Viime vuodesta ei yritysten taloudessa paljon odotettukaan. Välivuoden sijaan saatiin valmistautumisen vuosi, jonka osuustoiminnalliset yritykset hyödynsivät tyydyttävästi. Siitä yleisarvosana 8 -.
Vuosi sitten ennustimme vain puolipilvistä kaikille toimialoille – ja hyvin perustein. Kasvunäkymien globaali heikentyminen yhdistettynä kauppasodan ja Venäjä-pakotteiden jatkumiseen hidastivat liikevaihtokehitystä vuoden mittaan. Vuoteen mahtui kuitenkin myös paljon myönteistä, mistä on lupa odottaa hyötyjä lähitulevaisuudessa. Fuusioita kannattavuuden vahvistamistarkoituksessa tehtiin ja suunniteltiin maito- ja pankkiosuuskunnissa. Käänne taidettiin saada aikaan HKScanissa, juuri ja juuri ajoissa.
Yleisesti yritykset eivät menettäneet tuloksentekokykyään, mikä oli paljolti niiden omaa ansiota: kuluja leikattiin ja henkilöstöä vähennettiin muun muassa OP Ryhmässä. Finanssi- ja sijoitusalan osuuskuntien sekä keskinäisten yhtiöiden viime vuoden hyvän tuloksen suurin selittäjä ovat vuoden loppua kohti nousseet pörssikurssit.
Toimialarajat hämärtyvät
Vuosikausia on puhuttu disruptiosta, joka kyseenalaistaa ja rikkoo perinteiset liiketoimintarajat. Elisa tai Savonlinnan osuuskuntatähti BSC eivät enää vuosiin olleet vain teleoperaattoreita vaan viihde- tai turva-alan palvelujen tarjoajia. Seminologiosuuskunta FABA tarjoaa nyt myös eläinlääkäripalveluja viime vuonna sadan prosentin omistukseensa tulleen Emovetin kautta. Osuuspankistakin piti tulla vähintäänkin yhteiskäyttöautoileva terveyspankki – kunnes Timo Ritakallion Dream Team päätti toisin.
No, kaikki toimialarajat eivät noin vain rikkoudu, mutta järisyttävintä muutosta saanee aikaan digitalisaatio. SOK:n digipomo Veli-Pekka Ääri on jo vuosia ennakoinut Amazonin tuloa kauppamarkkinoille. Kaupan- tai pankinvaihtokynnystä on syytä yhä korottaa aina vain paremmilla digitaalisilla ja muilla jäsenpalveluilla. On todennäköistä, että koronan jälkeinen aika tulee yhä enemmän haastamaan perinteisiä toimialoja. Viimeistään nyt on tarve mennä digitaalipeilin eteen ja kysyä, mihin omistajajäsenemme jatkossa tarvitsevat meitä. Faban Antti Latva-Rasku on tehnyt niin jo vuosia sitten.
Kasvua yritysostolla vai orgaanisesti?
Kumpikaan keino ei oikein näytä onnistuvan suomalaisilta osuustoiminnallisilta yrityksiltä. Talouselämän 500 suurinta -listalla elintarvikeyrityksistä komeilee toisena ruotsalaisten viljelijöiden ylpeyden aihe Lantmännen Agro -yhtiöllään (liikevaihto + 9 %) ja seuraavina listalla ovat Valio (+ 3 %) ja Osuuskunta Pohjolan Maito – onnea Marko Puhto. No, Atriallakin kasvu oli prosentin plussalla.
Kuluttajapalveluissa TE 500 -listan mukaan onnistui paremmin omistajaosuuskunta Tradeka (+5 %). Perttu Puro kollegoineen on nyt takuulla tyytyväinen siihen, että kuluttajapalveluissa liikevaihdon ykköskasvaja on Scandic Hotels (+ 50 %). Tradeka investoi hotellikaupparahoja muihin bisneksiin ja kasvoi sekä orgaanisesti että yritysostoilla.
Metsä-toimialalla kaikki kolme suurta suomalaista (UPM – 2 %, Stora – 4 %, Metsä Group – 4 %) joutuivat markkinoiden paineessa ja erinomaisen vuoden 2018 jälkeen tyytymään pienempään liikevaihtoon. Liikevaihdon kasvattajia löytyy myös metsäalalta – pääosin ne ovat ulkomaisia.
Yleisesti arvioidaan, että osuustoiminnallisten yritysten kasvua rajoittaa ennen muuta huonompi mahdollisuus kerätä oman pääoman ehtoista rahoitusta. Koska saamme ensimmäisen osuuskunnan, joka hakee rahoitusta pörssistä? Laki antaa jo siihen mahdollisuuden. Kannattavimpia osuuskuntia kuten Metsä Groupia tämä ei ole estänyt eikä estä kasvamasta – ja omaa pääomaa saadaan kasvatettua myös puukauppojen yhteydessä, kun jäsenmetsänomistaja lisää sijoitustaan.
Valio-ryhmälle liikevaihdon kasvun rajoitteet – kotimainen kulutus, tuontipaine, viennin haasteet ym. – johtivat 2020 alussa maidontuotannon sopimuspohjaiseen rajoittamiseen, mikä vähentänee tilojen uusia investointeja. Fuusion myötä syntynyt Osuuskunta Maitosuomi on Valion mahtiomistaja. Maitosuomen hallituksen puheenjohtajan Mikko Heikkisen mukaan muutoksia maidontuottajien tilanteeseen on tulossa pitkällä tähtäimellä ja rauhallisesti. Kaikki eivät odota: maitotilojen määrä vähenee vauhdilla.
Myrskynkestävyys koetteella
Vuosikertomusten ykkösjohdon katsauksista käy hyvin ilmi, kuinka yllättäen ja myöhäisessä vaiheessa korona ilmestyi liiketoimintajohdon agendalle. Toimintakertomuksen ajoituksellakin oli merkitystä: helmikuun alussa S-ryhmän katsauksessa epidemia ei saa edes mainintaa, maaliskuun alussa Tradeka mainitsee koronaviruksen esimerkkinä markkinaa heiluttavista ennakoimattomista tapahtumista, mutta Vesa Kauniston johtaman hallituksen on maaliskuun lopulla jo helpompi arvioida, että ”koronaepidemia tulee vaikuttamaan Valion toimintaan sekä Suomessa että ulkomailla monin eri tavoin ainakin ensimmäisen puolen vuoden aikana”. Joskus, jossain asioissa, kannattaa olla liikkeellä muita myöhemmin!
Tärkeämpää kuin nopea uhkista tiedottaminen on totta kai niihin valmistautuminen. Yleisesti voi arvioida, että osuustoiminnallisten yritysten myrskynkestokyky 2019 lopussa oli keskimääräistä parempi. Niitä ei ole perustettu lyhytaikaisiin tarpeisiin, nopean myynnin toivossa tai nopeaan kasvuun tähtäävällä rajulla lainanotolla.
”Kilpailukykymme kestää matalammankin suhdannevaiheen olosuhteet”, sanoo pääjohtaja Ilkka Hämälä Metsä Groupin vuosikertomuksessa, ja on lyömässä pöytään vielä sellutehdaskortinkin, kun Rauman saha on jo työn alla. Hyvä Metsä ja sen yli 100 000 omistajaa.
Tuloksentekokyky – riittääkö ja mihin pitää riittää?
Isoissa kriiseissä yrityksen varmin turva on muhkea pankkitili. Paras ja ainoa pitkän tähtäimen tapa kasvattaa sitä on tehdä voittoa ja jakaa sitä tarpeeksi säästeliäästi omistajille. Yleisesti osuuskunnat ovat viime vuodelta jakaneet tai jakamassa osuuspääomalle korkoa, joka on edellisvuoden tasoa tai vähän sen alle. Atrian omistajaosuuskuntien kisassa Lihakunta voittaa A-osuuden korossa (20 %) rinnan mitalla Itikan (18 %).
Viime vuoden tappiollinen tuloskaan ei ole este koron maksulle, jos on vanhoja ylijäämiä ja rahaa tilillä: LSO Osuuskunnalta onnistuu tämäkin, kun tulossa on HKScanilta tontinmyynnistä 36 miljoonaa euroa, josta riittää sekä osuuspääoman koron maksuun että lainan lyhentämiseen. LSO:n toimitusjohtaja Veikko Kemppi tuskin haluaa eikä pystyisikään uusimaan tätä konstia joka vuosi. Jatkossa on lupa odottaa voittoa ja sen myötä osinkoja HKScanista, johon osuuskunta sijoitti lisää rahaa 17 miljoonaa.
OP:lla, S-ryhmällä ja muillakin osuustoimintayrityksillä on hienoja tapoja jakaa ylijäämää jäsenille vuoden aikana palvelujen käytön mukaan bonuksina. Viime vuoden tuloksilla jaettavaa näytti jäävän myös tilikauden jälkeen, mutta koronakevään epävarmuudet lykkäsivät sekä OP:n tuotto-osuuskoron että SOK-yhtymältä osuuskaupoille tulevan osuuspääoman koron maksua loppuvuoteen. Alueosuuskaupoistakin osa luopui ylijäämänjakosuunnitelmista. Hyvä liike yrityksen tulevaisuuden iskunkestävyyden kannalta, mutta asiakasomistajien ostovoimaa se ei paranna. Alueosuuskauppojen yhteenlaskettu tulos 300 miljoonaa euroa (+ 10 milj. €) tarjosi kyllä pelivaraa myös ylijäämän jakoon.
Vakavaraisuudelta vaaditaan enemmän
Viime vuoden aikana monien isojen yritysten vakavaraisuutta kuvaava omavaraisuusaste laski enemmän kuin voisi päätellä taseen kasvun, voiton määrän ja voitonjaon perusteella. Kirjanpidon uusia IFRS-sääntöjä noudattavien yritysten taseet kasvoivat ja vakavaraisuus huononi, kun niiden pitkäaikaisesti vuokraamat kohteet luettiin omaisuuteen ja vastaavasti vuokravastuu velkoihin. SOK-yhtymällä omavaraisuusaste aleni 24 prosenttiin (38,4 % v. 2018), vaikka oma pääoma voiton myötä kasvoikin.
OP Ryhmällä vakavaraisuuden haasteet tulevat Euroopan keskuspankin kiristyvistä vaatimuksista. OP Ryhmän CET1-vakavaraisuus laski 19,5 prosenttiin, kun tavoitteena oli nostaa se 22 prosenttiin vuoden 2018 tasosta (20,5). Ei ole enää syytä ihmetellä eläkevastuiden siirtoa Ilmariselle ja Vallilan kiinteistön myyntiä. Pitkällä tähtäimellä vain voitollinen tulos varmistaa vakavaraisuuden ja sitä kautta strategisen pelivaran. OP Ryhmän tunnuslukutavoiteuutuus on oman pääoman tuotto: tavoitetaso on kahdeksan prosenttia vuoteen 2025 mennessä.
Useimmille osuuskunnille ongelma ei ole vakavaraisuuden puute vaan korollisten velkojen täydellinen puuttuminen. Tähän liittyviä muita oireita ovat yleensä investointien puuttuminen ja jäsenmäärän ja sen mukana osuuspääoman väheneminen. Kutistuvalla osuuskunnalla ei ole velkaongelmaa vaan elossa olemisen ja elämän tarkoituksen ongelma. Pidot voivat silti ainakin aluksi parantua, kun väki vähenee. Silti kunniaa Osuuskunta ViljaTavastian perustajahahmolle Arto Laineelle: vetovoimaa riittää niin, että osuuskuntaan liittyy satoja uusia jäseniä joka vuosi.
Osuuskunnat vaurastumassa sijoittajaomistajiksi?
Talouselämä-lehden TE500 -analyysistä esiin nousee Tietotekniikka-toimialalta todellinen outolintu osuuskunnaksi eli KPY – entinen Kuopion Puhelinosuuskunta. Sijoitusosuuskuntia ja omistajaosuuskuntia löytyy jo muitakin (Tradeka, Arvo jne.), mutta KPY on omistajaosuuskuntana ja erityisesti tietotekniikkayritysten pääomistajana lisäämässä jäsentensä ja alueensa taloudellista hyvinvointia ostamalla yrityksiä ja kehittämällä niitä. Tosin riskit ovat isoja ja meno välillä ohdakkeista, mistä viime vuoden liikevaihdon kahden prosentin miinuskasvu kertoo.
Silti on hienoa ja esimerkillistä, jos perinteisesti pääomaköyhän maan osuuskunnatkin pystyvät löytämään uusia tapoja vaurastuttaa jäseniään ja samalla parantaa oman alueensa ja parhaimmillaan koko Suomen kilpailukykyä.
