Taloustieteen tuoreimman Nobelin sai amerikkalaisessa huippuyliopistossa MIT:ssä (Massachusetts Institute of Technology) toimiva suomalainen professori Bengt Holmström.
Häntä ja hänen tutkimustyötään arvioi Pellervon ex-toimitusjohtaja, Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun dosentti Samuli Skurnik. Useille voi olla yllätys Holmströmin myönteinen näkemys osuustoiminnan roolista nykyaikaisessa taloudessa.
Samuli Skurnik ja Bengt Holmström asuivat aikanaan Espoossa melkein naapureina. Miesten keskinäinen yhteydenpito, joka on jatkunut näihin päiviin asti, oli tiiviimmillään 1990-luvun alussa, kun Holmström piti sapattivapaata silloisesta yliopistostaan Yalesta.
Tuolloin heillä oli usein tapana tehdä pitkiä yhteisiä kävelyretkiä. Niillä vapaasti keskusteltiin ja pohdittiin todella paljon, myös osuustoiminnasta. Sellainen inspiroi ajattelua.
”Tutustuessamme Holmström ei entuudestaan tuntenut osuustoimintaa”, Skurnik kertoo.
Osuustoiminta ei vielä silloin, toisin kuin nyt, ollut valtavirran taloustutkimuksen kohteena oikeastaan missään. Sitten kun Holmström tutustui osuustoiminnan ideaan enemmän, niin se alkoi kyllä häntä aidosti kiinnostaa.
Uteliaalle ja kaikesta kiinnostuneelle Bengt Holmströmille osuustoiminta avautui 1990-luvun alussa taloudellisen toiminnan osana ja laiminlyötynä reuna-alueena. Osuustoiminta oli ilmiönä tavallaan tutkimuslaboratorio, josta oli mahdollista löytää yleisempääkin uutta tietoa.
Lisäksi Holmströmin tutkimustyön ydin – yritysten sopimukset ja kannustimet – on myös osuustoiminnan kannalta aivan keskeinen alue. Näkemyksiään siitä hän kertoi tämän artikkelin kirjoittajalle Osuustoiminta-lehden (OT 4/01) haastattelussa.
Laaja-alaista ja raikasta ajattelua
Samuli Skurnik kertoo kokeneensa 1980-luvun lopussa, että Suomessa elettiin kovin tunkkaisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Yksisilmäisyys esti näkemästä riittävästi eteenpäin. Eivätkä asioiden todelliset vaihtoehdot hahmottuneet:
”Törmäsin Holmströmiin ensimmäisen kerran jonkin hänen kirjoituksensa kautta. Hänen siinä esittämänsä ajatukset tuntuivat poikkeuksellisen raikkailta. Erityisen virkistävää oli se nöyryys, kun hän pohti, mitä talouden ilmiöistä jo tiedettiin, mutta ennen kaikkea sitä, mitä niistä ei vielä tiedetty.”
”Holmström tai Beni, kuten me ystävät häntä kutsumme, on myös ihmisenä kerta kaikkiaan viehättävä ja mukava. Kuvia kumartamaton, rehellinen, laaja-alaisesti utelias ja avoin.”
Toinen tärkeä ikkunoita avannut tutkija, johon yhteys syntyi Holmströmin kautta, on professori Henry Hansmann Yalesta. Myös hän on tieteen valtavirrassa toimivia maailman johtavia organisaatiotutkijoita, jota myös osuustoiminta kiinnostaa.
PTT:n tutkimusjohtajan postilta Pellervon johtoon 1989 siirtynyttä Skurnikia kiinnosti pysyä aina ajan tasalla, missä tutkimuksen kansainvälisessä eturintamassa mentiin. 1990-luvun alussa suomalainen osuustoiminta oli suurten ja periaatteellisten haasteiden edessä. Tieto omistajuudesta ja Corporate Governancesta (hyvästä hallintotavasta) oli erityisen tarpeellista.
Vuosien varrella Holmströmillä ja Skurnikilla oli myös yhteisiä hankkeita. He olivat muun muassa järjestämässä Sitrassa maamme ensimmäistä Corporate Governance -seminaaria 1996. Merkittävä ponnistus oli osuustoiminnan kansainvälisen tieteellisen seminaarin järjestäminen Pellervon 100-vuotisjuhlien yhteydessä 1999.
Kova kapitalismi opettaa
USA:ssa, jonka talous on maailman pisimmälle kehittynyttä, on myös vahvaa osuustoimintaa kuten Suomessakin. Kova kapitalismi on saattanut osaltaan jopa nostaa siellä osuustoimintamallia paremmin esille.
Holmström kertoi haastattelussa (OT 4/01), miten yhdysvaltalaiset erityisesti pienillä paikkakunnilla omistavat osuuskuntina itse omat tärkeät järjestelmänsä. Tämä näkyy esimerkiksi sähkönjakelussa, puhelinliikenteessä ja vesihuollossa. Maataloudessa on myös vahvaa koko maan kattavaa osuustoimintaa.
Suomen elintarvikealan ot-yritysten ja Pellervon johtoa vieraili 1990-luvulla useita kertoja Harvardissa – sekin alun perin Holmströmin suosittelemana – professori Michael Porterin seminaareissa (OT 5/93). Siitä oli suurta hyötyä, kun markkinat meilläkin avautuivat vuonna 1995.
Kun osuustoiminta etsi Suomessa uutta rooliaan, voitiin myös ulkopuoliset vakuuttaa, ettei se suinkaan mitään sosialismia ole. Osuustoiminta on meillä aina ollut yksi taloudellisen organisoitumisen muoto markkinataloudessa. Se toimii osana kilpailua. Pohjimmiltaan se on edellytysten luomista osuuskuntien laajan jäsenistön pärjäämiselle.
Finanssikriisi ei vielä ole voitettu
”Kun sain oman ekonomistikoulutukseni 1970-luvulla, niin opetusta hallitsi makroajattelu”, Skurnik muistelee. ”Holmströmin tutkimusalueen keskiössä ovat kuitenkin taloudelliset instituutiot ja niiden merkitys. Aiemmin niitä ei talousteoriassa juuri käsitelty. Eikä erilaisten organisaatiomallien merkitystä osattu tutkia.”
”Nykyisin Holmströmiä kiinnostavat erityisesti rahamarkkinat, joiden instituutioita, kannustimia ja toimintaa hän on tutkinut hyvin syvällisesti perusteista lähtien. Hän on sanonut, että tietomme sillä osa-alueella ovat edelleen hyvin puutteelliset. Paljolti siksi taloustieteilijät eivät tosiasiallisesti osaa kunnolla ymmärtää edelleen jatkuvan finanssikriisin mekanismeja.”
”Holmströmin mielestä USA:n ja EU:n keskuspankkien johtajat joutuvat nyt kulkemaan tutkimattomilla alueilla yrittäessään luotsata maailmantaloutta selville vesille. Siten edes he eivät voi tietää päättämiensä toimien vaikutuksia! Emme tiedä, mikä edessä odottaa.”
Nyt Holmström yrittää kollegoidensa kanssa kehittää uutta teoriaa näiden kehityskulkujen ymmärtämiseksi. Tutkimus on kesken, mutta hän on nettisivuillaan vihjannut, että heidän uudet ajatuksensa ovat erilaisia kuin mitä kriisistä on totuttu ajattelemaan.
Holmströmin uutta ajattelua löytyy myös raportista, jonka hän laati yhdessä Sixten Korkmanin ja Vesa Vihriälän kanssa valtiovarainministeriölle. Suomen pärjääminen on häntä jatkuvasti kiinnostanut.
Toimiiko osuustoiminta globalisaatiovakuutuksena?
Skurnik vakuuttaa, ettei hän ole eläkkeellä omia osuustoiminta-ajatuksiaan mihinkään muuttanut, vaikkei enää aktiivisesti osuustoiminnassa toimikaan:
”Minua on lämmittänyt huomio, että väitöskirjassani esittämäni ajatus osuustoiminnasta globalisaatiovakuutuksena tuntuu kiinnostavan nykyistäkin tutkijasukupolvea. Yhdessä amerikkalaisen Lee Egerströmin kanssa 2007 väitöskirjani ajatusten pohjalta kirjoittamaamme englanninkielistä raporttia lainataan ympäri maailmaa.”
”Ajatus on tullut ajankohtaisemmaksi globalisaation edetessä ja siihen liittyvien ongelmien noustessa yhä selkeämmin esiin. Näin tapahtui USA:n presidentinvaaleissakin.”
Teksti: MAUNO-MARKUS KARJALAINEN
