Lähteitä on noin 150. Ei ole ihme, että teos vaati kuuden vuoden työn. Siitäkin huolimatta, että Mauno-Markus Karjalaisen journalistina hankkima 25 vuoden kokemus osuustoiminnasta helpotti maalin saavuttamista.
Hän kertoo aiheen tulleen tutuksi jo nuoruudessa. Se oli myös syy, miksi hän aikoinaan haki töihin juuri osuustoimintajärjestö Pellervoon.
Osuustoiminta pohjautuu yrittäjyyteen ja kilpailukykyiseen liiketoimintaan. Olemassaolon varmistaa alati kunnossa oleva tase. Siinä osaamista löytyy hyvin.
Yllättävän monet osuustoimintayritykset ovat tänään menestyviä. Niistä on historiikkeja kirjoitettu paljon.
Mutta tämä kirja ei kilpaile siinä sarjassa. Se kertoo koko suomalaisen osuustoiminnan 125-vuotisen aatehistorian ja liittää sen vahvasti Suomen kehitykseen. Ensimmäisen tasavallan aikana osuustoiminta olikin todellinen kansanliike.
Osuustoiminnan menestyksen taustalle onkin uskallettava ajatella eurotaseen rinnalle toinen tase, jonka rakentamisen tulisi jatkua edelleen. Kutsukaamme tätä aatteellista pohjaa kansanomaisesti ”henkiseksi taseeksi”.
”Ensimmäisen tasavallan aikana osuustoiminta oli todellinen kansanliike.”
Sen avulla on pohdittavissa syitä sille, miksi osuustoiminnasta on kehittynyt tasavallan voimatekijä, ja miksi toisaalta osa yrityksistä (mm. Hankkija-Novera) on tuhoutunut.
Kirja vie lukijan aluksi vuonna 1894 Berliinin yliopistoon, mistä Hedvig ja Hannes Gebhard yhdessä löytävät osuustoiminnan ideat. Mukaan värikkääseen tarinaan napataan Pellervon nuori juristi Juho Kusti Paasikivi ja Nivalan suuri poika Kyösti Kallio.
He ovat osuustoiminnan henkisen perustan rakentajia ja käytännön toteuttajia. He edustavat ”pellervolaista heimoa”.
Siten heidän valintansa kirjan kanteen vaikuttaa helpolta. Eikä ”edistysmielisen heimon” johtaja Väinö Tanner myöskään vaadi haastavaa pohdintaa. Sitä vastoin Yrjö Kallisen mukanaolo ensin mietitytti. Mutta nyt kannattaa hetkeksi pysähtyä.
Osuustoiminnan ydintavoite on luoda tasa-arvoista ja eettisesti kestävää liiketoimintaa. Se pohjautuu yhteisyrittäjyyteen ja tavoittelee jäsenomistajiensa hyvinvointia.
Kasvaakseen nykyiseen merkittävyyteensä osuustoiminta on tarvinnut myös Yrjö Kallisen kaltaisia asiaansa uskovia väsymättömiä julistajia, jotka ovat saaneet joukot mukaansa. Hän teki elämäntyönsä Kulutusosuuskuntien Keskusliiton valistuspäällikkönä.
”Osuustoiminta on tarvinnut väsymättömiä julistajia, jotka ovat saaneet joukot mukaansa.”
Kun kirjassa eletään vuotta 1983, syntyy fuusio, jossa on mukana 250 eri aloilla toimivaa yritystä. Rungon muodostavat 39 paikallista E-osuuskauppaa, joita oli hallittu aikojen kuluessa muotoutuneilla malleilla. Mutta niiden kokonaiskannattavuus oli yli kymmenen vuotta tappiollinen.
Herää kiinnostava ajatus. Oliko myös henkinen tase nollan arvoinen? Eikö hallinnolla ollut riittävän toimivia osuustoiminnallisia tavoitteita? Ei sieltä olisi Yrjö Kallisen tasoisia tarvinnut löytyä, mutta joitakin kuitenkin.
Kun E-liikkeen jättifuusio toteutuu, niin osuustoiminnan henkisen taseen ylläpito ei enää onnistu. Paikallista hallintoa ei enää ole. Jäsenuskollisuus rapautuu vähitellen. Kampanja ”Kenen kassia kannat?” ei riitä, kun kilpailijat rynnivät edelle.
1980-luvulla myös SOK:laiset osuuskaupat ovat taloudellisesti yhtä heikossa hapessa. Niiden toimintatapa on kuitenkin toinen. Syntyvät alueosuuskaupat, jotka säilyttävät oman päätöksentekokykynsä.
”Bonusjärjestelmän alkujuuret löytyvät jo Rochdalen osuuskaupasta 1800-luvulta.”
Henkinen tase pysyy omissa käsissä. Onnistutaan luomaan nykyinen bonusjärjestelmä, jonka alkujuuret löytyvät jo Rochdalen osuuskaupasta 1800-luvulta. Kehittyvän tietotekniikan soveltaminen tekee siitä toimivan ja jäsenistöä kannustavan.
Osuusliike Elanto kuitenkin säilyy. Se jättäytyy Eka-fuusion ulkopuolelle. Tosin vakavia vaikeuksia koetaan, mutta ratkaisu löytyy, kun kaksi Artoa (Hiltunen ja Ihto) löytävät yhteisen sävelen. Miten, sekin jääköön kirjan lukijan löydettäväksi.
Mauno-Markus Karjalainen: YKSI AATE, kaksi heimoa – Osuustoiminnan tarina. 392 sivua. Esittely ja tilaukset: www.tarinatupa.fi
