”Olemme mukana maailman muutoksessa, mutta pidämme myös oman linjamme. Pitää tehdä sitkeästi sitä, mikä on tärkeää. Emme voi kääntää venettä joka tuulen mukana. Muutoin purkki pyörii paikallaan eikä liiku minnekään”, arvioi Seppo Paavola.
Analyyttisena ja harkitsevana tunnetun Paavolan ajattelun voi tiivistää: Ratkaisuja ei voi tehdä pilvilinnojen päälle. Tarvitaan oikea kuva tulevaisuudesta.
Juuri nyt huolestuttaa jäsentilojen kustannusten nousu. Osa hintojen noususta on tilapäistä, osa tulee olemaan pysyvää johtuen muun muassa ilmastonmuutoksen torjunnasta.
”Ruuan hinta tulee nousemaan. Kuluttajat sen johonkin pisteeseen ymmärtävätkin. Mutta ymmärtävätkö he riittävästi?”
Työperäinen maahanmuutto
Pienenevistä ikäluokista ei riitä kaikkeen. Atrialla automatisoidaan tuo-tantolinjoja, mutta kaikkea ei voi eikä kannata automatisoida.
”Ruotsin tehtaillamme näemme jo tulevaisuuden. Siellä suuri osa on ulkomaalaistaustaisia.”
Paavola varoittaa, ettei Suomeen ajateltuja investointeja saa siirtyä muualle siksi, että meillä ei ole työvoimaa.
Maatiloilla iso osa palkkatyövoimasta on Itä-Euroopasta. Suomalainen nuoriso ei taas lähde herkästi maataloushommiin. Uutta työväkeä tarvitaan sinnekin.
Kuljetusten alkupäähän löytyy Pohjanmaalla vielä suomalaisia, mutta loppupäähän tarvitaan uutta työvoimaa myös muualta.
”Emme ole niin pitkällä kuin Isossa-Britanniassa, mutta kuljemme samaan suuntaan.”
Pohjanmaalla on pakolaisvastaisuutta, mutta ei niinkään työperäisen maahanmuuton vastustamista.
”Täällä on paljon kovia työntekijöitä esimerkiksi Ukrainasta ja Venäjältä. Kun oppii tuntemaan maahanmuuttajia, mahdolliset kielteiset asenteet muuttuvat pian.”
Kuljetuksiin vaikuttaa niin ikään liikennepolttoaineiden hinta, jota nostaa myös biokomponenttien osuuden lisääminen.
Pulma tulee siitä, että Suomen teollisuus on kilpailuasemassa muiden maiden kanssa.
Kun muissa maissa kustannusnousut eivät ole samat, suhteellinen kilpailukyky heikkenee. Kun täällä on muutoinkin pidemmät kuljetusmatkat merimatkoineen, malttia tulisi olla.
”Ei pidä aliarvioida osaamisen merkitystä.”
Maatilayrittäjistä kisaa
Ikäluokat ovat aiempaa pienempiä ja koulutetumpia. Jos maatalousyrittäjän ammatti ei näytä tuovan toimeentuloa, muut uravaihtoehdot houkuttelevat.
Jatkajan analyysin pitää olla kylmäpäinen. Jos tilan kunto on hyvä ja omaa sopivia yrittäjävalmiuksia, lähtökohta on otollinen.
Ovatko valmiudet riittävät suhteessa muihin alan yrittäjiin? Onko alueella tuotantoedellytyksiä, onko vaikkapa luopujia, joilta voi saada peltoa käyttöönsä? Kun on suhteellista kilpailuetua, todennäköisesti menestyy.
”Ei pidä aliarvioida osaamisen merkitystä”, Paavola vastaa.
”Suoraan puhumisen kulttuuria olen pitänyt yllä”, hän summaa.
Tosiasiat on syytä tuoda esiin.
”Ruusunkuvien sijaan olen korostanut, että aina on pulmia ollut ja aina on pitänyt kehittää. Pörssiyhtiössä ei voi kaikkea kertoa, mutta mitä voi, sen olen sanonut rehellisesti.”
Jäsentilat tekevät sitten omat ratkaisunsa, jotka taas riippuvat paljon ihmisten elinkaaresta, miten esimerkiksi sukupolvenvaihdokset ajoittu-vat.
”Olen havainnut, että tällaista viestintää useimmat katsovat hyvällä. Se kääntyy mielessä realistiseksi optimismiksi: voimme kaikesta huolimatta menestyä jatkossakin”, päättää Seppo Paavola – toivoamme herättäen.
