Euroopan parlamentti hyväksyi EU-yritysvastuulain viimeisessä täysistunnossaan huhtikuussa, ja EU-neuvosto vahvisti asian lopullisesti toukokuun lopussa.
Lain myötä yhä useamman yrityksen tulee tunnistaa, vähentää, korjata ja korvata haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksiaan.
Yritysvastuulaki ei ole ainoa yritysten toimintaa kestävämpään suuntaan ohjaava laki, joka EU:sta on tällä kaudella tullut. Muita ovat esimerkiksi metsäkatoasetus ja pakkotyökielto.
Erityisen vahvasti yritysvastuulakiin liittyy kestävyysraportointidirektiivi, jonka mukaiset raportit saadaan yrityksiltä ensi vuonna.
”Yritysten näkökulmasta sääntelyn tulisi olla ennakoitavaa ja johdonmukaista.”
Yritykset itsekin toivovat sääntelyä, jotta toimintaympäristö olisi niille mahdollisimman tasapuolinen.
Yritysvastuulain kohdalla haluttiin nimenomaan EU-tasoista lakia, jotta eri maat eivät kehittäisi omia erillisiä lakejaan, kuten Suomessakin oli suunnitteilla.
Yritysten näkökulmasta sääntelyn tulisi olla ennakoitavaa ja johdonmukaista. Irvileukojen mukaan EU:ssa on ”kestävyyssääntelytsunami”, mutta tämä johtuu siitä, että maailmalla on ”haastetsunami”.
Yritysten toimintaan puututaan laeilla, kun riittävää tai riittävän nopeaa myönteistä kehitystä ei ole vapaaehtoisesti saatu aikaan.
Toisaalta yritysten, jotka ovat aidosti tehneet toimenpiteitä kestävyyden edistämiseksi, direktiivin ei pitäisi olla mikään ongelma.
Yritysvastuulaissa nimittäin tuodaan monelle yritykselle jo tutut OECD:n toimintaohjeet ja YK:n ohjaavat periaatteet ja niiden sisältämät asianmukaisen huolellisuuden elementit vain lainsäädännön tasolle.
Näihin monet yritykset ovat jo vuosia sitoutuneet.
Kestävyyssääntelyn varsinainen haaste tulee sen vauhdista. Sääntelyn johdonmukaisuudesta ei ole takeita, sillä EU:n päätöksenteko on siiloutunutta ja kenelläkään ei ole käsitystä kaikkien hankkeiden yhteisvaikutuksista.
Tästä huolimatta sääntely luo vain minimitason, ja kilpailuetua luodaan ja viheliäisiä ongelmia ratkotaan tekemällä vielä enemmän.
Huolellisuus hallinnassa?
Yritysvastuudirektiivin asettaman huolellisuusvelvoitteen haastavin elementti yrityksille on ihmisoikeusvaikutusten tunnistaminen.
Tarkoituksena on saada yritykset jatkuvassa prosessissa arvioimaan ja hallinnoimaan ihmisoikeus- ja ympäristöriskejä sekä -vaikutuksia omassa, tytäryhtiöiden ja toimitusketjussa olevien yritysten toiminnassa.
FIBS-yritysvastuuverkoston ja Reilu kauppa ry:n vuonna 2023 tekemässä Yritysten ihmisoikeustyön selvityksessä tutkittiin muun muassa, miten suomalaiset yritykset hallitsevat toimintansa ihmisoikeusvaikutuksia.
”Suuret toimittajamäärät ja kaukaiset alkuperämaat tekevät työstä haastavaa.”
Vastanneista yrityksistä 75 prosenttia ilmoitti sitoutuneensa kunnioittamaan ihmisoikeuksia toimitusketjuissaan, 70 prosentilla yrityksistä oli käytössään asianmukaisen huolellisuuden prosessi ja 20 prosentilla prosessi kattoi jo valtaosan toiminnasta.
Moni yritys vastasi toivottavansa yritysvastuulain tervetulleeksi, mutta lisätyötä se tuo: pitkät ketjut, suuret toimittajamäärät ja kaukaiset alkuperämaat tekevät työstä haastavaa. Resurssit ja käytännön tietotaito siitä, miten järjestää prosessi, vaativat panostusta.
Ennakoiminen on avain
Yritysvastuulaki on kunnianhimoista ja uudenlaista lainsäädäntöä, joka vaatii yrityksiltä erilaista lähestymistapaa vastuullisuuteen.
Lain keskeisenä tavoitteena on ennakoivan toiminnan korostaminen, jotta ihmisoikeusloukkauksilta ja ympäristöhaitoilta ylipäänsä vältytään.
Yritykset ovat avainasemassa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Lain pyrkimyksenä voi ajatella olevan yrityskulttuurisen muutoksen aikaansaaminen, mikä tarkoittaa monenlaisista vanhoista ajatusmalleista ja käytänteistä poisoppimista ja uusien käyttöönottoa.
Riippuu yrityksestä itsestään toisaalta myös viranomaisten tarjoamasta tuesta ja työkaluista – miten investoinnit muuttuvat kilpailueduksi.
