Kansanedustaja Pia Lohikoski toivoo uusia tapoja toimia osuuskunnissa, jotta nuoretkin innostuisivat vaikuttamaan.
Valtiotieteiden maisteri Pia Lohikoskella on osuustoimintahattu päässä, sillä hän on osuuskunta Tradekan edustajiston 1. varajäsen. Vielä suurempi yhteiskunnallinen valta nousee siitä, että hän on kansanedustaja ja Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja.
Puoluevaltuusto onkin keskeinen paikka yhteiskunnallisesti, sillä se päättää kulloinkin tarpeellisista taloudellisista, poliittisista ja järjestöllisistä toimenpiteistä. Siellä se puolueen ideologinen linja tiivistyy ja sen pohjalta muotoillaan käytännön ratkaisut päivän politiikassa.
Mitä ensimmäisen kauden keravalainen kansanedustaja ajattelee niistä hänelle läheisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä, joihin osuustoiminnalla halutaan vastauksia?
Osuustoiminnan iso linja
”Ihmiset kaipaavat mukanaoloa ja osallisuutta. Heillä on halu vaikuttaa.”, sanoo Lohikoski.
Järjestelmään kuuluva äänestäminen ja kokouksissa oleminen on kuitenkin usein vierasta varsinkin nuorille.
”Nettiadressikaan ei enää riitä. Some-persoonat ja tubettajat ovat vahvoja mielipiteenmuodostajia. Ja sosiaalisen median kautta saa kommentoida, olla äänessä. Nuoret löytävät toisensa myös kansainvälisesti. Tämä on keskeinen nuorten tapa hahmottaa maailmaa”, Lohikoski muotoilee.
Isojen osuuskuntien toiminta perustuu äänestämiseen edustajiston vaaleissa ja osallistumiseen osuuskuntakokoukseen. Miten saadaan nuoret osuustoimintamalliin mukaan? Millä tavoin edustuksellisen demokratian päälle kehitetään suoran kommunikoinnin muotoja?
Nuoret haluavat vaikuttaa omilla ruokavalinnoillaan. He ovat kiinnostuneita siitä, miten työntekijöitä kohdellaan. He haluavat olla mukana ympäristöongelmien ja sosiaalisten kysymysten ratkaisuissa. Osalle toki riittää rooli asiakkaana, se on selvä.
”Tähän kokonaisuuteen ei nopeita vastauksia, mutta sitä joutuu pohtimaan.”
Ihmisten sitoutumisen aste kuitenkin vaihtelee, pohtii Lohikoski ja kysyy, pitäisikö meidän kehittää erilaisia osuustoiminnan jäsenyyden muotoja, kenties kevyitä ja syvempiä jäsenyyksiä.
Työn murros
Kun aiemmin työtä tehtiin työntekijöitä, nyt työ saatetaan tehdä yrittäjänä. Pakkoyrittäjyyskin vilahtaa Lohikosken puheessa.
Nyt on tarpeen uudet työn organisoitumismuodot, muun muassa henkilöstöomisteiset osuuskunnat.
Lohikoski painottaa, että ei ole hyvä jäädä yksin muuttuville työmarkkinoille, vaan ihmisten pitää yhdistää voimansa.
”Tämä on tulevaisuutta – etteivät ihmiset jää jalkoihin, vaan saavat tehdä työtä ja pärjätä elämässä.”
Asuminen
Lohikoski on seurannut asumisosuustoiminnan kehittämistä, joka on mallina vuokra-asumisen ja omistusasumisen välimaastossa. Hän sanoo, että hyvää tulee, kun se ottaa parhaat puolet molemmista. Idea ei ole kuitenkaan tarkkaan vielä auennut, koska hankkeet ovat kesken eikä kokemuksia toimivista uuden aallon asunto-osuuskunnissa ole.
Lohikoski kysyy, mitä osallisuus tulee tarkoittamaan ja toimimaan asunto-osuuskunnissa. Löytyykö siitä vastapaino ylikansalliseen sijoittamiseen vuokratalobisnekseen? Entä onko mallissa sellaisia ominaisuuksia, joilla asumisen hinta pysyy kohtuullisena?
Kokeneen asuntopolitiikan edunvalvojan mieli askaroi laajasti asumisen kysymysten parissa. Kuntien tonttipolitiikassa asukkaat jäävät nuolemaan näppejään. Asumistuet kasvavat, kun keskitytään rakentamaan kovan rahan vuokra-asuntoja. Tarvitaan asukaskeskeisyyttä ja asumispainotteisuutta! Siihen toivotaan vastauksia.
Lohikoski toimi asuntopoliittisten kohtien neuvottelijana hallitusohjelmaneuvotteluissa. Siellä se asunto-osuuskuntamallikin oli esillä. Hänellä on nyt mahdollisuus vaikuttaa laaja-alaisesti valtiovarainvaliokunnan jäsenenä.
Henki elää
Lohikoski painottaa lopuksi, että yhteenkuuluvaisuus ja sitoutuminen kuuluvat osuustoimintaan, puhutaan nuorista tai vanhemmista ihmisistä.
Hän on huomannut, että edelleen kaivataan myös työväenliikkeen osuustoimintaa. Jotain siis hävisi, kun E-liikkeen osuuskauppatoiminta loppui. Nyt pitää hakea uuttaa.
