Eduskunnan osuustoimintaryhmän toisessa seminaarissa 10. kesäkuuta aiheena oli osuustoiminnan toimintaympäristöistä elintarvikesektori: Onko elintarvikkeiden omavaraisuus mahdollisuus vai utopiaa? Puhumaan oli pyydetty niin tutkijoita kuin teollisuuden ja tuotannon edustajia.
PTT:n tutkija Tapani Yrjölä esitteli kansanedustajille aiheeseen liittyviä lukuja, esimerkiksi kuinka viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisten ruuan omavaraisuus on noussut 75 prosentista 80 prosenttiin.
Kaisa Karttunen e2 Tutkimuksesta puolestaan muistutti muun muassa siitä, että suomalaiset heittävät paljon ruokaa myös roskiin. Senkin jälkeen, että hankimme syömällä monesti enemmän energiaa, kuin mitä oikeastaan tarvitsemme.
Atrian hallituksen puheenjohtaja Seppo Paavola toi esiin, miten elintarviketeollisuus on maito- ja lihasektoreiden osalta hyvin pitkälti osuuskuntapohjaista. Myös kananmunakaupassa osuuskuntamallinen yritys on vahva toimija. Ruokaketju-ajattelu ja sopimustuotanto istuu hyvin osuustoimintaan, jossa muutenkin toimitaan hyvin pitkäjänteisesti.
Pellervon hallituksen varapuheenjohtaja Tiina Linnainmaa avasi näköaloja Suomen ulkopuolelta, toimiihan hän myös eurooppalaisten tuottajaosuuskuntien kattojärjestön Cocegan varapuheenjohtajana. EU:ssa on työn alla esimerkiksi ”Pellolta pöytään” -strategia, jossa torjunta-aineiden ja antibioottien käyttöä halutaan vähentää, ja luomutuotantoa lisätä.
Suomi on mallimaa antibioottien ja torjunta-aineiden käytössä. Kansanedustaja Heikki Autto (kok.) kysyikin, olisiko Suomella avautumassa ovi puhtaiden elintarvikkeiden vientiin myös maailmalle. Seppo Paavola kertoi, että Atrialla on hyvää kokemusta viennistä Japaniin, jossa näitä asioita arvostetaan erityisen korkealle.
”Toisaalta maissa, joissa antibiootteja saa vapaasti kaupasta, kuluttajan on vaikea ymmärtää, miksei niitä saisi käyttää tuotannossa”, hän huomautti.
Tuottajaturva takaisi omavaraisuutta
Osuustoimintaryhmän puheenjohtaja Antero Laukkanen (kd.) pohti, että pitäisikö meillä olla myös tuottajaturva. Kun hintoja verrataan halvemman tuotannon maihin, Suomen kilpailukyky on auttamattoman takamatkalla. Mitä lainsäätäjien pitäisi tässä huomioida?
Seppo Paavola oli totta kai ilahtunut ajatuksesta:
”Vakuutustyyppinen toiminta olisi tuottajalle hyvä. Valtion tukema työkalu huonoja vuosia tai eläintauteja varten toisi uskallusta investoida uusiin ja vaativampiin kasveihin.”
Tiina Linnainmaa muistutti, että tuottajan paras turva on suomalainen kuluttaja, joka haluaa ostaa suomalaisen tuotteen. Onneksi suomalaiset ovat viime aikoina osoittaneet halunsa maksaa kotimaisesta tuotannosta, se on tuonut tuo meille ruokaomavaraisuutta.
Jari Myllykoski (vas.) esitti, että Reilun kaupan periaatteista olisi ehkä otettavissa mallia tuottajaturvatyökalua kehitettäessä.
Ryhmän varapuheenjohtaja Petri Honkonen (kesk.) veti seminaarin antia yhteen:
”Suomalaiset ovat kiinnostuneempia omavaraisuudesta nyt kuin aiemmin. Kuluttajan näkökulmasta koronakriisin aikana ei ole ollut haasteita. Lisäksi energiantuotannon muuttaminen kohti uusiutuvaa energiaa ja parantaa huoltovarmuutta. Se on ehdottomasti kotiinpäin!”
Seuraavaksi osuustoimintaryhmä on menossa tutustumaan kaupan alaan eli S-ryhmän vieraaksi syyskuussa.
