Perinteiset teleosuuskunnat ovat pystyneet vähävelkaisuuden ja hyvän kassan sekä sijoitusten ansiosta etsimään itseään ja jäseniään jo vuosikymmeniä – ilman tulosta. Jos jäsenten tahto on, että uusia jäseniä ei edes haluta, uutta liiketoimintaa ei haeta eikä teletoiminnasta luovuta, osuuskunnan tulevaisuus on ankea. Hiljaa hiipumisen sijasta BLC-osuuskunnassa on valittu erikoistumisen tie. Joulukuun alussa 2020 tehdyn yrityskaupan myötä BLC muuntuu turvaliiketoimintaan erikoistuneeksi turva- ja tietotekniikan yritykseksi. Miten temppu tehdään ja voisiko siitä oppia jotain?
Halu, uskallus ja osaaminen – kaikkia niitä tarvitaan
Jo vuoden 2019 vuosikertomuksessa uusi toimitusjohtaja Hannu Väänänen ennakoi tulevaa korostaessaan, että ”me haluamme ja uskallamme kasvaa”. Taloudeltaan ja omavaraisuudeltaan BLC on kuten useimmat suomalaiset osuuskunnat: selvästi vähemmän omaa pääomaa kuin velkaa ja rahavarat tyydyttävää tasoa. Jos se taseesta on kiinni, suomalaiset osuuskunnat pystyisivät kyllä yleisesti kasvattamaan toimintaansa myös yritysostoilla.
Kykyjen ja osaamisen tasoa on vaikeampi päätellä suoraan numeroista. Osaaminen karttuu ja tarttuu herkemmin siihen, joka uskaltaa. Ja oppii vaikka virheiden kautta.
Halu ja uskallus ovat kaikkein vaikeimpia arvioitavia ominaisuuksia. Hullun rohkea ei kuitenkaan saisi olla tai tulee tehtyä vääriä investointeja. Erityisesti yritysostoilla kasvamisesta suomalaisilla osuuskunnilla tai osuustoimintataustaisilla yrityksillä on viime vuosikymmeniltä katkeria, lähes traumaattisia kokemuksia, esimerkiksi Metsäliitolla ja HKScanilla.
Erot riskipääoman saannissa
Osuuskunnat ja osakeyhtiöt ovat lähtökohtaisesti samassa asemassa, kun arvioidaan niiden mahdollisuuksia kerätä uutta rahaa oman pääoman ehdoin markkinoilta. Myös osuuskunta voi saada rahoitusta laskemalla liikkeelle osakkeita – siis periaatteessa.
Käytännössä osuuskuntien osakeanteja ei ole nähty, mutta harvinaisia ne ovat olleet viime vuosina osakeyhtiöilläkin. Selitys on yksinkertainen. Kannattavuudeltaan erinomaiset yritykset, ja niitä on Suomessa paljon, eivät tarvitse uutta riskirahaa, koska ne pystyvät rahoittamaan uudet investointinsa tekemällä voittoa ja täydennykseksi lainaamaan lisärahaa pankeilta hyvin matalalla korolla.
BLC ei kerro tekemänsä yritysoston kauppahintaa, mutta sen rahoituksen osalta toimitusjohtaja toteaa lyhyesti, että ”ollaan vakavarainen edelleen”, siis omavaraisuus mahdollisesti laskee hieman tilinpäätöksen 2019 tasosta (70 %).
Tase on syytä laittaa töihin
Nämä entisen pääministerin sanat todennäköisesti muistetaan osuuskunnissa. Mutta niiden mukaan ei toimita. Pandemiaoloissa varovaisuuden ymmärtää. Yllättäviä tilanteita lienee myös jatkossa luvassa ja niihin on helpompi varautua hyvän kassan kanssa kuin rahattomana.
Silti myös osuuskunnat tekevät jäsenilleen karhunpalveluksen, jos ne eivät käytä tuloksensa ja taseensa koko potentiaalia. Osuuskuntien kohdalla tämä tarkoittaisi hyvän vakavaraisuuden – paljon omaa pääomaa suhteessa velkoihin – hyödyntämistä tekemällä investointeja, jotka rahoitetaan osin lisävelalla.
Jos investointikohteita ei löydy, sille voi löytyä hyväksyttävä syy kuten toimialan tilanne tai epäilyttävä syy, kuten osaamisen tai riskinottohalun puute. Lopputulos on kuitenkin sama: menetetään tuloksentekokykyä ja vähitellen menetetään myös markkinoita. BLC ei turvaliiketoiminnan osalta jätä yritysostoa kommentoidessaan mitään epäselväksi, vaan toteaa osuuskunnalle raikkaaseen tapaan, että kilpailijoita ostettiin, ostoja on tarkoitus jatkaa ja nyt painetaan kaasua. Mitä muuta tällaisen itseluottamuksen taustalla on kuin uskallusta?
BLC uskaltaa ja mikä tahansa osuuskunta pystyy samaan, jos kotiläksyt on tehty kunnolla. Perusvaatimus on aina, että omistajat tietävät, mitä haluavat yritykseltään ja osaavat valita ja haastaa johdon toteuttamaan tätä tahtoa. Mutta ei hampaat irvessä vaan ilolla. Ilo on muuten BLC:n arvojen ensimmäinen valinta.
Kirjoittaja on varatuomari ja PI-johtamiskoulun toimitusjohtaja.
