Helsingin Pitäjänmäki yllättää. Teollisuusalueiden ja kerrostalojen keskeltä löytyy sotien jälkeen rakennettu sadan puutalon paratiisi. Lähiteiden vilkas liikenne kohisee alueelle vain vaimeasti. Rintamamiestalot ovat hyvässä maalissa. Sukupolvet vaihtuvat ja monissa taloissa tehdään remonttia.
Lähes jokaisen puutalon seinässä kiiltelee pieni laatikko. Osuuskunta Helsingin Valokuitujen toimitusjohtaja Jukka Laine tietää siitä enemmän.
”Jokaiseen taloon on vedetty valokuitu, ja lähes kaikki ovat ottaneet kiinteän laajakaistan käyttöön”, Laine valottaa.
Kun osuuskunta rakensi verkon, kaapelikieppi vedettiin jokaisen tontin nurkalle, vaikka asukkaat eivät sillä hetkellä olisi halunneet liittyä verkkoon. Myöhemmin he tai talon uudet asukkaat ovat kuitenkin halunneet nopean yhteyden ja laajakaista on ollut helppo kytkeä.
Kustannustehokas osuuskunta
Valokuituverkon pohdinta alkoi vuonna 2014. Useat asukkaat olivat tyytymättömiä kuparijohtojen ja mobiiliyhteyksien toimimattomuuteen. Operaattorit eivät kyselyistä huolimatta olleet kiinnostuneita parantamaan yhteyksiä.
”Juttelimme asiasta muutamien asukkaiden kesken ja oman verkon rakentamisen idea lähti siitä. Samasta asiasta keskusteltiin myös omakotiyhdistyksen kokouksissa. Aloimme kiertää reppu selässä ovelta ovelle ja kyselimme kiinnostusta valokuituyhteyteen”, Laine muistelee.
Kiinnostusta oli hänen mukaansa niin paljon, että toimijat perustivat osuuskunnan, johon liittyi nopeasti lähes sata jäsentä. Verkon rakentaminen aloitettiin jo seuraavana vuonna.
Asian nopeaa etenemistä auttoi alueen asukkaista muodostunut ydinryhmä, jolla oli paljon alan teknistä ja kaupallista osaamista. Myös Laineen aikaisempi työskentely teleoperaattoreiden palveluksessa auttoi hankkeen onnistumisessa.
”Teimme työn osittain talkoilla. Esimerkiksi tonttien osuudet kaivoimme itse kaivurilla ja nurmetimme kaivuuojat koko alueella.”
Talkootyön, hyvän suunnittelun ja korkean liittymismäärän ansiosta liittymä tuli maksamaan vain 1 750 euroa taloutta kohti. Edelleen verkkoon voi liittyä samalla hinnalla. Osuuskunta ei saanut projektiinsa yhteiskunnan tukea eikä ottanut pankkilainaakaan.
Osuuskunta kysyi myös kaupallisilta toimijoilta, millä hinnalla ne olisivat olleet valmiita rakentamaan verkon. Ainoa tarjous oli 20 000 euroa asuntoa kohden eli kymmenkertainen osuuskunnan hintaan nähden.
Osuuskunta osoitti hankkeessa kustannustehokkuutensa, sillä vajaan kahden tuhannen euron liittymismaksu on edelleen edullinen. Tällä hetkellä operaattorit toteuttavat laajakaistahankkeita 2 500–4 000 euron liittymismaksuilla.
Avointa ja tasa-arvoista
Valokuituosuuskunnan talous pyörii siten, että jäsenet maksavat verkon ylläpidosta reilun 12 euron kuukausimaksun. Lisäksi käyttäjät maksavat valitsemalleen teleoperaattorille 15–30 euron kuukausimaksun dataliikenteestä. Operaattorin voi valita vapaasti viiden tarjokkaan joukosta.
Osuuskunnan hallituksessa on viisi jäsentä ja hallintokin pyörii jo rutiinilla. Jäsenmääräkin on noussut reiluun sataan. Alueelle muuttaneet uudet asukkaat ovat pääsääntöisesti liittyneet osuuskunnan jäseniksi.
Pientalojen lisäksi osuuskunnan verkkoon on liitetty kaksi alueen laidalla olevaa kerrostaloa. Myös viereisen pientaloalueen kanssa on Laineen mukaan käyty alustavia keskusteluja verkon laajentamisesta. Marttila-Reimarlan alueellinen valokuituverkko on edelleen ainoa Helsingissä.
Osuuskunta tarjosi liittymismahdollisuutta myös alueella sijaitseville Helsingin kaupungin kouluille, kirjastolle ja muille laitoksille. Kaupunki ei kuitenkaan halunnut liittyä verkkoon. Laine antaa kiitoksen kaupungille siitä, että se antoi osuuskunnalle kaapeleiden sijoitus- ja kaivuuluvat.
”Aloimme kiertää reppu selässä ovelta ovelle ja kyselimme kiinnostusta valokuituyhteyteen.”
Marttila-Reimarlan hankkeen ainutlaatuisuudesta kertoo se, että osuuskunta voitti vuonna 2017 Euroopan komission järjestämän ”European Broadband Awards” -kilpailun sarjassa Avoimuus ja kilpailu. Mikään muu yhteisö Suomessa ei ole saanut kyseistä palkintoa.
”Palkinnon perusteluissa kehuttiin hankkeen yhteisöllisyyttä ja avoimuutta. Euroopan unionikin haluaa enemmän kilpailua ja erilaisia toimintamalleja laajakaistamarkkinoille”, Laine tulkitsee.
Laajakaistaverkkojen suunnittelusta muodostui Laineelle valokuituosuuskunnan myötä päätyö. Hän siirtyi yrittäjäksi vuonna 2014 ja on konsultoinut useita laajakaistahankkeita eri puolilla Suomea.
