Maailma on täynnä erilaisia sertifikaatteja, standardeja ja merkkejä. Tunnetuimpia ovat muun muassa Joutsenmerkki, Reilu kauppa ja PEFC-metsäsertifikaatti sekä kansainväliset ISO-laadunhallinta- ja ympäristöjärjestelmästandardit. Niiden ideana on antaa puolueetonta tietoa organisaatioiden, yritysten, palvelujen, tuotteiden tai tapahtumien vastuullisuudesta.
Sertifikaatti on hyvä työkalu, jonka avulla yritys voi kehittää ja mitata toimintansa kestävyyttä. Siihen liittyvät kriteerit auttavat tekemään vastuullisia ratkaisuja ja investointeja. Sertifiointiprosessi voi myös avata uusia näkökulmia, joita ei ole osattu aikaisemmin ajatella.
Asiakkaat vaativat usein sertifikaatteja. Ilman niitä kuluttajien ja hankintapäätöksiä tekevien on lähes mahdotonta saada luotettavaa tietoa tuotteen kestävyydestä. Globaalisti sertifikaatti on usein ainoa tapa edes päästä markkinoille, mikä tuo omat haasteensa pienille toimijoille, koska sertifikaatin saaminen ja pitäminen maksaa.
Lisäksi sertifikaatit eroavat huomattavasti toisistaan ja niiden arviointia vaikeuttaa, ettei kriteerit, mittarit tai edes tarkoitukset ole verrattavissa toisiinsa. Yrityksen oma vastuullisuusviestintä on aina tärkeintä, vaikka asiakkaan tuntemalla sertifikaatilla voi saada lisäarvoa ja myyntiä. Tuntemattomampikin merkki voi viestiä, että kestävyys on yritykselle niin tärkeä arvo, että siihen ollaan valmiita panostamaan.
Organisaatio voi myös hyödyntää toiminnassaan sertifikaattien kriteerejä vaikkei merkkiä hankkisikaan. Loppupeleissähän vastuullinen toiminta ei vaadi sertifikaattia.
