Kokemuksia osuustoiminnan työelämäprofessuureista

Osuustoiminnan työelämäprofessorit avaavat artikkelissaan tehtävänsä tavoitteita, haasteita ja onnistumisia

Teksti Taavi Heikkilä, Executive in Residence, Aalto-yliopisto; Sami Karhu, työelämäprofessori - osuustoiminta, liiketoiminnan kehittäminen, Vaasan yliopisto; Martin Nordell, työelämäprofessori - osuustoiminta, Åbo Akademi; Eliisa Troberg, työelämäprofessori - osuustoiminta ja keskinäisyys, Turun yliopisto
Jaa artikkeli

Tausta

Ensimmäinen osuustoiminnan työelämäprofessuuri perustettiin Itä-Suomen yliopistoon vuonna 2018. Tehtävää hoiti Reijo Karhinen vuosina 2018-2022. Helsingin yliopistossa osuustoimintayritykset olivat vahvasti mukana, kun Ilmo Aronen hoiti 2019-2021 työelämäprofessuuria erityisalueenaan maatalouden ruokaketjun liiketoiminta ja johtaminen.

Keväällä 2024 työelämäprofessuureja oli neljässä suomalaisessa yliopistossa.

Työelämäprofessuurien keskeisenä tavoitteena on tehdä osuustoimintaa ja keskinäisyyttä tunnetuksi yliopistoissa sekä opiskelijoiden että henkilökunnan keskuudessa ja pitää yhteyttä elinkeinoelämän toimijoiden kanssa.

Työelämäprofessorien toimet vaikuttavat yrityselämään ja yhteiskuntaan mm. seminaarien ja artikkeleiden ja muun yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta.

”Työelämäprofessorien toimet vaikuttavat yrityselämään ja yhteiskuntaan.”

Tämän artikkelin kirjoittaneet toimivat osuustoiminnan työelämäprofessoreina seuraavissa yliopistoissa: Aalto-yliopisto, Vaasan yliopisto, Åbo Akademi ja Turun yliopisto. 

Artikkelissa kokoamme yhteen työelämäprofessuurien keskeisiä painopistealueita.

Käsittelemme myös yhteistyötä yliopiston kanssa, onnistumisia ja saavutuksia sekä haasteita ja ratkaistavia ongelmia.

Lopuksi tuomme esille ajatuksia työelämäprofessuurien tulevaisuudesta.

Työelämäprofessuurien painopiste

Työn keskeinen painopistealue on ollut opetuksessa ja kurssien kehittämisessä.

Useimmissa yliopistoissa ei ole vakiintuneita osuustoimintaan ja keskinäisyyteen keskittyviä kursseja.

Kun on kyse uusista kursseista, haasteena on markkinointi ja opiskelijoiden saaminen kursseille. Pitäisi löytää heti oikeat markkinointikanavat.

Opetuksen jatkuvuuden turvaaminen on myös haaste, koska työelämäprofessuurit ovat määräaikaisia, joskus vain kahden vuoden pituisia.

Tärkeä toiminto työelämäprofessuurien osalta ovat olleet vierailuluennot muiden kurssien luennoille.

Osuustoimintaa ja keskinäisyyttä on tällä tavoin asemoitu talouselämän kokonaisuuteen. Esimerkiksi yrittäjyyden käsitettä on laajennettu tuomalla mukaan osuustoiminnallinen yrittäjyys.

”Opetuksen jatkuvuuden turvaaminen on myös haaste, koska työelämäprofessuurit ovat määräaikaisia.”

Työelämäprofessorit toimivat yhteistyössä osuustoiminnan yliopisto-opintojen Co-op Network Studies -verkoston kanssa, joka on korkealaatuinen osuustoimintakursseja tarjoava kokonaisuus.

Verkostoon kuuluu kahdeksan suomalaista yliopistoa.

Mukana olevat yliopistot tuottavat oman kurssinsa opetuskokonaisuuteen. Tarjolla on kahdeksan kurssia, jotka liittyvät kolmeen teemaan: 1) osuustoiminnan perusperiaatteet, 2) liiketoimintaosaaminen osuuskunnissa ja 3) osuuskunnat ekologisina, sosiaalisina ja taloudellisina toimijoina.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on tärkeä painopistealue työelämäprofessuureissa.

Sitä on tehty erityisesti olemalla aktiivisesti yhteydessä elinkeinoelämän kanssa, järjestämällä seminaareja sekä kirjoittamalla populaariartikkeleita ja blogitekstejä.

Yliopistoissa on myös kartoitettu mahdollisia osuustoimintatutkijoita.

Osuustoiminnan tutkimus sinänsä ei ole ollut työelämäprofessuurien painopistealue. Työelämäprofessuurien osa-aikaisuus, yleensä 20 prosentin työaika, ei mahdollista laajoja tutkimushankkeita.

Yhteistyö yliopistojen kanssa

Kokonaisuutena tarkasteltuna yhteistyö yliopistojen kanssa on ollut hyvää ja erinomaistakin. Yliopistojen sisältä on löytynyt yhteistyöhalua ja innostusta osuustoimintaa ja keskinäisyyttä kohtaan.

Kuitenkin on havaittavissa, että osuustoiminta koetaan aihealueena hieman vieraaksi ja etäiseksi.

Tämä on ymmärrettävää, koska osuustoiminnan tutkimusta ja opetusta on ollut erittäin vähän suomalaisissa yliopistoissa.

”Yliopistojen sisältä on löytynyt yhteistyöhalua ja innostusta.”

Hyviä yhteistyön muotoja yliopistojen kanssa ovat olleet osuustoiminnan saaminen mukaan jo olemassa oleviin kursseihin, erilaisten tapahtumien järjestäminen yliopiston henkilökunnan kanssa ja osallistumiset yliopistojen tapahtumiin.

Yliopistomaailmassa pärjäämiselle keskeistä ovat hyvät ja läheiset kontaktit eri ihmisten kanssa. Tällaisen verkoston kokoaminen vie aikaa.

Onnistumisia ja saavutuksia

Onnistumisia on tapahtunut monella tasolla. Useimmissa yliopistoissa on ollut tuskin mitään osuustoimintaopetusta, joten osuustoiminnan kurssit ja yksittäiset luennot osuustoiminnasta muilla kursseilla, on jo suuri muutos.

Opiskelijoilta saatu palaute on ollut pääsääntöisesti hyvää. He ovat olleet innostuneita mutta myös kriittisiä osuustoimintaa kohtaan.

On tärkeää huomata, että osuustoiminnan opetuksen voimavaroja löytyy usein yliopiston henkilökunnan ja alumnien keskuudesta. Kannattaakin koota yliopiston osuustoimintaosaajat yhteen.

Työelämäprofessorien yhteiset blogikirjoitukset ja artikkelit ovat saaneet hyvää palautetta. Elinkeinoelämä on kokenut nämä hyviksi yhteistyön muodoiksi.

Onnistuneita toiminnan muotoja ovat olleet myös osuustoimintaa ja keskinäisyyttä koskevat tapahtumat.

Haasteet ja ratkaistavat ongelmat

Keskeisenä haasteena on rahoituksen ja toiminnan jatkuvuus. Olisi tärkeää, että työelämäprofessuurit ja opetus jatkuvat kunkin työelämäprofessuurin määräaikaisuuden lakattuakin.

Työhön sopivien osuustoimintaosaamista omaavien henkilöiden löytäminen on haastavaa. Jatkaja voi olla toki uusilla painotuksilla osuustoimintamallin hallitseva työelämäprofessori.

Jatkaja saattaa olla myös – mikä olisi lopulta kovin suotavaa – yliopiston muuhun vakinaisempaan henkilökuntaan kuuluva esimerkiksi yliopistolehtori tai professori, joka ottaa pitkäjänteiseen ohjelmaansa osuustoiminnan nivomisen yliopiston toimintakulttuuriin.

Merkittävä haaste on myös osuustoiminnasta kiinnostuneiden opiskelijoiden tavoittaminen ja uusien osuustoimintakurssien markkinoiminen.

Osuustoiminta koetaan edelleen marginaaliseksi ja pieneksi opetuksen ja tutkimuksen kohteeksi, vaikka siihen suhtaudutaan myönteisesti.

”Olisikin tärkeää saada osuustoiminnan opetusta enemmän pakollisten kurssien sisältöihin.”

Opiskelijat panostavat eniten pakollisiin opintoihin. Olisikin tärkeää saada osuustoiminnan opetusta enemmän pakollisten kurssien sisältöihin.

Varsin tärkeä pohdittava kysymys on, mitä merkitystä osuustoimintaopinnoilla lopulta on opiskelijoille. Edesauttavatko opinnot työllistymään?

Nuorilla elämänuraansa hakevilla opiskelijoilla on kaikki syy kysyä sen perään, auttavatko opinnot saamaan säällisen työpaikan osuustoiminnan piiristä.

Aikuisopiskelijoilla voi olla jo ura osuustoimintayrityksissä.

Heillä osuustoimintaa koskevat jatko-opinnot ovat luonnollisesti mitä motivoivampia.

Tässä kokonaisuudessa olisi hyvä käydä keskustelua osuustoimintayritysten piirissä.

Olemme havainneet, että osuustoimintaopintojen menestyksellisen tulevaisuuden näkökulmasta tarvitaan tarjonnan työntöavun lisäksi kysynnän vetoapua.

Ajatuksia tulevaisuudesta ja loppupohdintaa

Yliopistojen ohella osuustoiminnan opetusta olisi syytä saada lisättyä myös muille opetuksen asteille. Esimerkiksi osuustoiminnan yhteiskunnallisen merkityksen opettamista tulisi olla kaikissa peruskouluissa.

Erityisesti ammattikorkeakouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa mutta myös yliopistoissa ja lukioissa toimii osuuskuntia, joissa opiskelijat opettelevat yrittäjyyttä ja työllistyvät.

Tämä on oivallinen tapa tutustua osuustoimintaan käytännön tekemisen kautta.

”Osuuskunnilla on tärkeä vastuu osuustoiminnan tunnettuuden edistämisessä.”

Suurten osuuskuntien yhteistyö näiden pienten työosuuskuntien kanssa olisi toivottavaa.

Toimivilla osuuskunnilla on tärkeä vastuu osuustoiminnan tunnettuuden edistämisessä. Meillä on monilla toimialoilla suuria osuuskuntia , jotka ovat omilla aloillaan näkyviä markkinajohtajia.

Suuri osa näistä yrityksistä rahoittaa osuustoiminnan tutkimusta ja opetusta.

Olisi hyvä kehittää myös uusia yhteistyön muotoja.

Osuustoiminnan työelämäprofessuurit ovat vasta toimintansa alkumetreillä. Saadut myönteiset kokemukset osoittavat, että työelämäprofessuureja kannattaa jatkaa.

Koko ajan tulee lisää oppia ja kokemus karttuu ja aika näyttää hyviä toimintamalleja.

On hienoa, että työelämäprofessuureja ovat tukemassa ja edistämässä osuuskuntia edustavat tahot.

Left Menu Icon
Right Menu Icon