Suomen suurimmat osuustoiminnalliset yritykset ovat valtaosan tuntemia ja ne toimivat myös merkittävillä ja vahvasti kilpailuilla toimialoilla. Näitä toimialoja moni taho seuraa ja analysoi liiketaloudellisesti.
Se, miten yritysten menestystä näilläkin toimialoilla mitataan, perustuu ympäri maailman vallalla oleviin liiketaloudellisiin teorioihin. Nämä teoriat on alun perin luotu pääomavaltaiseen omistamiseen, toisin sanoen osakeyhtiöiden analysointiin.
Talousanalyysejä yrityksistä ja toimialoista tulee joka suunnasta, mutta oikeastaan koskaan niissä ei ole nähty kysymystä: soveltuvatko osakeyhtiömuotoisen omistamisen analyysityökalut myös osuuskuntien menestyksen mittaamiseen?
”Osuuskunnan olemassaolon syy on tuottaa etua omistajilleen.”
Osakeyhtiöiden lakisääteinen olemassaolon syy on tuottaa omistajilleen rahaa. Myös talousteoriassa se nähdään tavoitteena joko maksaa mahdollisimman suuria osinkoja tai maksimoida osakkeiden arvonnousu.
Esimerkiksi vastuullisuus ei ole yhdenkään osakeyhtiön perustarkoituksena. Se sisällytetään liiketoimintaan, jos se johtaa joko parempiin osinkoihin tai yrityksen arvon nousuun.
Osuuskunnan olemassaolon syy on tuottaa etua omistajilleen. Eri toimialoilla toimivilla osuuskunnilla tämä etu jäsenilleen voi poiketa merkittävästi.
Metsäyhtiöllä se muun muassa tarkoittaa puun hankintahintaa, metsän hyvinvointia, osuuspääomankorkoja ja puukaupan helppoutta.
Vesiosuuskunnassa taas puhdasta vettä varmasti ja mahdollisimman edullisesti.
Osuuskunnissa vastuullisuus on paremmin sisäänrakennettua, sillä paikallisten jäsenten etu on myös hyvinvoiva ympäristö, jossa asua.
Koska osuuskuntia toimii kymmenillä eri toimialoilla ja jokaisella toimialalla osuuskunnan jäsenen etu voidaan määritellä hieman eri tavalla, johtaa se myös siihen, ettei yhtenäistä tapaa määritellä omistajien saamaa kokonaishyötyä ole toistaiseksi olemassa.
Omistajan hyöty edellä
Osuuskuntien monimuotoisuudesta ja siitä johtuvan jäsenedun määrittämisen hankaluus on johtanut siihen, että talouslehdissä osuuskuntien menestystä analysoidaan osakeyhtiöille suunnitelluilla taloustyökaluilla.
Osakeyhtiöiden on pakko pitkällä aikavälillä tuottaa tarpeeksi tulosta, jota voi jakaa sitten osinkoina omistajilleen.
Osuuskunnan kasvun ja kehittymisen omarahoitus edellyttää tietyn tasoista voitollisuutta.
”Paikallisten jäsenten etu on myös hyvinvoiva ympäristö, jossa asua.”
Jos osuusmeijerissä omistajat ovat saaneet Euroopan parhaan tilityshinnan maitolitrasta, voi nollatulos tarkoittaa, että osuuskunta on tuottanut maksimaalisen hyödyn omistajilleen.
Silloin yhtäkään euroa ei ole käytetty mihinkään muuhun, kuin omistajan edun maksimoimiseen.
Osuuskuntien menestyksen mittaamisen tarvitaan siis uusia työkaluja. Mutta myös kaikkien osuuskuntien on hyvä muistaa toiminnan alkuperäinen ja samalla lopullinen tarkoitus.
On hyvä välillä kysyä itseltään, onko omistajien etu maksimoitu vai onko rahaa käytetty johonkin muuhun tai kerätty ylimääräistä tulosta, jotta toiminta näyttäisi hyvältä myös osakeyhtiöille suunnitelluilla menestyksen mittareilla.
Kirjoittaja on asiakkuusjohtaja Kantar Agri Oy:ssä, Itä-Suomen yliopiston tohtorikoulutettava ja OT-lehden analyytikkotiimin jäsen.
