Björn ”Nalle” Wahlroos (s. 1952) on liike-elämämme nykymaisemassa outolintu, korkeasti koulutettu sekä akateemisessa että yritysmaailmassa monipuolisesti kokenut. Kolmen pörssiyrityksen, Sammon, Nordean ja UPM:n hallituksia johtavana/johtaneena hän on yksi yrityskenttämme tärkeimpiä vallankäyttäjiä.
Kun tähän liitetään vielä laaja kansainvälinen perspektiivi sekä vuosikymmeniä jatkunut yhteydenpito maan kaikkien merkittävien toimijoiden kanssa, niin Wahlroos on myös poikkeuksellisen hyvin informoitu talouselämän raskassarjalainen. Häntä kannattaa ja on pakkokin kuunnella.
Kolme kirjaa
Wahlroos on jakanut tietämystään laajempaan käyttöön kolmessa 2010-luvulla ilmestyneessä kirjassaan: Markkinat ja demokratia – Loppu enemmistöjen tyrannialle (2012), Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta (2015), Kuinkas tässä näin kävi – Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua? (2019).
Kun Wahlroosilla on terävä, julkisuuteen avoin suullinen ja kirjallinen ulosanti monella eri kielellä, hänestä on tullut yksi maamme näkyvimpiä mielipidevaikuttajia. Mutta ei kuitenkaan vailla säröjä. Kun henkilöhistoriaan kuuluu nuoruus stalinistina ja sittemmin vaurastuminen 1900-luvun lopun myllerryksissä monimiljonääriksi, on hän joutunut myös kritiikin ja epäluulojen kohteeksi.
Niin kirjoissaan kuin lukuisissa julkisissa esiintymisissään hän on antanut kritiikkiin myös yllin kyllin aineksia. Kun antaa niin sanotusti palaa ja esittää omat mielipiteensä usein kärjistettyinä, on siitä seurannut – ja ihan perustellustikin – syytöksiä muun muassa ongelmien liiasta pelkistämisestä ja elitismistä.
Viimeisin, vuonna 2019 ilmestynyt kirja on kuitenkin toista maata. Vaikka itse mielipiteet eivät ole muuttuneet, asiat on nyt esitetty pohdiskelevammin.
Tietoisen ärsyttämisen ja kärjistämisen sijaan Wahlroos on selvästikin halunnut saada lukijansa ottamaan oman viestinsä vakavasti.
Kirjan ydinsanoma on karu. Jos välttämättömiä talous- ja yhteiskuntapoliittisia korjaustoimenpiteitä ei viimeistään nyt aleta toteuttamaan, on Wahlroosin mielestä todellinen vaara, että Suomi joutuu kohtalokkaaseen syöksykierteeseen ja se talousihme, jonka olemme saaneet kokea 1900-luvun aikana jää historiaan.
Ajankohtaisten ongelmien juuret syvällä
Eikä tässä kirjassa, kuten ei hänen aikaisemmissakaan kirjoissansa ole kyse vain pamfletista, vaan runsaaseen lähdeaineistoon ja keskeisen päättäjän omaan kokemuspohjaan – ja tekemiin päätöksiin – perustuvasta tietokirjasta. Wahlroos johtopäätökset perustuvat hänen tulkintaansa Suomen sodanjälkeisen taloushistorian dynamiikasta ja kantovoimista. Hänen mukaansa tämänhetkisten talouspoliittisten ongelmiemme juuret ovat syvällä tässä historiassa. Ja näin ollen niitä ei voida myöskään ratkaista puuttumatta niiden todellisiin juurisyihin.
Wahlroosin analyysissä nykyongelmamme johtuvat ensiksikin sotakorvausprosessin myötä syntyneistä talouselämän epäedullisista rakenteista, yrityskulttuurista ja tuotevalikoimista. Niiden lisäksi monilla talous- ja yhteiskuntapolitiikan osa-alueilla – idänkaupassa, rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä ja valuuttakurssipolitiikassa, perustuslain uudistamisessa ja konsensuspolitiikassa, työmarkkinapolitiikassa sekä joissakin yritystason strategisissa valinnoissa – on tehty monia vakavia kauaskantoisia laiminlyöntejä ja virheitä, jotka pitäisi saada mahdollisimman pian korjattua.
Ongelmiin tartuttava rohkeasti
Voin oman tietämykseni ja kokemukseni perusteella pääosin yhtyä tämän historiallisen analyysin lähtökohtiin ja johtopäätöksiin. Ongelmana on kuitenkin se, että Wahlroosin tarjoama korjausresepti on niin raju, että sen nopea toteuttaminen nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmastossa on vähintäänkin riskialtista.
Sitä Wahlroos ei kuitenkaan pelkää. Työnantajien ay-liikkeen valta-asemaa koskeneiden keskustelujen yhteydessä, kun työnantajat väänsivät 2015 Etelärannassa kiky-neuvottelujen yhteydessä uuden Vientiteollisuus ry:n perustamisesta – ja perimmältään ay-liikkeen valta-aseman murtamismahdollisuuksista – ,hän kertoo ajatelleensa näin:
”Eihän lakkoja tietenkään kukaan halunnut, mutta metsäteollisuuden ja muun vientiteollisuuden tulevaisuudelle rakenneuudistukset ovat välttämättömiä. Ne on saatava aikaan lakkojen uhallakin, mikäli Suomi halutaan nousuun. Itse kiteytin yleensä kantani näin: 'Tämä maa ei tule muuttumaan ilman kovaa rettelöintiä. Se tappelu olisi parempi ottaa nyt, kun vielä on jotain pelastettavaa.'"
Wahlroosin mielestä ay-liikkeen erityis- ja valta-asema olisi arvioitava yleisemminkin kokonaan uudelleen. Mm. kilpailulainsäädäntö olisi ulotettava koskemaan kattavasti myös ay-liikettä ja sen saamat perusteettomat vero- ym. edut ja tuet, kuten myös työehtosopimusten yleissitovuus olisi poistettava.
Sokea piste
Yksi perusongelma, suorastaan sokea piste Wahlroosin analyysissä kuitenkin on. Siitä puuttuu kunnon näkemys yhteiskunnallista kokonaisuutta koossa pitävien voimien (koheesion) – ja yhteistoiminnan – keskeisestä merkityksestä yhteiskunnallisessa kehityksessä. Tähän megahaasteeseen pitäisi nyt kuitenkin paneutua strategisesti ennen kuin lähdetään panemaan maata Wahlroosin opeilla vielä lisää hyrskyn myrskyn.
Jotta Wahlroosin vaatima reformi olisi mahdollista toteuttaa, edellyttää se myös laajaa kriisitietoisuutta, edessä olevien suurten muutosten huolellista suunnittelua sekä poliittiselta kentältä Wahlroosin kirjassaan monessakin eri kohdassa peräänkuuluttamaa vastuunottoa ja todellista johtajuutta.
Björn Wahlroos: Kuinkas tässä näin kävi? Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua. 288 sivua. Otava
Kirjoittaja on kauppatieteen tohtori ja valtiotieteen lisensiaatti sekä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun strategisen johtamisen dosentti. Hän toimi 1979 - 89 PTT:n tutkimusjohtajana ja 1989–2002 Pellervo-Seuran toimitusjohtajana.
