Euroopan unionin päätökset ohjaavat Euroopan ilmastopolitiikkaa. Se on totta, mutta totuudella on samaan aikaan monet kasvot. EU on tällä istuntokaudellaan tehnyt joukon päätöksiä siitä, miten ilmastopolitiikkaa pitäisi hoitaa. Eli asettanut raamit. Esille on kuitenkin noussut huolestuttavan paljon jarruttavia tekijöitä. Yksi niistä on Saksa. Muunneltu totuus voisi kuulua näin: EU johtaa Euroopan ilmastopolitiikkaa silloin kun Saksa sen sallii.
Tiedämme kaikki, että Saksa on tärkein teollisuutemme vauhdittaja, joka synnyttää ja yhdistää lukuisia alihankkijoita – ja alihankkijoiden alihankkijoita – kaikkialla maanosassamme. Mutta tällä vauhdittajalla on eräs kiusallinen ominaisuus. Se on erittäin riippuvainen fossiilisista energialähteistä. Sen vuoksi se jarruttaa muutosta.
Tärkein juridinen dokumentti – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus energiaunionin hallinnosta – astui voimaan jouluaattona 2018. Tavoite on selvä: noudattaa Pariisin sopimusta ja pyrkiä rajoittamaan ilmakehän lämpötilan kohoaminen 1,5 asteeseen. Käytännössä se merkitsee kaikkien tuotantoketjujen hiilijalanjäljen pienentämistä asteittain ja juuri siinä on Saksan ongelma.
Suuri osa Saksan energiatuotannosta nojaa voimalaitoksiin, jotka käyttävät ruskohiiltä tai hiiltä. Vuonna 2018 46 prosenttia (netto)energiasta tuli ruskohiilestä, hiilestä ja kaasusta. 26. tammikuuta julkaistiin saksalaisen asiantuntijakomitean laaja muistio siitä, miten maa voisi luopua huomattavan hankalasta energialähteiden riippuvuudestaan. Selvitys on monella tapaa esimerkillinen ja voisi hyvin olla mallina myös meidän (tulevalle) hallituksellemme. Asiaan liittyy kuitenkin ns. Brask-lappu.
Ehkä muistatte piispa Braskin, joka liitti (1517) päätökseen erottaa Ruotsin arkkipiispa salaisen muistutuksen: ”Tähän minut pakotettiin”. Niin toimii myös asiantuntijakomissio. Se katsoo olevan pakottavia syitä korvata ruskohiili ja hiilivoimalat kaasuvoimaloilla, toisin sanoen toisella fossiilisella raaka-aineella. Tässä on Saksan – ja Euroopan – suuri haaste ja tässä on myös selitys Saksan jarrutukselle kaikissa energian käyttöön liittyvissä Euroopan parlamentin ja neuvoston välisissä neuvotteluissa. Saksa on taivutellut heikompia maita vastustamaan välttämättömiä uudistuksia. Niin kävi niin henkilöautojen CO2-päästöissä kuin nyt edessä olevissa raskaan liikenteen ajoneuvoihin liittyvissä neuvotteluissa.
Päätöksillämme on myös toinen puoli, joka saattaa olla kiinnostava suomalaisessa keskustelussa. Suomen ja Ruotsin metsäteollisuus käyttää energiatuotannossaan biomassaa. Arvoketjussa pohjoismainen metsäteollisuus on siis huomattavasti pienempi roisto kuin se miksi sitä väitetään. Saksan metsäteollisuus käyttää kaasua.
Valoa tässä tunnelissa kuitenkin löytyy. Hahmottelemme parhaillaan EU:n ilmastostrategiaa vuoteen 2050. Siinä edellytetään, että kaikki jäsenmaat valitsevat omat ratkaisunsa 1,5 asteen saavuttamiseksi. Tehtävä on haasteellinen, mutta Suomen on aika näyttää esimerkkiä. Ja osoittaa Saksalle missä kaappi seisoo.
NILS TORVALDS
Kirjoittaja on RKP:n europarlamentaarikko
