|
Talouden tarkastelussa on aikavälillä suuri merkitys. Jokin asia saattaa tuntua juuri nyt aivan mahdottomalta, mutta kauempana tulevaisuudessa se toteutuukin oikein hyvin. Usein kysytään, miltä jokin asia näyttää pitkässä juoksussa. Kuka on pitkiä juoksumatkoja harrastanut tietää, että sitkeys aina palkitaan. Kun juoksee maratonia, ei kannata ladata kaikkia paukkuja ensimmäiselle kympille vaan miettiä pikemminkin sitä, miten pääsee maaliin.
Liiketoiminnassa on kyettävä erottamaan toisistaan nopeasti tapahtuvat ja kauempana olevat tärkeät asiat. Metsä pitäisi pystyä näkemään puilta. Ikävä kyllä, aina näkeminen ei onnistu. Varsinkin kaikkitietävä media sotkee joskus käsitteet, aikavälit, voitot ja tappiot iloisesti keskenään.
Hyvä ohje katsoa tulevaisuutta on kirjailija Mark Twainin ohje pojalleen. ”Poikani, osta maata, sitä ei valmisteta enää.”
Kannattaa siis satsata sellaiseen, joka kestää.
Pörssiyhtiöt raportoivat tuloksistaan aina kolmen kuukauden välein. Tämä aika, kvartaali, on niin lyhyt, että sitä tuskin huomaa. Toisaalta, joillakin toimialoilla muutokset ovat niin nopeita, että kolme kuukautta on vähän liiankin pitkä aika. Mitä isompi bisnes, sen isommat riskit.
Vanhat patruunat tykkäsivät katsoa asioita pitkällä sihdillä. Aatos Erkko, joka oli Helsingin Sanomien suuromistaja, sanoi, että lehtiyhtiön elämässä oikea aikaväli arvioida asioita on 30 vuotta eikä kolme kuukautta. Sanomalehti on tuote, johon sitoudutaan pitkäksi aikaa. Jos uskollinen lukija vaihtaa lehden toiseen, ovat yleensä kysymyksessä syvälliset syyt. Siinä vaiheessa lukija on todella kypsynyt vanhaan aviisiinsa ja haluaa jotain aivan muuta.
Osuustoimintayritystenkin ominaisuuksiin kuuluu pitkä sihti. Yritys on tarkoitettu toimimaan kauan eikä sitä ole tarkoitus myydä tai lopettaa. Myös jäsenet sitoutuvat yritykseensä pitkäksi ajaksi. Meijeriosuuskunnan jäsen odottaa voivansa olla jäsen osuuskunnassa kymmeniä vuosia.
Jäsenyys palkitsee, kun osuuskunnan ja jäsenen edut yhtyvät. Jäsen tietää saavansa taloudellista hyötyä sekä nyt että tulevaisuudessa ja osuuskunta tietää, että jäsen on mukana yhteisessä yrityksessä. Osuuskunta voi kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti, kun tietää jäsentensä sitoutuvan yhteisiin tavoitteisiin. Sitoutuneet jäsenet ovat osuustoimintayrityksen voima.
Ikuinen kysymys on aina, milloin jäsenyys kannattaa sanoa irti ja vaihtaa taloa. Jos oma osuuskunta ei kykene tuottamaan yhtä paljon hyötyä kuin kilpailija, eikö silloin ole aika vaihtaa yhteistyökumppania.
Jäsenyyden vaihtaminen, jos mikä, on juuri aikavälikysymys. Vapailla markkinoilla kun toimitaan, voi vaihtamisesta olla hyötyä. Mutta juuri silloin pitää muistaa aikaulottuvuus. Ruoho ei aina ole sittenkään vihreämpää aidan toisella puolella. Mikä on hyvää lyhyellä sihdillä, ei välttämättä toimi enää pitkässä juoksussa. Jokaisen kannattaa arvioida sitä, ulottuuko vaihtamisesta saatu hyöty vielä kymmenen vuoden päähän vai onko kyseessä pelkkä pikavoitto.
Pikavoitot ovat mukavia, nehän tulevat yllättäen, kukapa ei niitä haluaisi. Toisaalta juuri pikavoittojen sanotaan olevan kaikkein vaarallisimpia. Ne ovat voittoja, jotka toistuvat hyvin harvoin.
Jos sellaisen sattuu saamaan, se kannattaa panna hyvään talteen pahan päivän varalle.
