Tuoreessa tutkimuksessamme pohdimme sitä, kuka viime kädessä käyttää valtaa osuuskunnissa, ja millaisia piirteitä liittyy edustuksellisen demokratian käytänteisiin.
Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty osuuskauppakontekstissa.
Osuuskuntien hallinnon tutkimus on hyvin mielenkiintoista ja tärkeää siksi, että erityisesti isojen osuuskuntien jäsenistön suuri määrä ja passiivisuus lisäävät riskiä vallan luisumisesta pois omistajien käsistä.
Tähän toki vaikuttaa myös jäsenistön valistuneisuus yleisesti omistajaohjauksen kysymyksistä ja ennen kaikkea osuustoiminnan erityispiirteistä.
Meitä kiinnosti erityisesti, miten päätöksentekoelinten ja osallistavan hallintojärjestelmän jäsenet tulkitsevat rooliaan ja hallintojärjestelmää kokonaisuudessaan.
Valitsimme näkökulmaksi edustajiston ja hallintoneuvoston. Tutkittavia oli yhteensä 54 henkilöä.
”Tulokset paljastivat myös, että edustajiston päätäntävalta koettiin lähinnä retoriseksi mantraksi.”
Teimme aineiston pohjalta havainnon, että hallintoelinten välinen yhteistyö ja vuorovaikutus puuttuu tai on vähintäänkin puutteellista ja että hallintoelimet nähdään olevan hierarkkisessa suhteessa toisiinsa.
Tulokset paljastivat myös, että edustajiston (ylin) päätäntävalta koettiin lähinnä retoriseksi mantraksi, jonka puuttuminen todellisuudessa ei tue käsitystä osuuskunnasta aidosti demokraattisena, jäsenistön ääntä kuuntelevana ja toiveita täyttävänä yritysmuotona.
Edustajiston rooli kutistuu hallintoneuvoston, hallituksen ja operatiivisen johdon passiiviseen kuuntelemiseen ja valmiiden päätösesitysten rutiininomaiseen hyväksymiseen.
Edustajiston jäsenten näkemyksen mukaan heillä ei siis käytännössä ole lainkaan valtaa osuuskunnan toimintaan, mikä keskittää valtaa muille hallintoelimille ja operatiiviselle johdolle.
Puuttuuko valvonta?
Hallintoneuvoston rooli puolestaan näyttäytyy epäselvänä: osallistuminen päätöksentekoon ja sen valmistelemiseen näyttäytyy näennäisenä ja valvontarooli jää heikoksi.
Kollektiivisesti myös nähtiin, että hallintoneuvoston aidosti tärkeä ja myös käytännössä toteutuva tehtävä on hallitusjäsenten ja toimitusjohtajan valinta.
Sen sijaan hallintoneuvosto ei tunnista tai osaa täysin sanoittaa valvontatehtävänsä kohdetta ja/tai laajuutta, mikä puolestaan keskittää valtaa hallitukselle ja operatiiviselle johdolle.
Siten tutkimus johtaa kysymään, kuka valvoo hallitusta ja toimivaa johtoa, jos hallintoneuvoston jäsenet eivät tunnista omaa tärkeintä tehtäväänsä, rooliaan osuuskunnan toiminnan ja tarkoituksen toteutumisen valvojana?
Aineistossamme nekin, jotka tiedostavat valvonnan kuuluvan tehtäviinsä, eivät juuri koe toteuttavansa sitä käytännössä juuri millään tavalla.
Konkreettisena tehtävänä toteutuu ainoastaan henkilövalinnat.
Yllättävää oli se, että johtopäätöksistä huolimatta tutkittavat vaikuttivat olevan aineiston perusteella varsin tyytyväisiä nykytilanteeseen, eikä valvonnan tai vaikutusvallan puutetta juuri kyseenalaistettu tai kritisoitu.
”Ihmisten motiivit osallistua hallintotyöskentelyyn vaihtelivat itsekkäistä aitoon haluun edustaa jäsenistön ääntä.”
Hekään, joiden voi tulkita pettyneen todellisten vaikutusmahdollisuuksien puuttumiseen, eivät näkyvästi kyseenalaistaneet hallinnon nykymallia tai toimintatapoja, tai vaatineet niiden kehittämistä osuustoiminnan periaatteiden mukaiseksi.
Tämä on ristiriitaista, sillä tyytyminen rakenteeseen, jossa vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset, näyttää olevan tutkittavien arvottamien asioiden, kuten demokratian ja yhteisen hyvän vaalimisen, kanssa ristiriidassa.
Monta tulkintaa
Voidaankin pohtia, onko johtopäätöksissä kyse hallintohenkilöiden osaamisesta tai sen puutteesta? Vai onko kyse uskalluksesta haastaa operatiivista johtoa tai hallitusta?
Olisiko syy sittenkin käytännöllisempi: Vaikka tietoa olisi avoimesti saatavilla, sen käsittely lyhyessä ajassa on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta?
Pohdimme myös, onko kyse tyytyväisyydestä ja tottumuksesta: Osuuskunnalla menee taloudellisesti hyvin ja sen vuoksi ei koeta tarvetta muuttaa nykytilaa?
Tämä tulkinta saa myös vahvistusta aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta.
Tai selittyvätkö tulokset sillä, millaisin motiivein ihmiset ylipäätään ovat hakeutuneet hallintoon mukaan?
Nimittäin analyysimme mukaan ihmisten motiivit osallistua hallintotyöskentelyyn vaihtelivat itsekkäistä aitoon haluun edustaa jäsenistön ääntä.
Tutkimus korostaa luottamushenkilöiden perehdytyksen tärkeyttä koskien hallintoelinten rooleja ja tehtäviä sekä koulutuksen tarvetta osuustoiminnan erityispiirteistä, periaatteista ja tarkoituksesta.
Hallintojärjestelmän tulee olla demokratian hengen mukainen ja osallistava.
Kansainvälinen kirjallisuus myös kannustaa pohtimaan monipuolisempien hallintorakenteiden käyttöönottoa.
Kirjoittaja on aineettoman pääoman professori Itä-Suomen yliopistossa.
Lue lisää: Anu Puusa ja Sanna Saastamoinen: Democratic Cooperative Governance: Role Ambiguity, Pseudo-Democracy and Tacit Acceptance? 2023, S. Novkovic et al. (eds.), Humanistic Governance in Democratic Organizations, Humanism in Business Series, https://doi.org/10.1007/978-3-031-17403-2_6 pp. 145-175 2023.
