Pellervon Päivän iltapäiväpaneelissa piipahdettiin Piilaaksoon ja kysyttiin, pelastavatko osuuskunnat Suomen. Panelistien mukaan osuuskunnat voivat jatkossa korjata jakamis- ja alustatalouden ongelmia.
Jakamis- ja alustatalous eivät herättäneet voimakkaita mielipide-eroja Pellervon Päivän iltapäiväpaneelissa. Keskustelua moderoinut Doris Tuohimaa haastoi keskustelijat ja yleisön miettimään osuuskuntien roolia muuttuvassa maailmassa.
”Tänä päivänä kipuillaan ilmastonmuutoksen, tuloerojen kasvun ja merkityksettömyyden kokemusten kanssa. Nämä kaikki ovat ongelmia, jotka on kuin luotu osuuskuntien ratkaistavaksi”, toimitusjohtaja Juho Makkonen Sharetribe oy:stä sanoo.
Jakamistalous tarkoittaa tavaroiden vuokraamista, lainaamista tai jakamista yksityisen omistamisen sijaan. Alustatalous puolestaan viittaa erilaisiin internet-ympäristöihin, jotka yhdistävät palvelujen tai tavaroiden myyjät ostajiin.
Esimerkiksi Airbnb-sivustolla kuka tahansa voi tarjota majoituspaikkaa. Uber mahdollistaa kuljetuspalvelut yhteisen palvelualustan ja mobiilisovelluksen kautta. Kaupungeissa ruokalähetit kuljettavat ruokaa ravintoloista kotiin tai työpaikoille tilaussovelluksia hyödyntäen.
Alustataloutta on kritisoitu siitä, että kansainväliset suuryritykset keräävät toiminnasta merkittäviä taloudellisia voittoja, kun taas alustojen kautta työllistyvät ihmiset jäävät usein niukan toimeentulon varaan ja perinteisten työelämän turvaverkkojen ulkopuolelle.
Toimitusjohtaja Jarmo Hänninen Idekoop-osuuskunnasta muistutti, että muualla Euroopassa puhutaan nuorisoköyhyydestä ja palkkatyököyhyydestä ongelmina, jotka olisi ratkaistava suhteessa alustatalouteen.
”Myös Suomessa yli 28 000 ihmistä tekee työtä pelkästään alustojen kautta. 92 000 henkilöä saa yli puolet elannostaan alustoilta. Tämä on asia, joka täytyy ratkaista tulevan sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä.”
Omistajalla on väliä
Miksi yhteisölisyyteen luontaisesti nojaavat osuuskunnat eivät ole olleet edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä alustataloudessa?
Yliopettaja Minna-Maari Harmaala Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta muistuttaa, että osuuskunnat eivät perinteisesti ole olleet kaikkein vikkelämpiä teknologiainnovaatioiden tai uusien bisnesmallien luojia. Ensimmäisen aallon tekijät joutuvat kaikilla aloilla kantamaan korkeimman riskin ja etsimään sijoittajia.
”Näissä muutoksissa diktatuuri on ehkä demokratiaa tehokkaampaa. Mutta osuuskunnilla on toisenlaisia vahvuuksia”, Makkonen täydentää.
Vaikka piilaaksolaiset suuryritykset ovat raivanneet tietä jakamistalouden kasvulle, keskustelu on muuttunut jo kriittisemmäksi. Entä jos alustat olisivatkin suoraan myyjien ja ostajien omistuksessa?
”Olisiko toisessa aallossa enemmän tilaa osuuskunnille ja muille toimijoille, jotka eivät hae niin nopeaa voittoa?” Harmaala pohtii.
Juho Makkosen mukaan yritysrakenteella ja omistajille suunnatuilla kannustimilla on merkitystä. Sharetribessa vain työntekijät saavat nykyisin omistaa äänivaltaisia osakkeita ja voiton jakoa on rajoitettu.
”Toimme osakeyhtiöön osuuskuntamaisia piirteitä, koska haluamme olla luomassa reilumpaa jakamis- ja alustataloutta”, Makkonen summaa.
Start up -yritysten rahoitusmallit ovat jääneet varsin yksipuolisiksi. Käytännössä yritys joko myydään tai viedään pörssiin, jotta rahoitus saadaan takaisin. Kasvavat yritykset ajautuvat tahkoamaan rahaa osakkeenomistajille, vaikka se olisi ristiriidassa alkuperäisen toiminta-ajatuksen kanssa.
”Tarvitaan lisää kestävän sijoittamisen malleja. Esimerkiksi meillä on äänioikeudettomia sijoitusosakkeita, joita voidaan ostaa vähitellen sijoittajilta pois”, Makkonen sanoo.
100 000 uutta osuuskuntaa
Yleisökeskustelussa huolta herätti ihmisten eriarvoisuus suhteessa uuteen alustatalouteen. Miten mukaan pääsevät myös ne ihmiset, joilla on heikot eväät mobiilimaailmassa toimimiseen?
”Tätä pitäisi kysyä laajasti suhteessa digitalisoitumiseen, ettei päädytä tilanteeseen, jossa osa hallitsee palvelut hyvin ja toisilla ei ole pääsyä niiden käyttäjiksi. Tähänkin tarvitaan varmasti digiyhteyshenkilöitä ja yhteisöllisiä malleja”, Makkonen pohtii.
Harmaalan mukaan Haaga-Heliassa on alkanut uusi koulutuskokonaisuus, jossa panostetaan saavutettavuuteen ja esteettömyyteen myös suhteessa digitaalisiin sovelluksiin.
”Kun viesti saadaan opiskelijoille ja heidän kauttaan työelämään, asiat alkavat muuttua parempaan suuntaan”, Harmaala uskoo.
Osuuskuntien merkityksen painottamisesta huolimatta panelistit eivät innostuneet MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan aiemmin tapahtumassa heittämästä ideasta, jonka mukaan jokaiselle suomalaiselle rekisteröidään oma osuuskunta. Uudistuksen myötä Suomeen syntyisi kerralla miljoonia uusia osuuskuntia.
”Osuuskunnassa tärkeää on yhteisöllisyys. Kannattaako sellaista perustaa yksin? 100 000 uutta osuuskuntaa voisi olla parempi tavoite”, Makkonen linjaa.
Pelastavatko osuuskunnat Suomen?
Miten muutoksen keskellä päästään eteenpäin? Pelastavatko osuuskunnat Suomen, kuten paneelin otsikko vaatimattomasti kysyi?
Minna-Maari Harmaala ei ollut varma, tarvitseeko Suomi tällä hetkellä pelastamista. Hänen mukaansa osuuskunnat voivat kuitenkin olla osa ratkaisua, mutta eivät yksi ja ainut ratkaisu.
”Merkityksellisten palvelujen ja kulutuselämysten tarjoaminen ei ole liiketoimintamallista kiinni.”
Jarmo Hänninen myönsi, että osuustoiminnan ilosanomaa joudutaan todennäköisesti jankkaamaan aika pitkään, ennen kuin kaikki yritykset ovat osuuskuntia.
”Meidän täytyy löytää alueet, joihin osuustoiminta sopii parhaiten. Hyvinvointipalvelut voivat olla tällainen kenttä. Lisäksi Suomeen tarvittaisiin uusi sosiaalisen työllistämisen malli”, Hänninen pohtii.
Firan projektipäällikkö Samuel Kopperoinen keräsi aplodit yleisöstä yhteistyövetoomuksellaan. Hän kertoi näkevänsä yleisössä Suomen ja maailman vakaimpien instituutioiden edustajia sekä toisaalta propellipäitä ja kokeilijoita, jotka miettivät, miten maailmaa voidaan muuttaa.
”Meidän pitäisi löytää toisemme. Jakamistalouden pienillä start up -yrityksillä olisi paljon annettavaa vakiintuneille toimijoille”, Kopperoinen kannustaa.
