”Osuuskunnat ovat merkittäviä alueellisen tason kehittäjiä ja sosiaalisen vastuun kantajia. Tätä työtä ei tee kovinkaan moni muu. Toimintamuotoja paikallisella tasolla voisikin vielä laajentaa esimerkiksi hyvinvointipalveluihin ja tukemalla enemmän paikallisia yhteisöjä”, Anu Ubaud ehdottaa.
Hän pitää osuuskuntia lähtökohtaisesti vastuullisina toimijoina.
”Asiakkaille yrityksen toimintamuoto ei kuitenkaan ole sinällään oleellinen asia. Oleellista on se, miten yritys palvelee asiakkaitaan ja kuinka vastuullisesti se toimii. Osuuskunnat työllistävät suuren joukon ihmisiä, minkä vuoksi sosiaalisen vastuun kysymykset ovat merkittäviä myös sisäisesti.”
Vastuullisuuspuhe kokenut inflaation
Mediamaailman näköalapaikoilla vuosia työskennellyt Ubaud johtaa nykyisin brändi- ja vastuullisuusviestintään erikoistunutta United Imaginations -viestintätoimistoa.
Ubaudin mielestä yritys ei pärjää enää pelkällä vastuullisuuspuheella, vaan vastuullisuus on osoitettava teoin.
”Ihmiset ovat kyllästyneitä yritysten vastuullisuusviestintään. Kuluttajatutkimusten mukaan yli puolet suomalaisista ei usko yritysten ympäristöväittämiin. Kolmannes vastaajista piti vastuullisuusviestintää suorastaan viherpesuna. Puolet kuluttajista haluaisi enemmän tietoa tuotteiden tuotantoketjuista”, Ubaud avaa kuluttajien näkemyksiä.
Jotta vastuullisuudesta tulisi yritykselle kilpailuetu, pitää vastuullisuusviestinnässä erottua massasta.
”Esimerkiksi ruotsalainen, kaurapohjaisia tuotteita valmistava Oatly on tässä onnistunut. Sen vastuullisuusviestintä on ollut alusta asti erottuvaa ja oivaltavaa. Oatlyllekin on sattunut toiminnassaan virheitä, mutta se on ne myöntänyt ja korjannut virheensä.”
”Vastuullisuusviestinnässä tarvitaan luovuusloikka.”
Osa yrityksistä välttelee Ubaudin mukaan vastuullisuusviestintää siksi, että ne pelkäävät tekevänsä virheitä.
”Vaikka yritys olisi vastuullisuuden edistämisessä vasta alkutaipaleella, kannattaa tekemisistään silti kertoa. Vastuullisuusviestinnässä tarvitaan nyt kunnon luovuusloikka.”
Ubaud kehottaa proaktiivisiin tekoihin ennemmin kuin reaktiivisiin puheisiin. Ympäristö- ja ilmastojalanjäljestä puhuminen kannattaa kääntää kädenjäljen konkretisoimiseksi.
Ja ennen kaikkea pitää olla rohkea, jopa naiivi, kertomaan omista asioistaan.
Pelottomia visionäärejä tarvitaan
Viime vuodet ovat osoittaneet, että elämme epävarmuuden aikaa, jossa nopeat toimintaympäristön muutokset ovat mahdollisia. Anu Ubaudin mielestä tämä aika tarvitsee visionääristä johtajuutta.
”Johdon pitää pyrkiä arvioimaan huolellisesti, mihin suuntaan kehitys kulkee. Päätöksiä pitää uskaltaa tehdä, vaikka tulevaisuus olisi epävarma. Organisaatioissa tarvitaan nyt vahvaa resilienssiä kestää toimintaympäristön muutoksia ja myös mahdollisia vääriä päätöksiä.”
”Päätöksiä pitää uskaltaa tehdä, vaikka tulevaisuus olisi epävarma.”
”Epävarmassa ajassa on entistäkin tärkeämpää viestiä työntekijöille, miksi tiettyjä päätöksiä tehdään ja mitä niillä tavoitellaan. Työntekijät pitää ottaa aidosti mukaan päätösten valmisteluun. Tätä kautta rakennetaan vahvaa luottamusta työyhteisöön”, Ubaud tähdentää.
Esitystä seuranneessa keskustelussa käsiteltiin muun muassa kauppaketjujen tapaa lopettaa häkkikananmunien myynti.
Esimerkiksi S-ryhmä halusi antaa kananmunantuottajille aikaa sopeutua asiakkaiden aloitteesta tehtyyn päätökseen siten, että häkkimunien myynti lopetetaan kokonaan vasta vuoden 2025 loppuun mennessä.
S-ryhmä perusteli päätöstään sillä, että se haluaa kantaa sosiaalista vastuuta myös suomalaisista kananmunantuottajista.
