Maatalous elää murroksessa, jossa datan merkitys korostuu yhä enemmän.
Datan eli tiedon avulla voidaan tehostaa tuotantoa, parantaa kannattavuutta ja vastata entistä paremmin kuluttajien ja viranomaisten vaatimuksiin.
Datatalous tarkoittaa tiedon keräämistä, analysointia ja hyödyntämistä liiketoiminnan kehittämiseen.
Maatiloilla dataa keräävät maatalouskoneet, mittalaitteet, näytteenottotavat, satelliitit ja muut etälaitteet.
Dataa voidaan käyttää eri tavoin esimerkiksi tuotannon tehostamisessa. Satelliittidatan, anturiteknologioiden ja sääennusteiden avulla voidaan optimoida kylvöjä, lannoituksia ja sadonkorjuuta.
Tässä yhteydessä esiin on noussut dataosuuskunta työkaluna tiedon hallinnointiin.
Mutta mitä dataosuuskunta tarkoittaa, mitä sen perustaminen vaatii ja miksi sitä tarvitaan?
Tähän haettiin vastauksia vuosina 2022–2024 toteutetussa Dataosuuskunta-hankkeessa, joka pyrki lisäämään tietämystä datan mahdollisuuksista ja luomaan suuntaviivoja dataosuuskuntien perustamiselle.
Hanketta koordinoivat Luonnonvarakeskus ja Seinäjoen Ammattikorkeakoulu. Rahoituksesta vastasi Hämeen ELY-keskus sekä osin myös Euroopan unioni.
Databisnes tarvitsee pelisäännöt
Osuuskunta-asiantuntemusta hankkeen ohjausryhmässä edusti osuustoiminnan työelämäprofessori Kari Huhtala Turun kauppakorkeakoulusta.
Hänen mukaansa hankkeessa oli alusta alkaen tavoitteena dataosuuskunnan ja sen pelisääntöjen luonti.
”Oma roolini oli varmistaa osuuskuntamallin riittävä tuntemus esimerkiksi jäsenen roolista, hallinnon järjestämisestä ja osuuskunnan erityispiirteiden huomioinnista.”
Huhtala oli mukana jo projektia edeltäneessä dataverkostossa, jossa ajatus datan osuuskuntamuotoisesta omistajuudesta syntyi.
Hankkeen alkuvaiheessa luotiin maatalousyrittäjistä koostuvia verkostoja, jotka toivat tietämystä datapohjaiselle liiketoiminnalle osana maatilojen liiketoimintaa.
Huhtalan mukaan tärkeä tavoite oli lisätä yrittäjien ymmärrystä datan muuttuvasta roolista maataloussektorilla.
”Liian vähän on keskusteltu, miten datanhallinta resursoidaan.”
”Keskeinen oivallus oli, että maatiloilta kerättävällä datalla on arvo, jonka tulee hyödyttää datan omistajaa eli maatalousyrittäjää.”
Vaikka maatalousyrittäjillä on nykyisinkin valtavat määrät maatiladataa käytettävissään, siitä hyötyvät eniten muut kuin viljelijä itse, kuten laitevalmistajat, jotka voivat jopa myydä ilmaiseksi hankittua tietoa eteenpäin.
”Liian vähän on keskusteltu, miten datanhallinta ja datan kaupallistaminen resursoidaan. Viljelijät tarvitsevat kumppaneikseen kovan tason data-ammattilaisia, bisnesosaajia, juristeja, rahoittajia ja organisaatiokehittäjiä”, arvioi Huhtala.
Databisneksen rima on hänen mielestään asetettava korkealle ja dataosuuskuntien menestys on turvattava alusta alkaen.
”Tämä hanke on ollut hyvä pohjatiedon kerääjä. Toteutukseen tarvitaan liiketoimintalähtöinen malli.”
Uusi datasäädös tuottajan turva
Esimerkiksi PI-johtamiskoulun vetämissä valmennuksissa hankkeeseen osallistuneet maatalousyrittäjät rakensivat liiketoimintamalleja ja pohtivat datasta saatavia hyötyjä.
Viljelijät saivat Huhtalan mukaan tietoa muun muassa EU:n uudesta datasäädöksestä, joka tulee voimaan syyskuussa 2025. Heille kerrottiin, mitä velvollisuuksia ja oikeuksia voimaantullut ja tuleva lainsäädäntö tuovat yrittäjille.
”Uusi datasäädös tulee vahvistamaan maataloustuottajien oikeuksia. Viljelijät voivat tulevaisuudessa hallita oman datansa käyttöoikeuksia entistä selkeämmin ja varmistaa, että heidän tietojaan käytetään vain sovittuihin tarkoituksiin.”
Huhtala muistuttaa, ettei datasäädös itsessään ratkaise mitään, jos viljelijöillä ei ole työkaluja datan omistamiseen ja hallinnointiin.
”Nyt kaivataan nopeasti monialaista ammattitaitoa dataliiketoiminnan liikkeelle laittamiseksi. Hankkeessa syntynyt dataosuuskunnan käsikirja antaa eväät rakentaa viljelijälähtöinen liiketoimintamalli, jossa maatalousdataa hallitaan kuten mitä tahansa liikeyritystä.”
Dataa voitaisiin osuuskunnan kautta myydä esimerkiksi tutkimuslaitoksille, siemen- ja lannoitevalmistajille tai muille maatalousalalla toimiville yrityksille.
”Dataosuuskunta voi syntyä olemassa olevasta osuuskunnasta tai se perustetaan uutena osuuskuntana.”
Eri reittejä dataosuuskunnaksi
Kari Huhtala sanoo dataosuuskunnan perustamiseen olevan kaksi reittiä. Dataosuuskunta voi syntyä olemassa olevasta osuuskunnasta tai sitten dataosuuskunta perustetaan uutena osuuskuntana.
Hankkeen yrittäjäverkostoista kaksi oli osuuskuntia: viljanhankintaosuuskunta ViljaTavastia ja Uudenmaan Ruoka, joka on tuottaja-kuluttajaosuuskunta.
”Näkisin mahdollisena, että jotkut pilottina olleista osuuskunnista voisivat ottaa dataosuuskunnan roolin”, Huhtala uskoo.
Hanke myös suosittaa, että tulevat dataosuuskunnat järjestäytyvät tuottajaorganisaatioiksi. Kyseessä on EU:n käyttöönottama nimike, jonka Ruokavirasto myöntää hakemuksesta.
”Tuottajaorganisaation tehtävä on auttaa maataloustuottajia saamaan tuotteet markkinoille. Ilman tätä statusta osuuskunnan jäsenet tai muutkaan yhteenliittymät eivät saa sitovasti sopia keskenään esimerkiksi tuotteiden määristä sitovasti, koska silloin kyseessä olisi kartelli”, kertoo Huhtala.
Pilottihankkeista ViljaTavastia on jo nyt EU-tuottajaorganisaatio.
MTK haluaa ruokaketjulle yhteisen dataekosysteemin
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto haluaa Suomeen yhteisen ruoka-alan dataekosysteemin, jossa kaikilla toimijoilla on yhteinen käsitys lainsäädännöstä sekä sallituista reiluista toimintatavoista.
Tuottajajärjestön mukaan kyse ei ole pelkästään datasta ja sen liikkeistä, vaan kokonaisuus kytkeytyy erittäin vahvasti ruokamarkkinoiden tasapainottamistavoitteeseen.
Tavoite löytyy parlamentaarisesta maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien arviointiryhmän (MAKA) raportista, hallitusohjelmasta, EU:n tavoitteista ja vaikkapa yritysvastuudirektiivistä.
”Suomeen on kyettävä luomaan toimiva ja reilu ruokaketjun yhteinen dataekosysteemi, joka rakentuu vain ja ainoastaan luottamukselle ja selkeille pelisäännöille”, MTK:n toiminnanjohtaja Jyrki Wallin vaatii.
Vaikka Suomessa on oltu edistyksellisiä datan hyödyntämisessä, ovat hyödyt jääneet vielä rajalliseksi suhteessa tarjolla olevaan potentiaaliin.
”Yksi syy tähän on datan sirpaleisuus eri järjestelmissä. Datasta saadaan merkittävä hyöty vain, jos se liikkuu, sitä jalostetaan ja hyödynnetään”, hän sanoo.
Tiedon sirpaleisuus korjaantuu MTK:n toiminnanjohtajan mukaan reilun datatalouden pelisääntöjen käyttöönotolla koko ruokaketjussa. Tälle hyvän pohjan antavat EU:n datalainsäädäntö ja Petteri Orpon hallitusohjelman linjaukset datatalouden ja digitalisaation mahdollisuuksista.
Asian etenemistä ovat Wallinin mielestä tähän asti hidastaneet sekä tietämättömyys että erilaiset tulkinnat tuoreesta lainsäädännöstä.
”On ollut myös havaittavissa tarkoitushakuista vahvemman osapuolen sanelua, mikä ei ole ihan uusi ilmiö ruokaketjussa. Näitä havaintoja näyttää nousseen esille myös dataosuuskunta -hankkeessa. Hienoa, että elintarvikemarkkinavaltuutettu on näitä epäkohtia nyt myös pohtimassa.”
”Datasta tai sen osista kuuluu luopua vain sopien osapuolten kesken.”
Pitäkää datasta kiinni
MTK onkin kehottanut jäseniään pitämään tuottamastaan datasta kiinni.
”Datasta tai sen osista kuuluu luopua vain sopien osapuolten kesken. Ilman lainsäädännön tukea ja reilujen pelisääntöjen noudattamista alkutuottaja on kohtuuttoman alisteisessa asemassa”, linjaa Wallin.
Ainekset toimivan, tehokkaan ja kilpailukykyä sekä arvonlisää koko ruokaketjuun tuovan reilun dataekosysteemin rakentamiseksi ovat Wallinin mukaan olemassa. Paljon on valmiina kaupan ja elintarviketeollisuuden järjestelmissä.
Merkittävä määrä dataa on myös tallennettuna viranomaisjärjestelmissä ja lisää kerätään joka päivä.
”Varmasti epäyhtenäisin joukko on maatilat, joiden valmiudet poikkeavat kovasti toisistaan. Hyödyt datasta ovat kuitenkin niin kiistattomat ruokaketjun jokaiselle toimijalle, että juna on syytä saada pikaraiteelle.”
Wallinin mielestä myös Ruokavirastolta ja muilta viranomaisilta itseltään on syytä odottaa merkittävää digiloikkaa, jolla maatilojen ja muiden ruokaketjun yritysten liiketoiminnan edellytyksiä edistetään esimerkiksi byrokratiaa sujuvoittamalla.
Kestävyydestä ja vastuullisuudesta on hänen mukaansa suomalaisista lähtökohdista rakennettavissa valtti, jossa mittaamisella, todentamisella ja datan hyödyntämisellä on keskeinen rooli.
”Datatalouden merkitys toimivien ja kilpailukykyisten ruokamarkkinoiden rakentamisessa kotimaassa ja vientiedellytysten luomisessa suomalaiselle ruualle tulee olemaan keskeinen.”
