Hybridiuhat ja niiden torjunta ovat nousseet viime aikoina vahvasti julkiseen keskusteluun. Olemme nähneet, kuinka infrastruktuuriamme on sabotoitu katkaisemalla verkkomasto ja vesitorneihimme on kohdistettu murtoyrityksiä. GPS-häirinnällä on pyritty hankaloittamaan lentoliikennettä ja onpa viime aikoina pyritty tuhoamaan jopa DHL:n lentokone Saksassa. Tietoliikennettä hallitsemalla voidaan lamauttaa yhteiskunnallisesti tärkeitä toimintoja.
Kehitykseen ovat vaikuttaneet erityisesti Venäjän laiton hyökkäyssota Ukrainassa ja viimeistään siitä käynnistynyt maailmanpolitiikan mannerlaattojen murros. Perinteisen sodankäynnin rinnalle on muodostunut hybridivaikuttaminen, jossa pahantahtoinen valtiollinen toimija pyrkii häiritsemään tai jopa lamaannuttamaan yhteiskuntamme toimintaa.
Yritykset hybridiuhkien torjunnan etulinjassa
Yritysten rooli hybridiuhkien torjunnassa on kasvanut merkittävästi. Viimeisimpänä esimerkkinä mainittakoon Nordea, joka joutui syksyllä 2024 pitkäaikaisen kyberhyökkäyksen kohteeksi. Pankin tietojärjestelmäongelmat herättivät aluksi asiakkailta vahvaa kritiikkiä, mikä johti edelleen Suomen Pankin pankkivaltuuston pyytämään selvitystä pankin ongelmista Finanssivalvonnalta.
Varsin nopeasti kuitenkin selvisi, että kyseessä oli pankkiin kohdistuva järjestelmällinen kyberhyökkäys, yksi hybridivaikuttamisen muodoista. Sen tarkoituksena oli osaltaan luoda epäluottamusta kyseiseen pankkiin ja pohjoismaiseen finanssijärjestelmään. Nordea onnistui välittämään tämän viestin läpi julkisuudessa ja hybridihyökkäyksen laajemmat seuraukset saatiin estettyä. Tässä muuttuneessa toimintaympäristössä yritykset ovat toimijoita, jotka kohtaavat ja torjuvat hybridiuhkia etulinjassa.
Yksityisiä investointeja hybridiuhkien torjuntakykyyn tuettava
Hybridiuhkien ja -hyökkäysten tehokas torjunta perustuu valtiollisen toiminnan lisäksi yrityksissä kehitettävään hybridiuhkien vahvaan torjuntakykyyn. Voidaan nähdä, että yritysten rooli on täten laajentunut puhtaista markkinatoimijoista sisältämään yhteiskunnallisesti tärkeän hybridiuhkien torjunnan tehtävän.
Vastuullisen yrityksen johtamisesta on siis kehittynyt kompleksinen tehtävä, jossa tulee yhtäältä varmistaa menestyminen markkinoilla (vastuullisesti), ja toisaalta ottaa huomioon yhteiskunnallisempi rooli hybridiuhkien torjuntakyvyn kehittäjänä. Kestävästi ja vastuullisesti toimiva yritys tunnistaa siis oman roolinsa hybridiuhkien torjunnassa ja sitä kautta yhteiskunnan puolustamisessa.
Torjuntakyvykkyyksien kehittäminen taas vaatii yrityksiltä merkittäviä teknologisia ja osaamiseen liittyviä investointeja. On siis tärkeää kysyä, miten me varmistamme yritysten onnistumisen tässä tärkeässä resursseja vaativassa yhteiskunnallisessa tehtävässä? Voisimmeko tukea yrityksiä esimerkiksi innovatiivisin veroratkaisuin, jotka kannustavat investointeihin hybridiuhkien torjunnassa? Voisiko ajatella, että tukisimme erityisesti sellaisia investointeja, jotka tehtäisiin Suomessa toimivissa yrityksissä?
”Kestävästi ja vastuullisesti toimiva yritys tunnistaa roolinsa yhteiskunnan puolustamisessa.”
Tällöin olisimme vahvistamassa juuri suomalaista hybridiuhkien torjuntakykyä. Suomella on hyvät mahdollisuudet toimia kansainvälisesti merkittävien hybridiuhkien torjuntaekosysteemien kehittäjänä, jossa julkinen ja yksityinen sektori tukevat vahvasti toisiaan.
Osuustoiminta näyttelee edellä kuvatussa kehityksessä tärkeää roolia. Osuuskunnat ovat paikallisia suomalaisten omistamia yrityksiä, joissa yhteiskunnallinen ajattelu on vahvaa. Esimerkiksi osuuspankit ja keskinäiset vakuuttajat ovat varmistamassa paikallisen talouden toimintaa ja pääomahuoltoa, tuottajaosuuskunnat ruokatuotantoa, vesiosuuskunnat vesihuoltoa.
Paikallinen toimijuus tarjoaa luonnollisen yhteyden omaan alueeseen ja siihen kohdistuvien hybridiuhkien torjuntaan. Vahvan suomalaisen omistajuuden kautta meillä on toimijoita, joiden intresseissä on nimenomaisesti suomalaisen yhteiskunnan taloudellisen toiminnan turvaaminen hybridiuhkia torjumalla.
Saatamme olla tilanteessa, jossa joudumme pohtimaan yritysten roolia yhteiskunnassa entistä syvällisemmin ja laajemmin.
Kirjoittaja on vastuullisen liiketoiminnan johtamisen ja osuustoiminnan apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa.
