Osuustoiminnallisissa vanhuspalveluissa ollaan Suomessa vasta alkumetreillä. Yhteistyötä julkisen sektorin ja osuustoiminnallisten palveluiden välillä pitää myös selkeyttää. Lähivuosina tarvitaan yhä enemmän erilaisia palvelun tarjoajia.
[dropcap]Ä[/dropcap]skettäin päättyneessä OPAMA-tutkimuksessa selvitettiin osuustoiminnallisten palvelumallien soveltuvuutta vanhuksille tarkoitettujen palvelujen tuottamiseen. Tutkimuksen yhteenvetona saatiin kuvaus erilaisista osuustoiminnallisista vanhuspalvelumalleista, niiden käytäntöön soveltamisen edellytyksistä ja vaikutuksista paikallistasolla.
”Koko hankkeen takana on väestön ikääntyminen ja kuntatalouden ongelmat. Nyt kaivataan uusia malleja ja ideoita vanhuspalveluiden toteuttamiseen”, kertoo projektipäällikkö Seija Paksu Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista Mikkelistä.
Hankkeessa käytiin läpi sekä kotimaisia että ulkomaisia esimerkkejä, miten vanhushuollon palveluita voidaan järjestää osuuskuntamuotoisesti. Ulkomaiset esimerkit olivat Ruotsista, Japanista ja Italiasta.
”Osuustoimintayrityksiä ei sosiaali- ja terveyspalveluissa ole ollut vielä kovin pitkään. Julkisyhteisöt ja erilaiset yhdistykset ovat tehneet pääosan tämän sektorin töistä, tilanne on kuitenkin muuttumassa”, arvioi projektissa tutkijana toiminut Jarmo Hänninen Idekoop osuuskunnasta.
Pellervon rekisterissä oli lokakuussa 88 sosiaali- ja terveysalan palveluita tarjoavaa osuuskuntaa. Lisäksi osa työ- ja kyläosuuskunnista tarjoaa myös tämän alan palveluita.
”Osuuskuntamuotoisen yrittäjyyden asema toisten yritysmuotojen rinnalla on viime aikoina vahvistunut ja siten tutkimuksen ajoitus on hyvin osuva”, Seija Paksu sanoo. Hanke on kiinnostanut kovasti myös sidosryhmiä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
Miten osuuskunnat oikeasti toimivat
Hoiva-alan osuuskunnat ovat yleensä syntyneet hyvin samalla tavalla. Tarkoituksena on ennen muuta ollut luoda ihmisille työpaikkoja. Palvelut on suunnattu olemassa olevien tarpeiden täyttämiseen.
”Näyttää siltä, että vanhuspalveluissa pitää saada kaikki osapuolet miettimään vaihtoehtoja. Hyvinvointivaltion tulevaisuuden turvaamiseksi tarvitaan uusia näkökulmia”, Seija Paksu painottaa.
Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamassa hankkeessa haluttiin selvittää, miten osuuskunnat tuottavat vanhuspalveluita ja minkälaisia mahdollisuuksia tätä toimintamallia on kehittää. Mukana on myös palveluiden käyttäjän näkökulma.
”Pohdimme kovasti, onko hyvinvointipalveluiden käyttäjä asiakas ja tultiin siihen tulokseen, että asiakkuus ei kuvaa tilannetta kunnolla”, Jarmo Hänninen sanoo.
”Palveluiden käyttö on erilaista kuin vaikka asiakaskäynti kahvilassa. Palvelu on hyvin henkilökohtaista ja käyttäjä myös osallistuu palvelun toteuttamiseen.”
Osuuskuntia voisivat vallan hyvin perustaa myös palveluiden tarvitsijat. Suomessa ei varsinaisia palveluiden käyttäjien osuuskuntia vielä ole, monissa muissa maissa malli on todettu toimivaksi.
”Yksi pohdittava asia hankkeessa oli, miten osuuskuntien palvelut sopivat nykyisen vanhuspalvelulain vaatimuksiin. Meidän mielestämme osuustoiminnalla olisi tässä suhteessa lisäarvoa annettavana”, Hänninen toteaa.
Palvelukapeikkojakin löytyy, niin myös mahdollisuuksia uudenlaisten toimintamuotojen kehittämiseen. Erilaisilla osuuskunnilla voisi olla oma roolinsa vanhuspalvelulain tavoitteita pohdittaessa.
”Ihanteellinen tilanne olisi se, että osuuskuntien jäsenet ryhtyisivät itse muotoilemaan tarvitsemiaan palveluita. Näin palveluita voitaisiin katsoa ihan uudesta näkökulmasta”, Seija Paksu sanoo.
Eri osapuolien huomioiminen palveluiden suunnittelussa on nykyaikaa. Osallistuminen toiminnan sisältöjen luomiseen parantaisi työntekijöiden motivaatiota. Käyttäjien osallistumisen avulla voitaisiin palvelut muokata juuri tarpeiden mukaan.
Vanhuspalveluissa kyse on yleensä hyvin henkilökohtaisesta palvelusta, käyttäjä ei ole pelkästään palvelun vastaanottaja. Hyvällä yhteispelillä voidaan saavuttaa vielä se etu, että vanhus pystyy vaikuttamaan oman toimintakykynsä säilymiseen.
Miten mukaan palvelumarkkinoille
Sosiaali- ja terveydenhoitoalalla toimivat osuuskunnat ovat syntyneet yleensä niin, että alan ihmisiä on ollut vailla työtä ja samalla on ollut selviä palvelutarpeita. Tulevaisuudessa osuuskuntien on eri tavalla haettava tilansa markkinoilla.
”Sosiaalipalveluissa ei ole ollut vaihtoehtoa julkisille ja yksityistetyille palveluille. Osuuskunta voisi olla vaihtoehto, joka tuo palveluihin käyttäjälähtöisyyttä. Se voisi aivan hyvin olla myös alalla toimivien järjestöjen väline”, Jarmo Hänninen arvioi.
Osuuskuntien mahdollisuuksia kilpailussa voi tulevaisuudessa parantaa EU:n parlamentissa käsiteltävänä oleva kilpailusäädösten muutosesitys, joka pitäisi tulla voimaan lähitulevaisuudessa.
Uusi säädös asettaa osuuskunnat ja henkilöstöomisteiset yritykset erityisasemaan alueilla, missä palveluiden saatavuus on uhattuna. Jarmo Hänninen toivoo, että tämä muutos huomioitaisiin ja hyödynnettäisiin kansallisessa päätöksenteossa.
Monissa kunnissa käyttöön otettu palvelusetelijärjestelmä on avannut mahdollisuuksia muun muassa osuustoiminnallisille palveluille, mutta tässä kohti on myös korjattavaa.
”Palvelusetelin käytön pitäisi olla joustavampaa asiakkaan tarpeisiin nähden”, Seija Paksu sanoo.
Kuntien rooli pohdittavaksi
Jarmo Hännisen mielestä pitäisi miettiä tarkkaan, mikä on kuntien rooli tulevaisuuden palveluiden kannalta. Suoraviivainen ulkoistaminen ei ole ratkaisu, ja eri alueet vaativat omat toimintamallinsa. Kunta voisi olla osuuskunnassa mukana muutenkin kuin jäsenenä, sillä uusi osuuskuntalaki antaa lisää mahdollisuuksia esimerkiksi kunnille sijoittajina.
Tulevaisuuden malli voisi olla myös vanhusten yhteisöasuminen ja palveluiden kiinnittyminen yhteiseen ympäristöön. Palvelutalon asukkaiden olisi mahdollista perustaa osuuskunta ja pohtia yhdessä, minkälaisia palveluita sen kautta halutaan tuottaa
”Vanhusten asumispalveluissa tarvitaan uudenlaista ajattelua ja ennakkoluulottomuutta. Jokaisen pitäisi hyvissä ajoin miettiä, haluaako ikääntyneenä asua kaukana palveluista auraamattoman tien takana”, Seija Paksu pohtii.
Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittama Osuustoiminnalliset palvelumallit -hanke käynnistyi syksyllä 2012 ja työ saatiin päätökseen tämän vuoden lopulla. Hankkeesta vastasi Ruralia-instituutissa tutkimusjohtaja, OTT Hagen Henrÿ. Tutkimusjulkaisu Osuustoiminnasta valoa vanhuspalveluihin ilmestyy Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisusarjassa vuoden 2014 alkupuolella.
Teksti ja kuvat: ANTTI ÄIJÖ
