Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on julkaissut teoksen Kooperatiivi yhteistoiminnan kehittäjänä, joka dokumentoi neljä vuosikymmentä suomalaista osuustoimintatutkimusta ja alan kehitystä. Teos julkistettiin torstaina 26.3. Pellervon toimistolla.
Kirja kuvaa matkaa 1980-luvun kriisitunnelmista nykyiseen kukoistukseen. Kooperatiivi ry perustettiin aikana, jolloin suomalainen osuustoiminta kärsi identiteettikriisistä ja heikosta muutosherkkyydestä.
”Osuustoiminnan toivoa luova utopiaenergia oli kadonnut etujärjestöjen hallitseman sääntelytalouden korporatiivisiin rakenteisiin. Tilanne jähmetti yritysten muutosherkkyyttä muuttuvassa maailmassa”, totesi Kooperatiivi ry:n puheenjohtaja, Vaasan yliopiston työelämäprofessori Sami Karhu juhlapuheessaan.
Tutkimus yhtenä rattaana menestyksessä
Historiikki osoittaa, ettei osuustoiminnan uusi nousu ole ollut sattumaa tai institutionaalisten etutekijöiden ansiota. Sen sijaan taustalla on pitkäjänteinen uudistustyö, jossa on löydetty liiketoimintamallin perustehtävä uudelleen.
Vuonna 1986 perustettu Kooperatiivi ry on toiminut tässä prosessissa keskeisenä foorumina, joka yhdistää tutkijat, opettajat, tohtoriopiskelijat ja yritysjohdon. Seura on ollut erityisen merkittävässä roolissa uuden, 1990-luvun alussa heränneen osuustoimintayrittäjyyden nousussa.
Karhun mukaan tilanne on tänään täysin toinen kuin neljä vuosikymmentä sitten.
”Kehitys näkyy yritysten iskukyvyssä, uusien osuuskuntien perustamisaalloissa ja osuustoiminnan tutkimuksessa ja opetuksessa. Se näkyy myös osuustoiminnan järjestöllisessä eheytymisessä ja avautuneessa keskusteluilmapiirissä”, Karhu totesi.
”Teos vahvistaa Kooperatiivi-identiteettiämme ja määrittää sen paikkaa tieteen järjestelmässä.”
”Kipinää kohtaamisista”
Vaikka ala on ottanut suuria harppauksia, kehitystyö ei ole ohi. Kooperatiivi ry:n uusi strategia nojaa visioon ”kipinää kohtaamisista”, ja tavoitteena on, että tutkittu tieto inspiroi ja uudistaa jatkossakin suomalaista elinkeinoelämää.
Uuden strategian pohjalta on käynnistynyt esimerkiksi yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa osuustoiminnan tohtoriopiskelijoiden foorumi.
Puheessaan Karhu muistutti myös alan pioneerin, talousneuvos Hedvig Gebhardin opeista, joiden mukaan mikään ei tule ilman antaumusta ja uhrautumista. Talkootyöhön perustuva seura jatkaa toimintaansa vapaan tieteen edustajana.
”Teos vahvistaa Kooperatiivi-identiteettiämme ja määrittää sen paikkaa tieteen järjestelmässä”, Karhu kiteytti.
Selviytymistaistelusta menestystarinaksi
Dosentti Tapani Köppä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista totesi kommenttipuheenvuorossaan, että osuustoimintatutkimuksen historia on ollut selviytymistaistelua, joka kääntyi lopulta kansainväliseksi menestystarinaksi.
”Osuustoiminnalliset keskusjärjestöt auttoivat Kooperatiivia konkreettisesti esimerkiksi antamalla henkilökunnalleen luvan käyttää työaikaansa Kooperatiivin tiedotukseen, sihteerin tai taloudenhoitajan tehtäviin”, Kooperatiivin perustajiin kuulunut Köppä muisteli.
Osuustoimintajärjestöissä oli myös tyytymättömyyttä Helsingin yliopiston osuustoimintaopin laitoksen näkymättömyyteen tiedelaitoksena.
Köpän mukaan omaa tutkijayhteisöä tarvittiin: tavoitteena oli koota eri tieteenalojen osaajat yhteen ja nostaa osuustoiminta varteenotettavaksi väitöskirja-aiheeksi.
”Yhteisöön kuulumisen mukana tuli lisäarvoa osallisuudesta yhteisen hyvän tuottamiseen”, Köppä summaa.
Kooperatiivi on toiminut siltana akatemian ja liike-elämän välillä koko historiansa ajan. Se on onnistunut murtamaan perinteisiä talousteorioita, joissa osuuskunnat nähtiin usein sivuroolissa
Osuustoiminnan uskallettava uudistua
Emeritusrehtori ja professori Jukka Kola muistutti, että osuustoiminnan on kyettävä vastaamaan erityisesti nuorempien sukupolvien toiveisiin ja digitalisoituvan maailman haasteisiin.
”On ratkaistava, miten osuustoimintaa viedään eteenpäin esimerkiksi vastuullisuuden ja digitalisaation näkökulmasta. Osuustoiminnan voimavaroja ovat kotimaisuus ja se, ettei meitä voida myydä”, Kola toteaa.
Kola haastaa alaa pohtimaan täysin uusia avauksia, kuten some-osuuskuntia tai jopa pienydinvoimalaosuuskuntia, jotka voivat lähitulevaisuudessa olla todellisuutta. Hän näkee mallissa potentiaalia myös maahanmuuttajien kotoutumisessa ja yrittäjyydessä.
Jotta malli kantaa, sen on tuotettava jäsenhyödyn lisäksi Kolan mukaan laajaa yhteiskunnallista hyvää.
”Pidän erittäin tärkeänä, että tutkimusta ja opetusta tehdään yhteistyössä ja nuoria houkutellaan mukaan. Kyse on vanhan liiketoimintamallin sovittamisesta uusiin tarpeisiin”, Kola summaa.
Tapani Köppä, Kalevi Suomela, Shimelles Tenaw, Sami Karhu ja Pekka Hytinkoski (toim.) (2026): Kooperatiivi yhteistoiminnan kehittäjänä: Taloudellisen yhteistyön ja osuustoiminnan taloudellisen yhteistyön ja osuustoiminnan tutkimuksen seuran neljä vuosikymmentä. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Raportteja 252.
Teos löytyy verkosta sähköisenä:
