Kun lakiasiainjohtaja Anne Ekonoja aloitti työnsä Osuuskuntien Keskusjärjestö Pellervossa huhtikuussa 2012, osuustoiminnan juridinen perusta oli jo pitkälti modernisoitu.
”Ei osuustoiminnassa ole minun mielestäni tänä aikana ollut mitään erityistä murroskohtaa ainakaan lainsäädännön tasolla”, Ekonoja pohtii.
Hänen mukaansa suurin työ tehtiin jo ennen hänen kauttaan ja heti sen alussa, kun vuoden 1954 vanhentunut laki korvattiin modernimmalla sääntelyllä. Tavoitteena oli tuoda osuuskunnat ja osakeyhtiöt lainsäädännöllisesti samalle viivalle.
Vuonna 2002 voimaan tulleessa osuuskuntalaissa helpotettiin muun muassa pääoman hankintaa ja päätöksentekoon tuotiin uusia joustoja, kuten ääniporrastus.
Myöhempi, vuonna 2014 voimaan tullut laki jatkoi samalla linjalla. Se lisäsi entisestään tahdonvaltaisuutta ja mahdollisti esimerkiksi sen, että myös ulkopuoliset voivat osallistua osuuskunnan rahoittamiseen aiempaa joustavammin.
Kaikki kokeilut eivät kuitenkaan ole onnistuneet, esimerkkinä osuuskunnan mahdollisuus antaa osakkeita, jotka korvasivat aiemmat sijoitusosuudet. Ekonoja toteaa, että ajatus ei ole saanut kentässä vastakaikua.
”Osuuskunnan osakkeet ovat osoittautuneet epäonnistuneeksi, osuuskunnat eivät ole ottaneet niitä juurikaan käyttöön.”
Kymmenvuotishuolto ja sääntöjen remontti
Vaikka vuoden 2014 osuuskuntalaki on palvellut kenttää pääosin hyvin, sen päivittäminen on jo käynnissä. Oikeusministeriön työryhmä aloitti lain tarkastelun alkuvuonna 2024, ja sen työ päättyi virallisesti viime kesänä. Muutoksia jatkovalmistellaan virkamiestyönä oikeusministeriössä ja hallituksen esitys tullaan antamaan eduskunnalle kesän 2026 aikana.
Kyse ei ole vain yksittäisistä korjauksista, vaan myös niin sanotusta kymmenvuotishuollosta. Tarkastelussa käydään läpi lain soveltamisen aikana esiin nousseita käytännön tarpeita.
”Työryhmän tehtävänä on ollut valmistella ehdotus muutoksista, jotka ovat nousseet esiin lain soveltamisen aikana. Pellervon tavoitteet on huomioitu hyvin, ja hallituksen esitys tullaan antamaan eduskunnalle kesän aikana”, Ekonoja kertoo.
Käytännön tasolla osuuskunnat ovat remontoineet sääntöjään ahkerasti. Syynä ei ole ollut pakko, vaan tarve pysyä ajassa kiinni.
Monet suuret toimijat, kuten osuuspankit ja osuuskaupat, ovat siirtyneet edustajiston vaaleissa suhteellisesta vaalitavasta enemmistövaaliin.
Fuusioita ja digiloikkia
Ekonojan työ on ollut vahvasti juridista, mutta sen keskiössä ovat aina olleet ihmiset: jäsenet, hallitukset ja paikallisyhteisöt. Tästä näkökulmasta hän tarkastelee esimerkiksi osuuskuntien fuusioita.
Juridiikka luo raamit, mutta päätökset tehdään aina ihmisten kesken.
”Esimerkiksi osuuspankeissa esteenä on erityisesti jäsenten pelko siitä, että pankkipalvelut paikkakunnalla loppuvat tai heikkenevät”, Ekonoja muistuttaa osuustoiminnan inhimillisestä puolesta.
Muutoksia on tullut myös täysin yllättäen, kuten koronapandemia, joka pakotti osuuskunnat digiloikkaan. Etäosallistuminen ja sähköinen päätöksenteko tulivat jäädäkseen.
”Suomi siirtyi kertarysäyksellä etämaailmaan. Siirtyminen etäkokouksiin on sujunut varsin mallikelpoisesti, vaikka teknisiä haasteita on tietysti ollut.”
Etäkokoukset tulivat ensin käyttöön poikkeuslainsäädännön turvin, mutta sittemmin niille luotiin pysyvä pohja myös osuuskuntalakiin.
Ekonoja kuvaa siirtymää yllättävän sujuvaksi, eikä suuria juridisia ongelmia noussut esiin. Mahdolliset kysymykset liittyvät ennen kaikkea äänestysmenettelyihin.
Täysin etäyhteyksiin perustuvat kokoukset eivät kuitenkaan ole yleistyneet laajasti, sillä ne vaativat sääntömuutoksia. Sen sijaan hybridimallit – joissa osa osallistuu paikan päällä ja osa etänä – ovat yleistyneet.
EU-vaikuttaminen vaatii valppautta
Osuustoiminnan edunvalvonnassa painopiste on säilynyt vahvasti kansallisella tasolla, vaikka EU-sääntely vaikuttaa yhä useammin yritysten arkeen.
Ekonojan mukaan ongelma on rakenteellinen: eurooppalainen sääntely ei tunnista osuuskuntia omana yhteisömuotonaan.
”Vaikuttamista pitäisi siirtää aiempaa enemmän EU-tasolle.”
”Koska direktiivejä ei sovelleta osuuskuntiin, valmistelussa ei myöskään huomioida niitä. Tämä aiheuttaa ongelmia sekä EU-tasolla että kansallisessa täytäntöönpanossa”, hän harmittelee.
Suomessa tilannetta on paikattu soveltamalla sääntelyä myös osuuskuntiin.
Ekonoja näkee kehityksessä myös valonpilkahduksia. Hänen mukaansa osuuskuntien erityispiirteet on huomioitu viime aikoina aiempaa paremmin esimerkiksi kestävyysraportoinnissa ja toissa vuonna voimaan tulleen yritysvastuudirektiivin täytäntöönpanossa.
”Vaikuttamista pitäisi siirtää aiempaa enemmän EU-tasolle”, Ekonoja sanoo.
Tässä avainasemassa ovat eurooppalaiset edunvalvontaorganisaatiot, kuten Cooperatives Europe ja Copa-Cogeca, joiden kautta osuuskuntien ääni voi päästä kuuluviin jo varhaisessa vaiheessa.
Vahva ja joustava yritysmuoto
Kesän aikana eläkkeelle jäävän Anne Ekonojan ura Pellervossa on osunut aikaan, jolloin osuustoiminta on vahvistanut asemaansa vakaana ja joustavana yritysmuotona. Yritysmallin kehitys on ollut jatkuvaa – ja usein huomaamatonta.
Vuosien saatossa lainsäädännöstä on tullut entistä joustavampaa ja hallinnosta digitaalisempaa.
Samalla hän muistuttaa, että osuustoiminnan ydin ei ole muuttunut. Se on edelleen yhteistoimintaa, jonka onnistuminen riippuu lopulta enemmän ihmisistä kuin pykälistä.
Teksti Riku-Matti Akkanen, Kuva Matti Ketola
