Osuuskunnissa pitäisi koko ajan olla tietoisia siitä, että vaikeita ajanjaksoja tulee. Vahva tase on hyvä puskuri kovissakin kriisitilanteissa. Taitavan talouden pidon ohella osuuskunnan on huolehdittava myös jäsenistään, sanoo Jukolan Osuuskaupan toimitusjohtaja, talousneuvos Matti Konttinen.
Olette toiminut varsin pitkään osuustoiminnan palveluksessa. Miten näkemyksesi mukaan uudistumiskyky turvataan nyt ja jatkossa osuuskunnissa, talousneuvos Matti Konttinen?
”Kun osuuskunnalla menee hyvin, investointeja tulevaisuuteen tehdään liiankin innokkaasti. Sokaistutaanko silloin hyvien tulosten huumassa ja unohdetaan se, että taantuma tai jopa lamakin saattaa tulla lyhyellä aikavälillä. Eli investointi- ja kehittämistahti on pidettävä sellaisena, että myös huonommat ajat kestetään.”
”Esimerkiksi 1980-luvun kriisi osuuskauppapuolella opetti tekemään vaikeitakin ratkaisuja pakkotilanteessa. Päätösten tekijöiksi piti palkata henkilöitä S-ryhmän ulkopuolelta, talon sisällä ei ollut todellinen taloudellinen tilanne hallinnassa. Osuuskuntien hallituksiin ja hallintoneuvostoihin jäseniä valittaessa valintakriteereissä tulisi osaamisella olla merkittävin painoarvo.”
”Osuuskunnan taloudelliset kriisit ja kilpailukyvyn menettäminen ovat olleet keskeisiä tekijöitä, jotka ovat käynnistäneet yrityksissä uudistuksia. Pätevyyttä tulee löytyä hallinnosta toimitusjohtajaan, esimiestasoon ja henkilökuntaan.”
Osuustoimintayritykset ovat jäsenomisteisuuden vuoksi sidotut paikkaan ja toimialaan. Ylä-Karjalassa väestö jopa vähenee ja ostovoima ei kasva suurten asutuskeskusten malliin. Mitkä seikat korostuvat liikkeenjohdon työssä näissä olosuhteissa?
”Ylä-Karjalassa ja Rautavaaralla, jossa Jukolan Osuuskauppa toimii, väki vähenee keskimäärin noin kahden prosentin verran vuosittain. Väestön väheneminen johtuu pääasiassa ikärakenteesta, sillä kuolleisuus on huomattavan paljon suurempi kuin syntyvyys.”
”Toki muuttoliikettäkin on täältä poispäin, mutta se on tasoittumassa. Onpa esimerkiksi Nurmeksessa muuttoliike kääntynyt tänä vuonna jopa positiiviseksi. Jukolan Osuuskaupassa me kuitenkin uskomme muuttoliikkeen kehittyvän vielä koko toimialueellamme myönteisesti. Siitä on hyvänä esimerkkinä vuosittain tekemämme investoinnit. Ne on pyritty pitämään rahoitustuloksen kokoisena, mutta toki isoimmissa investoinneissa hallittuja ylityksiäkin tehdään. Toimialueellamme on useita vahvuuksia, täällä on muun muassa puhdasta luontoa, vaaroja ja vesistöjä ja tärkeimpänä turvalliset asumisolosuhteet.”
”Yksi puute on korkeakoulun puuttuminen, ja ammattiopistostakin viedään koulutusaloja pois. Osan nuorista on lähdettävä opiskelemaan toisille paikkakunnille, joille saatetaan jäädä pysyvästikin.”
Miten ikärakenteeseen ja väestön vähenemiseen voidaan reagoida?
”Ihmisiä jää täällä eläkkeelle koko ajan enemmän, mikä auttaa nuoria saamaan töitä sekä mahdollistaa paluumuuttamisen synnyinseuduilleen. Pyrimme kantamaan oman vastuumme työpaikkojen säilyttämisen osalta toimimalla kannattavasti ja kilpailukykyisesti. Työllistämme vakituisesti hieman yli 200 henkeä ja vuosittain maksamme palkkaa 400–500 henkilölle.”
”Väestön väheneminen kiristää kilpailua, johon vastaamme hyvällä perusasioiden hoidolla, nykyaikaisilla kauppapaikoilla, osaavalla henkilökunnalla ja kokonaisedullisella ostoskorilla, vain muutamia asioita mainitakseni. Ikärakenteen haasteisiin vastataan esimerkiksi päivittäistavarakaupan tuotevalikoimissa, tuomalla valikoimiin pienempiä pakkauskokoja. Joissain toimipaikoissa suoritamme asiakkaiden puolesta tuotteiden keräilemisen ja toimitamme ne sitten keskitetysti perille.”
”Osuuskuntien yleensäkin pitäisi saada nuorekkaampaa imagoa, minkä tulisi näkyä myös tavaravalikoimissa ja palvelussa. Ehkäpä hallintoonkin olisi hankittava lisää nuoria. Tulisi myös etsiä uusia keinoja, joilla osuuskunnan jäsenet saataisiin mukaan käymään keskustelua omasta osuuskunnasta. Tässä avuksi voisivat olla sosiaalinen media tai erilaiset ryhmät.”
Mikä on osuuskunnan vastuu omasta toimintaympäristöstä?
”Jukolan Osuuskaupassa asiakasomistajien talouspeitto on 75 prosenttia, joten kolmella neljästä taloudesta on omistus osuuskaupassamme. Pääasiallinen tavoitteemme on tuottaa tuotteita ja palveluita edulliseen hintaan, mutta vastuumme ei rajoitu pelkästään kaupankäyntiin. Esimerkkinä tästä ostimme matkailukohde Bomban talon ja karjalaiskylän vuonna 2004 ja läheisen kylpylän vuonna 2007.
”Kaupan puolella haluaisimme kasvattaa lähiruuan ja kotimaisten tuotteiden merkitystä valikoimissamme. Esimerkkinä olen käyttänyt leipomotuotekauppaamme jossa paikallisten leipomoiden osuus myynnistämme on noin 60 prosenttia, kun valtakunnallisesti leipomotuotekauppaa hallitsee kaksi suurta leipomoyritystä.”
Mukana asiakasomistajan arjessa
Miten rakennat tunnesidettä osuuskunnan jäseniin ja alueen väestöön?
”Jukolan Osuuskauppa haluaa olla asiakasomistajiensa ja asiakkaidensa arkielämässä mahdollisimman täysipainoisesti. Se tarkoittaa kaupallista toimintaa, kuten riittävää toimipaikkaverkostoa, kysyntään vastaavaa valikoimaa, tuotteiden kilpailukykyistä hinnoittelua ja saatavuutta.Tuemme myös kulttuuria, urheilua sekä seura- ja yhdistystoimintaa monissa eri muodoissa.”
”Tunnesidettä olen asiakasomistajiin ja asiakkaisiin pyrkinyt rakentamaan helpolla lähestyttävyydellä. Työhuoneeni ovi on aina avoinna, kun menossa ei ole luottamuksellisia neuvotteluja tai puheluita. Asiakaspalvelutiskit ovat nekin työhuoneeni vieressä, joten minulla on hyvä mahdollisuus käydä kysymässä kuulumisia konttorilla asioivilta. Pyrin juttelemaan asiakkaiden kanssa myös toimipaikoissa ja vapaa-ajallakin, kun siihen on mahdollisuus.”
”Omasta ajankäytöstä on tullut viime vuosina entistä haastavampaa. Sama ongelma lienee monella osuuskunnan johtajalla. Toimipaikoissa kiertämistä pitäisi pystyä nykyistä enemmän tekemään. Ajankäyttöä on muuttanut myös siirtyminen tietoyhteiskuntaan. Joutuukin miettimään, onko meistä tullut liian riippuvaisia tekstiviesteistä ja sähköposteista.”.
Missä näet osuustoiminnan keskeiset kehityskohteet tulevina vuosina?
”Osuuskuntien omistajat pitäisi saada sitoutumaan vielä paremmin osuuskuntaansa esimerkiksi kohdennetulla markkinoinnilla. Omistajaetujakin voisi tavalla tai toisella kasvattaa. Osuuskunnista ei pidä toisaalta tehdä liian suuria, jotta läheisyys, inhimillisyys ja identiteetti säilyisivät. Osuustoiminnan opetusta pitäisi vahvistaa oppilaitoksissa, sillä se on jäänyt selvästi muiden yritysmuotojen varjoon opetuksessa. Osuuskuntien yhteistyön tiivistämistä pidän myös myönteisenä asiana, tässä esimerkiksi Pellervolla on suuri rooli.”
Teksti ja kuvat: SAMI KARHU
Paluuviite: Jukolan Osuuskauppa rl | Tikut