Hallintoneuvostojen roolit ja käytännöt vaihtelevat yhtiöittäin. Osassa työskentely pysyttelee lakisääteisissä valvonta- ja nimitystehtävissä sekä strategiadokumenttien hyväksyjänä. Tällöin hallintoneuvoston rooli rajoittuu kapeahkoksi virallisten asioiden hoitajaksi.
Toisissa työskentelyä rikastuttavat esimerkiksi syvällisemmät teemakeskustelut tai hallintoneuvoston jäsenten valjastaminen mukaan markkinointiin. Roolia on tietoisesti ajateltu laajemmin. Tässä piilee myös hallinnon merkittävä potentiaali ja uudenlaisen toiminnan kehittämisen suunta.
Kun hallitus keskittyy enemmän liiketoimintaan, hallintoneuvosto on elin, jossa asiakasomistajien ääni ja alueen näkökulma voivat kuulua – jos sen potentiaali hyödynnetään. Hallintoneuvosto kannattaa ymmärtää syvällisemmin paikallisen talouden ekosysteemien kokoajana ja orkestroijana.
Kilpailu käydään ekosysteemien välillä
Yrityskohtaisen kilpailuedun tarkastelu ei ole enää liikkeenjohdon tutkimuksen ytimessä. Viime aikoina on siirrytty verkostojen välisen kilpailun ymmärtämiseen. Kilpailu markkinoilla ei enää tapahdu vain yksittäisten yritysten vaan ekosysteemien välillä. Kipein kotimainen esimerkki on Nokia: Apple ja Google eivät voittaneet paremmalla puhelimella vaan paremmalla ekosysteemillä: sovelluskaupalla, kehittäjäyhteisöllä ja palveluilla, jotka sitoivat käyttäjät laitteen sijaan koko alustaan.
Logiikka pätee myös paikallistalouksiin. Konepaja, maanviljelijä tai tekoäly-yhtiö ei menesty yksin: se tarvitsee oppilaitokset, rahoittajat, alihankkijat ja muut elinvoimaiset kumppanit rinnalleen. Yritys on korkeintaan niin elinvoimainen kuin ekosysteeminsä.
Vakuutusyhtiöiden tuleekin pohtia haluavatko ne olla ekosysteemeissä mukana muiden ehdoilla vai ottaa itse niissä keskeisen orkestroijan roolin. Verkostojohtajan rooli sopii varsin luontevasti toimijalle, jonka omistavat alueen asiakkaat itse ja joka tuntee riskit, rahavirrat ja toimijat paremmin kuin kukaan muu.
Hallintoneuvoston kokoonpano kriittinen
Ekosysteemit eivät synny itsestään vaan tiellä on monesti koordinaatiohaasteita. Tarvitaan ekosysteemijohtajuutta, jossa korostuu keskinäisille yhtiöille vahvat kolme kyvykkyyttä: kyky luoda yhteinen visio, saada myös muut laittamaan investointeja liikkeelle ja kyky ylläpitää vakautta.
Yhteisen vision luomiseen keskinäisillä on jo se, minkä muut joutuvat luomaan tyhjästä: vakiintunut ja tunnustettu foorumi eli hallintoneuvosto. Sinne on koottu asiakasomistajia laajasti alueen elinkeinoelämästä, oppilaitoksista ja järjestöistä. Valmiin pöydän ääressä voidaan muodostaa yhteinen visio paikallistalouden elinvoiman, ekosysteemien kehittymisen ja kansainvälisen kasvun lisäämiseksi.
Siksi hallintoneuvostojen kokoonpanoa tulee arvioida ennen kaikkea sillä, miten kattavasti ne saavat kehitettävän ekosysteemin edustajat mukaan, ei nimitysrutiinina. Mukaan tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat ajatella myös hallintoneuvoston roolia uudelleen, eivätkä ole vain oman asiansa edunvalvojia.
Kokoava voima, joka tuottaa uutta
Keskinäiset vakuuttajat ovat viime aikoina laittaneet investointeja liikkeelle ja kasvattaneet näyttävästi sijoituksiaan suomalaisiin yrityksiin. Kyse ei ole vain siitä, mihin pääomaa ohjataan, vaan ankkurin oma sitoutuminen on signaali, joka vetää muut mukaan.
Sama pätee riskidataan ja vakuutusratkaisuihin, sillä uusi liiketoiminta syntyy usein vasta, kun keskeisiä riskejä on mahdollista hallita. Hallintoneuvostot voisivat näytellä tulevaisuudessa entistä tärkeämpää roolia pyrittäessä ymmärtämään paikallisten ekosysteemien rahoitustarpeita ja kehityskohteita.
Hallintoneuvostojen valvontarooli ei katoa – se saa rinnalleen tehtävän, joka tuottaa. Laajennettua roolia voi tukea uusilla mittareilla kuten kumppanuuksilla, alueelle kanavoiduilla sijoituksilla – ja aikanaan alueelta maailmalle kasvaneina yrityksinä tai dynaamisesti kehittyvinä alueellisina ruokaketjuina.
Vakauden ylläpito on keskinäisen muodon syvin vahvuus: pitkä aikajänne, kvartaalipaineen puute ja omistajapohja, joka pitää mukana myös kotitaloudet, pienyrittäjät ja järjestöt. Keskinäisillä on pelivälineet ekosysteemien väliseen kilpailuun, ja sijoitussalkkujen perusteella ollaan hyvässä vauhdissa. Hallintoneuvostojen on aika liittyä siihen.
Kirjoittaja on vastuullisen liiketoiminnan johtamisen ja osuustoiminnan apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistosta
