Osuustoiminnan monimuotoisuus on iloinen asia. Osuuskuntia löytyy mikrokoosta kansainvälistä kauppaa harjoittaviin jätteihin. Niiden perinteinen pelikenttä on ollut kotimaa. Jäsenet joutuvatkin hieman totuttelemaan ajatukseen, että oma osuuskunta harjoittaa kansainvälistä toimintaa ja ottaa sen myötä joskus suuria riskejäkin, kuten vaikkapa Metsäliitto Osuuskunta on tehnyt.
Vastuuttomuus on isoksi paisuneesta kaupallisesta toiminnasta huolimatta kaukana osuustoiminnan perusolemuksesta. Vaikka yhteiskunnan vastuullisuustrendit vaihtelevat nopeasti vuosikymmenestä toiseen, olisi hyvin vaikea nähdä, että jokin osuuskunta lähtisi vaikkapa vastuullisuuden nimissä rahoittamaan aseteollisuutta.
Monet osuuskunnat ovat osoittaneet vastuullisuutta maksamalla Suomen valtiolle enemmän veroja kuin mitä ne ovat jakaneet tuottoja omistajajäsenilleen. Etenkin mammuttiosuuskunnat, kuten OP Ryhmä ja S-ryhmä, ovat lipuneet kauemmas jäsenistään. Ainakin silloin, kun osuuskuntaa ajatellaan jäsenyhteisönä.
Monet osuuskuntien jäsenet toivoisivat osuuskunnan takomien voittojen sijoittamista yhä enemmän omaan maakuntaan tai ainakin Suomeen. Suurimmilla osuuskunnilla, esimerkiksi maakunnallisilla osuuskaupoilla ja osuuspankeilla, alkaa olla jo vaikeuksia keksiä sopivia sijoituskohteita jatkuvasti paisuville voitoilleen.
Prismoja ja ABC-asemia ei voi rakentaa määräänsä enempää. Sellutehtaitakin Suomessa on jo yksi liikaa. Pankitkin toimivat omien kivipalatsiensa sijasta nykyisin pääasiassa vuokratiloissa. Mihin siis sijoittaa rahat, kun osuuskuntien luottamushenkilöt eivät halua jakaa niitä osuuskunnan jäsenillekään?
”Osuuskuntia löytyy mikrokoosta kansainvälistä kauppaa harjoittaviin jätteihin.”
Yhteisomisteisia hoivapalveluja
Osuustoiminnalla on ratkaistu aikanaan monta kansallista ongelmaa, kuten Hanna Muukka tämän numeron yhteiskuntavastuujutussa hienosti kirjoittaa. Osuuskuntien avulla on kohennettu muun muassa huoltovarmuutta, sivistystä ja terveyttä.
Nyt niiden olisi aika ottaa entisten patruunoiden roolia. Varaa siihen olisi, sillä esimerkiksi viime vuonna 250 Suomen suurinta osuuskuntaa maksoi veroja yli 800 miljoonaa euroa.
Julkinen terveydenhuolto on sekä toiminnallisessa että taloudellisessa kriisissä. Yksityiset terveydenhoitoyritykset saavat tällä hetkellä mellastaa melko vapaasti terveyden- ja sairaanhoidon kentällä. Lääkäritalojen hinnoittelu, jota Suomen nykyinen hallitus tukee aikaisempaa enemmän, saa hiukset nousemaan pystyyn.
”Sote-kentän pelastuksena voisivat olla yhteiskuntavastuuta fiksusti kantavat osuuskunnat.”
Sote-kentän pelastuksena voisivat olla yhteiskuntavastuuta fiksusti kantavat, voittoa tavoittelemattomat osuuskunnat, jotka tarjoaisivat julkiselle sektorille tai suoraan jäsenilleen sairaanhoito- ja hoivapalveluita, miksei myös ikääntyneiden yhteisasumista.
Pohjola Vakuutus, tai vielä siihen aikaan OP Vakuutus, perusti vuonna 2013 yksityissairaalaketjun. Sen toiminta-ajatus oli jo vähän osuuskunnan jäsenten palvelemisen suuntaan, vaikka bisneslogiikka perustuikin enemmän kaupallisuuden periaatteille. Pohjola Sairaala toi kuitenkin heti uutta pöhinää ja uusia toimintatapoja luutuneelle terveydenhuoltoalalle.
Vanhuksille helpotusta
Ensimmäinen toimintamuoto uudelle, vauraiden osuuskauppojen ja osuuspankkien siemenrahoittamalle terveysosuuskunnalle voisi löytyä vanhusten hoivapalveluista. Ikääntyneet ihmiset tarvitsevat yhä enemmän erilaista tuettua yhteisasumista kevyemmillä tai kattavammilla terveydenhoitopalveluilla.
Hyvinvointialueet ovat nyt helisemässä hoiva-asumisen resurssien kanssa. Ne ostavat hoivapalveluja milloin miltäkin yksityiseltä palveluntuottajalta ja maksattavat ostopalvelut hoidokeilta perittäviltä kuukausimaksuilla. Julkisen sektorin perimä hoivamaksu voi olla lain sallimana 85 prosenttia kaikista vanhusten saamista säännöllisistä tuloista. Tästä muodostuu joidenkin asiakkaiden osalta varsin suuri kuukausimaksu.
Jos markkinoilla olisi hoivapalveluja ja palveluasuntoja tarjoavia osuuskuntia, saattaisivat ne pystyä tarjoamaan jäsenilleen hoivapalvelut yhteiskunnan perimää palvelumaksua edullisemmin. Lisäksi asiakkaalla eli osuuskunnan jäsenellä tai hänen valtuuttamallaan edustajalla olisi päätäntävalta osuuskunnan asioihin.
Oikeastaan ihmettelen, että ikääntyneiden ihmisten yhteisiä hyvinvointi- ja asumisosuuskuntia on syntynyt hyvin vähän.
Palvelun laadulla kilpailevat osuuskunnat voisivat hyvin parantaa muidenkin toimijoiden palvelun laatua ja vaikuttaa myös hoivamarkkinoiden yleiseen hinnoitteluun.
”Toivon osuuskuntien hallinnoilta innovatiivisuutta uusien palvelualueiden kehittämisessä.”
Tervetuloa LähiTapiola-lääkäriasemalle
Jokapäiväisten hyvinvointipalvelujen ansiosta paikalliset osuuskunnat pääsisivät lähemmäs jäseniään ja turvaisivat jäsentensä elämää monissa tilanteissa. ABC-hoivatalot, LähiTapiola-lääkäriasemat ja OP-Platina-asunnot voisivat tarjota palveluitaan myös osuuskunnan ulkopuolisille asiakkaille, kunhan pidettäisiin huoli siitä, että jäsenet saavat palveluista alennusta tai muita etuja muihin asiakkaisiin nähden.
Työterveyshuollossa on tällä hetkellä sama rahastamisen meininki kuin muussakin terveydenhuollossa. Osuuskunta sopisi hyvin usean työnantajan yhteisen työterveyshuoltopalvelun toimijaksi. Yritysten omistamasta työterveyshuollosta syntyisi paljon yrityksen toimintaa tehostavia hyötyjä.
Pitkiä sairauslomia tuskin kirjoiteltaisiin yhtä heppoisin perustein kuin nyt täysin ulkoistetussa työterveyshuollossa.
Kovin kevyt operaatio viranomaisten vahvasti valvovan terveydenhuoltoyrityksen perustaminen ei ole, mutta kun meillä osuuskunnan omistajilla on nyt valtavasti osuuskuntaan kertynyttä vakavaraisuutta, ei tehtävä ole suinkaan mahdoton.
Edellä olevasta tekstistä on pääteltävissä, että olin hieman pettynyt, kun OP Ryhmä luopui omistamistaan sairaaloista, yksityislääkärivastaanotoistaan ja perustamastaan työterveyshuoltopalvelusta. Hienot puitteet siirtyivät palvelemaan rahan valtaa yksityiselle terveydenhuoltosektorille.
Olisiko isojen osuuskuntien voitoille vielä muitakin yhteiskunnan kannalta viisaita sijoituskohteita? Niitä voisi löytyä uusia innovaatioita kehittävien yritysten rahoittamisesta.
”Enkelisijoittamiseen” voisivat osallistua pankkien lisäksi muutkin osuuskunnat. Muiden osuuskuntien olisi pankkeja helpompaa olla mukana yritysten alku- ja investointirahoituksessa, sillä pankkien kaikkea luotonantoa vahditaan erittäin tarkasti ja sen pitää täyttää finanssivalvonnan vaateet.
Toivon osuuskuntien hallinnoilta innovatiivisuutta uusien palvelualueiden kehittämisessä. Hyvän palvelun markkinointi on melko helppoa, koska osuuskunnan jäsenillä on jo entuudestaan vahva kosketuspinta ja luottamus osuuskuntaansa. Tämä on nähty esimerkiksi S-Pankin nopeassa kasvussa.
