Kivikkoinen, matala ja alati kohoava Pohjanmaan rannikko tarjoaa ainutlaatuisia retkikohteita, mutta on veneilijälle haastava. Osuuskunta Aurinkoreitti kehittää alueen saavutettavuutta esimerkiksi hoitamalla merkittyjä vesireittejä.
Vuosikymmeniä käytössä ollut käsite aurinkoreitti, ruotsiksi solrutten, viittaa Merenkurkun valoisiin kesäöihin, jolloin vesillä voi liikkua vuorokauden ympäri.
Käsite valikoitui myös kymmenen vuotta sitten perustetun osuuskunnan nimeksi, ja samaa nimeä kantaa myös vesiväylien ylläpitämiseen tarvittavan raskaan kaluston omistava säätiö.
Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja John Erickson kertoo, että alueella on jo vuosisatojen ajan ollut asukkaiden omia venereittejä, joista on muotoutunut virallisempia väyliä.
”Veneet ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet suuremmiksi ja nopeammiksi. Myös veneilykausi on pidentynyt, kun moni oleskelee kesämökillään keväästä myöhäiseen syksyyn.”
Tarkempien vesireittien tarpeesta oli keskusteltu kauan. Vuosina 2010–22 saatiinkin eri hankkeiden yhteydessä yli 600 kilometriä vesireittejä tutkittua, päivitettyä ja vietyä merikarttajärjestelmiin.
Osuuskuntaa olivat perustamassa samat toimijat, jotka tekivät projekteja, muun muassa purjehdusseura Wasa Segelförening ja kalastuskilta Bergö Fiskargille.
Se mahdollisti pysyvämmän muodon jatkaa hankkeissa tehtyä työtä. Tuolloin veneellä saavutettavia yleisiä käyntikohteita oli alueella ainoastaan seitsemän, nyt jo noin 50.
”Veneilykausi on pidentynyt, kun moni oleskelee kesämökillään keväästä myöhäiseen syksyyn.”
Osuuskunta tarjoaa jäsenilleen yhteistyöverkoston. Hallinto pyritään pitämään mahdollisemman kevyenä, eikä osuuskunnalla ole palkattuja työntekijöitä.
Talvella käytännön toiminta on tauolla, ja Erickson hoitaa ”paperisotaa” ja tulevan kauden suunnittelua.
”Osa jäsenistämme ylläpitää jääteitä ja moottorikelkkaväyliä, mutta he tekevät sitä erillisessä yhdistyksessään, osuuskunnan yhteistyöverkostoa ei tarvita tähän.”
Osuuskunnan toimintaa rahoitetaan esimerkiksi EU:n ja kuntien varoin, lahjoituksilla sekä säätiöiden tuen avulla.
Pääosa kassavirrasta muodostuu omistajajäsenten omasta toiminnasta.
Eri toimijat, samat intressit
Osuuskunnan toimialue ulottuu Kristiinankaupungista Kokkolaan. Alueella on noin 22 200 kesämökkiä, yli 15 000 rekisteröityä venettä. Alle 20 hevosvoiman rekisteröimättömiä veneitä alueella seilaa arviolta toiset 15 000.
Osuuskunnan jäsenistö koostuu etupäässä venekerhoista, kalastuskilloista ja meripelastusyhdistyksistä. Eri alan toimijoista koostuvan osuuskunnan sisällä ei Ericksonin mukaan silti ole ristiriitoja.
”Meillä on samat intressit: toimivat vesiväylät. Osuuskunta yritysmuotona mahdollistaa myös jokaisen jäsenen äänen kuulumisen.”
Toiminta on kasvu- ja laajentumisvaiheessa, ja uusia jäseniä on liittynyt mukaan. Vuonna 2018 Aurinkoreitti sopi yhden Metsähallituksen luontoaseman hoitamisesta, ja nyt sillä on hoidettavana niitä jo seitsemän.
”Metsähallituksella on ollut pienet resurssit huolehtia kyseisistä asemista. Ne ovat olleet kuin rautatieasemia ilman rautateitä. Me olemme rakentaneet asemille laitureita ja vetäneet niihin vesiväyliä, mikä on vaatinut paikallistuntemista”, Erickson kertoo.
Hän kyseenalaistaa Metsähallituksen roolin luontoasemien hallinnoijana. Olisiko parempi, että hallinnosta vastaisi paikallisempi taho kuten kunta?
Tekijänä ja tietäjänä
Osuuskunta toimii sekä työn tilaajana, toteuttajana että asiantuntijaroolissa, tapauksen mukaan.
”Jäsenillämme on paljon asiantuntemusta eri toimialoilta. Annamme esimerkiksi neuvontaa ja lausuntoja sekä osallistumme julkiseen keskusteluun.”
Esimerkkeinä Erickson mainitsee merituulivoimahankkeet sekä Kalajoen ison vierassataman.
Haastattelua seuraavana päivänä hän on menossa ympäristöministeriön tilaisuuteen keskustelemaan Suomen ympäristöhallinnon paikallistason hallinnoinnista tulevaisuudessa.
Silti perustehtävä – luotettavat vesiväylät – pysyy.
”Yleensä aloitamme väylätyön lähettämällä paikalle Väyläviraston lisensoiman merikartoitusyrityksen, jonka mittausten perusteella tehdään väyläsuunnitelmat. Uudet merimerkit asennetaan tai vanhat, väärällä paikalla olleet, siirretään. Useinhan vanhat reitit on vahingossa vedetty karien yli”, Erickson muistuttaa.
”Pyrimme siihen, että yleisten väylien tiedot ovat ajan tasalla.”
Väylä korjataan merikorttiin, jonka jälkeen osuuskunta ottaa yhteyttä aluehallintovirastoon ja pyytää, että väylä merkitään puuttuvilta osin karttarekisteriin.
Väylistä puhuttaessa erotellaan yleisistä väylistä yksityiset väylät ja veneväylät eli ne, jotka eivät näy merikorteissa. Jotkin yksityiset väylät tosin saattavat näkyä elektronisissa navigointijärjestelmissä, mutta niiden oikeellisuudesta ei ole taetta.
Maankohouma Merenkurkun alueella on 8–9 millimetriä vuodessa, joten edellisen sukupolven käyttämä väylä ei välttämättä ole enää kulkukelpoinen.
”Pyrimme siihen, että yleisten väylien tiedot ovat ajan tasalla ja ettei veneilijä navigaattorin pistettä seuratessaan aja karille.”
