Ilmastopäästöissä EU:n tavoite on hiilineutraalius 2050. Suomen tavoite on 2035. Valio on asettanut saman tavoitteen, ei vain omille tehtailleen, vaan koko maitoketjulle.
Valion tavoite on hurja. Itse asiassa se ei ole mahdollinen ilman tekniikoita, joita emme vielä tunne.
Ei tavoite silti hullu ole. Mitään ei saavuteta, jos ei tavoitella parempaa. Jonain päivänä mahdotonkin voi olla mahdollinen, kuten kuuraketti. Pohjois-Euroopan maitojätillä Arla Foodsilla on sama tavoiteaikataulu kuin Valiolla.
Uusia keksintöjä tarvitaan
Maitoketjun ilmastopäästöistä raakamaidon osuus on 80 prosenttia. Vähennyksiä saadaan metaaniröyhtäilyä vähentävällä ruokinnalla ja poistamalla huonotuottoisia turvemaita viljelystä.
Nettotasetta parantavat hiiltä sitova viljely ja kaasun tuottaminen lannasta.
Valion laskelmissa maitoketjun iilmastokuorma on pienentynyt jo yli neljänneksen vuosina 2019-2023. Nykyisillä keinoilla jäljellä on nettona 0,7 miljoonaa tonnia 2035. Todennäköistä on, että silloin on käytössä joitakin uusia keinoja.
Lihatalot lykkäävät tavoitetta
HKScan, nykyinen HKFoods, lykkäsi viime vuonna koko lihaketjunsa nollahiilitavoitetta kymmenellä vuodella vuoteen 2050. Perusteluna olivat kansainvälisen ilmastotyön uudet suuntaviivat ja laskentamallit.
Tanskalaisen lihajätin Danish Crownin tavoite on niin ikään vuodessa 2050.
Atrian tavoitevuosi on ollut 2035, mutta uudessa vastuuraportissa sitä ei mainita, yhdellä muulla verkkosivulla kylläkin. Toistaiseksi?
Kauppa lisää kasvisruokaa
Tämän vuoden puolella Atria joutui hankalaan väliin, kun sen lihantuottajia hermostui Provinssirockin järjestäjiin. Tapahtumassa sai alennuksen myyntipaikkavuokraan, jos ei myynyt lihaa, ainakaan punaista.
Atria ehti ilmoittaa pohtivansa arvojaan ja yhteistyötä järjestäjien kanssa. Tulos oli yhteinen tiedote, joka muistutti, että lihansyöjälle vastuullisin vaihtoehto on kotimainen.
Ei ympäristövastuullisuutta vakuuttava yritys voinut enempää tehdä.
”Kasvisruuan lisäksi asenteita voi koetella metsänhoito.”
Jupakka oli muistutus siitä, että ympäristövastuu tuo joitakin kieltoja, mutta ennen muuta muutoksia siihen, mitä suositellaan ja suositaan. Provinssirock ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen.
Esimerkiksi S-ryhmän tavoite on lisätä kasvispohjaisen ruuan osuus 60 prosentista 65 prosenttiin 2030.
”Kannustamme asiakkaitamme syömään yhä terveellisemmin ja ilmaston kannalta kestävämmin”, S-ryhmän vastuullisuusraportti perustelee. Asiakasta ei pakoteta, vaan tarjotaan vaihtoehtoja.
Kasvisruuan lisäksi asenteita voi koetella metsänhoito. Metsä Group asetti tavoitteen uudistavan eli regeneratiivisen metsätalouden toteuttamisesta vuoteen 2030 mennessä.
Siihen on myös taloudellinen syy: monimuotoisten metsien uskotaan kestävän paremmin ilmaston lämpenemistä.
Kulutus kuluttaa ympäristöä
”Meillä on kaupan alan yrityksenä ainutlaatuinen tilaisuus ja velvollisuus mahdollistaa asiakkaillemme kestävä elämäntapa”, nyt eläköitynyt pääjohtaja Mikko Helander kirjoittaa Keskon vuosiraportissa. Samoin ajatellaan varmasti S-ryhmässä.
Kaupan tavoite on nettonollata oman toimintansa ilmastopäästöt jo ensi vuonna.
Nyt S- ja K-ryhmä ovat asettaneet tavoitteeksi nollata nettopäästöt koko ketjussa hankinnoista loppukäyttöön vuoteen 2050 mennessä. Suurin työ teetetään tavaroiden ja palvelusten tuottajilla.
Jäljelle jää yksi ristiriita: kauppa haluaa myydä enemmän, lisätä kulutusta. Ja kulutus kuluttaa luonnonvaroja ja ympäristöä.
Viime kädessä vastuu on kuluttajalla. Sitä, mitä ei osteta, ei tuoteta. Tavarantuottajat ja kauppa eivät siihen tyydy.
Mainontaa rummutetaan, ja katalin on määräaikainen tarjous: ihminen haluaa välttää menetyksiä, ja ohi mennyt etuus on sellainen.
S-ryhmän bonukset karttuvat kiihtyvällä nopeudella, ja kuun lopulla muistutetaan, kuinka lähellä on seuraava bonusprosentin korotus.
Järjestelmä on omalla tavallaan nerokas ja palkitseva, mutta puhtaasti ympäristövastuun näkökulmasta ongelmallinen.
”Kun yrityksiä johtavat ihmiset, joukkoon mahtuu myös aitoa huolta maapallosta.”
Viherpesua vai aitoa huolta?
Ympäristövastuu koostuu monesta: ilmastosta, luonnon monimuotoisuudesta, vedestä, jätteistä, kierrätyksestä… Sitä käsitellään monen suuren yrityksen raportissa 20-30 sivun verran.
Tavoitteita, lupauksia ja niitä edistäviä tekoja on joka sivulla kymmenittäin. Monimuotoisuus saa tilaa entistä enemmän.
Isoon osaan tavoitteista ja teoista pakottaa sääntely, ja se lisääntyy ja monipuolistuu. Osaa tarvitaan vakuuttamaan asiakkaat ja rahoittajat. Siinä on vaara viherpesuun, josta tosin jää yhä helpommin kiinni.
Kun yrityksiä johtavat ihmiset, joukkoon mahtuu myös aitoa huolta maapallosta ja lasten tulevaisuudesta. Voi ajatella, että ainakin osuustoiminnan laaja jäsenhallinto tuo niitäkin ajatuksia esiin.
Vuosikertomukset ja vastuullisuusraportit kertovat, että osuustoimintayritykset tekevät hyvää ympäristötyötä. Se ei kuitenkaan ole osuustoiminnan yksinoikeus. Myös kilpailijat haluavat profiloitua vastuullisuudessa.
Päästöt vähenevät
Oheisessa kuviossa on suurimpien osuustoimintataustaisten yritysten ilmastopäästöjen kehitys viime vuosina, ja vertailun vuoksi myös joidenkin lähimpien kilpailijoiden lukuja.
Luvut eivät ole verrannollisia monestakaan syystä. Varmin tieto on kunkin yrityksen omien päästöjen kehitys, mielellään väheneminen, joskin sitäkin esimerkiksi Valion osalta sotkee laskentatavan muutos.
