiantuntijaverkostoa pienemmille osuuskunnille, joilla ei välttämättä ole mahdollisuutta palkata erityisasiantuntijoita.
”Lähtökohta on se, että meidän kaikkien ei kannata pudota samoihin kuoppiin. Jos jollain on ongelma, joku toinen on todennäköisesti törmännyt siihen aiemmin.”
Viimeisimmäksi vaikutustyö on kohdistunut parhaillaan uudistettavaan vesihuoltolakiin. Lakiuudistus tuo mukanaan muutoksia myös vesiosuuskunnille.
”Aiemmin vesihuoltolaitoksen määritelmä oli riippuvainen siitä, onko sillä vahvistettua toiminta-aluetta. Jatkossa vesihuoltolaitoksen määritelmä riippuu toimijan koosta. Tämä selkiyttää tilannetta joidenkin osuuskuntien kohdalla”, Arvonen kertoo.
Lakiuudistus tuo mukanaan vesiosuuskunnille muun muassa aiempaa vahvempia varautumiseen ja omaisuudenhallintaan liittyviä velvoitteita. Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2025.