Me kaikki toimimme erilaisissa yhteistyöverkostoissa joko työssä tai vapaa-ajalla. Vaikutamme verkostojen toimivuuteen omilla teoillamme, puheillamme ja käytöksellämme. Koska verkostossa ei ole yleensä ole selkeää käsky- ja määräysvaltaa, perustuu yhteistyö luottamukseen ja avoimuuteen. Tällöin korostuvat viestintätaidot. On ensiarvoisen tärkeää, että aidosti kuuntelemme eri osapuolia ja keskustelemme asioista vuorovaikutteisesti.
Mielensä pahoittaminen ja asioiden väärin ymmärtäminen ovat nyt muodissa. Tätä ilmiötä korostavat nopea tiedonvälitys ja twitter-uutiset. ”Somemyrsky” saadaan nopeasti aikaiseksi, ja iltapäivälehdet lähtevät mukaan leikkiin. Mielensä pahoittamisen ymmärrän hyvin teini-ikäisiltä, tai jos olen oikein rehellinen, en aina heiltäkään. Teinillä on monesti kärjekkäät mielipiteet, joilla hahmotetaan omaa paikkaa maailmassa. Mustavalkoinen ajattelutapa on vaarallista, varsinkin jos siihen syyllistyy johtavassa asemassa olevat henkilöt. Enkä viittaa tässä Yhdysvaltojen tilanteeseen. Tätä yksinkertaistamista löytyy myös kotimaastamme, oli kyse sitten metsänhoidosta tai maahanmuutosta käytävästä keskustelusta.
Millä sitten voisin kehittää omaa osaamistani laajentaakseni näkökulmaa ja turhista ärsyyntymättä? Vastuulliset tehtävät osuustoiminnallisessa tai keskinäisessä yrityksessä antavat hyvän pohjan itsensä kehittämisen. Organisaatiossa oleva mielipiderikkaus ja omien mielipiteiden perustelun tarve kasvattavat yhteistyöhön. Erilaisten mielipiteiden kuuleminen tuo asioille erilaista näkökulmaa, vaikka itse en aina samaa mieltä olisikaan.
