OP-Pohjola-ryhmä ja Metsä Group ovat ilman muuta palkintokorokkeella. OP-Pohjola-ryhmä lunasti 3,4 miljardin euron investoinnilla Pohjola Pankin pois pörssistä ja kruunasi asiakasomistajan kuninkaaksi. Metsä Groupin korpivaellus päättyi, ja ilmoitus 1,1 miljardin euron biotehdasinvestoinnista otettiin todella innolla vastaan tasavallassa. Kolmantena palkintopallille kiipeää maidontuottajien Valio. Viime aikoina vähän ryvettyneenä, mutta vastoinkäymisistään huolimatta tosi iskussa.
Riihimäki starttasi
Kuluvana vuonna Suomessa pistäytyi Nestlén pääjohtaja Paul Bulcke. Hän kertoi HS:n mukaan, että elintarvikejätti ”teki Eurooppaan kolme viime vuoden kuudesta merkittävimmästä investoinneistaan. Yhtiö perusti kahvitehtaan Saksaan 220 miljoonalla eurolla, lemmikkiruokatehtaan Puolaan 76 miljoonalla ja liemiä valmistavan Venäjälle 60 miljoonalla.
Valion Riihimäen välipalatehdas maksaa 170 miljoonaa euroa. Vertailu osoittaa jotain hankkeen koosta. Puhumattakaan uskalluksesta, onhan Nestlé liikevaihdoltaan lähes neljäkymmentä kertaa Valio.
Vuonna 2013 firma pärjäsi suomalaisen elintarvikealan investointikisassa: 124 miljoonaa eli 6,1 prosenttia liikevaihdosta. Maitoa käsitellään yhä tehokkaammin, ja uusia yhä jalostetumpia tuotteita syntyy hurjalla vauhdilla.
Alan kahdentoista suurimman vastaava panostus oli 4,4 prosenttia. Viime vuonna Valion liikevaihdosta syntyi 37 prosenttia maamme rajojen ulkopuolelta. Kun uusi Riihimäen tehdas ajaa täysillä, niin 50 prosentin raja lähestyy?
Outo tuomio
Talvella 2013 näytelmä alkoi. Kilpailuvirasto (KKV) syytti Valiota maidon saalistushinnoittelusta ja vaati markkinaoikeudessa 70 miljoonan euron seuraamusmaksua. Valiossa muistetaan pitkään päivä 26.6.2014. Markkinaoikeus julisti Kilpailuviraston voittajaksi. Hävinnyt osapuoli ilmoitti välittömästi valittavansa tuomiosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Aalto-yliopiston professori Jaakko Aspara ampuu raskaalla tykistöllä: ”Markkinaoikeuden päätös tarkoittaa sitä, että pian Suomessa mikään tuotanto-osuuskunta ei voi toimia.” (HS 3.7.14). Hänen mukaansa KKV ja markkinaoikeus eivät ymmärrä osuustoiminnan luonnetta ja siihen liittyvää hinnoittelua, eivätkä myöskään avainraaka-ainetta moneksi lopputuotteeksi jalostavan yrityksen logiikkaa.
Tuottajaosuustoiminta on täysin ratkaisevaa suomalaiselle maataloudelle. Ei ole kilpailuviraston virkamiesten asia kiillottaa kilpeään todella ahtailla tulkinnoilla.
Ei 70 miljoonan seuraamusmaksu ole kuitenkaan Valiolle taloudellinen ongelma. Se ei uhkaa tuottajahintaa, eikä suunniteltujen investointien aikataulua, saati taseen terveyttä. Mikäli seuraamusmaksulle haettava täytäntöönpanon kielto ei menisi läpi, niin silti omavaraisuusaste jäisi hyvälle yli 40 prosentin tasolle.
Mistähän KKV muuten sai seuraamusmaksun suuruudeksi 70 miljoonaa euroa? Olisiko taustalla Arla Ingmanin tasavallassa kirjaamat tappiot maitohyllyjä vallattaessa?
Laaksonen heitti pyyhkeen kehään
Pekka Laaksosen seitsemän vuoden kausi Valion toimitusjohtajana on kiistaton menestystarina. Tuottajahinnat ovat ennätystasolla ilman, että Valiossa olisi syöty seiniä.
Talon jättävä tiedotti yksinkertaisesti, että päällimmäisenä syynä oli maitoriita. ”Olen vienyt ensimmäisen vaiheen läpi, ja markkinaoikeudesta tuli turpaan.” (HS 9.7.14.) Samassa jutussa vapaaehtoisen lähdön vahvisti hallituksen puheenjohtaja Antti Rauhamaa: ”Laaksonen nautti täysin hallituksen luottamusta.” Hallitus on hyväksynyt hänen ajoittain reippaaksi ryöstäytyneen kommentointinsa riidan eri vaiheissa.
Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen kolumnissaan 8.7.14 poimi niistä muutamia:
”Tämä on tiettävästi ensimmäinen tapaus maailmassa, jossa väitetään, että yritys kykenisi sulkemaan markkinoilta pois itseään viisi kertaa suuremman kilpailijan.” ”Tässä on 158 sivua potaskaa (kilpailuviraston päätös).” ”Tehottoman kilpailijan toiminnan kannattamattomuus ei ole saalistuskriteeri.”
Laaksosen lähtö on valitettavaa. Ehkä lopussa mopo karkasi 58-vuotiaalta eläkeläiseltä vähän käsistä:
”Minulla on paljon kavereita, jotka ovat suurin piirtein saman ikäisiä. He ovat jättäytyneet hommista, ja he kehuvat, kuinka on kivaa.” (HS 9.7.) Tarpeetonta vilpittömyyttä!
Lihayritykset taistelevat
Kevään 2014 yhtiökokouksessa HKScanin toimitusjohtajan Hannu Kottosen esitys oli kaksitahoinen. Visiot olivat hienoja ja tulokset huonoja. Kokoustajien ilmeet olivat jotenkin mietteliäitä. Ilmeisesti kivijalka Puolan Sokolówin myynti mietitytti.
Kottonen perusteli myyntiä: Kauppahinta oli hyvä. Varoja käytetään paitsi taseen vahvistamiseen niin ennen kaikkea konsernin toiminnan uudelleen järjestelyyn.
Kaikkea ei voi yhtiökokouksessa ääneen sanoa: oli pakko myydä kruununjalokivi, koska siitä sai riittävästi riihikuivaa – 180 miljoonaa euroa on paljon rahaa taseeseen.
Nyt on onnistuttava. Ruotsissa on hakattu päätä seinään kuusi vuotta. Yli kuuden miljardin (6,25) liikevaihdosta on jäänyt liikevoittoa 1,2 prosenttia vuosina 2008-13. Puolan Sokolów toi samana aikana enemmän tuottoeuroja vajaan kahden miljardin (1,79) liikevaihdolla.
Pidetään Kottosen joukkueelle peukalot pystyssä. Aikaa oikaisuun on muutama vuosi. Sen varmistaa omavaraisuusaste 44 prosentin ennustetulla tasolla. Tosin vuosi 2014 tuntuu jo menetetyltä. Toki Sokolówin myyntivoitto pelastaa tuloksen, mutta yhtiön arvio liikevoittonsa 0,5-1 prosentin tasosta on uskomattoman lohduton.
Atria ei kasvata enää possuja Venäjällä, eikä harjoita teollisuutta Moskovassa. Pietarin Gorelovon tehdas on nyt iskussa. Tappiopesät on siivottu. Oli jo aikakin. Segmentti-info kertoo, että viimeisten kuuden vuoden tappio on 89 miljoonaa, 13 prosenttia liikevaihdosta. Uskomaton suoritus!
S-ryhmä ja LähiTapiola avioon
Kyse ei ole pelkästä korttiyhteistyöstä tai pankin yhteisomistuksesta. Kauppalehden Harri Vänskä osuu asian ytimeen (KL 10.6.13):
”Ydin on siinä, että molempien juuret ovat maakunnissa. S-ryhmän muskelit ovat vahvoissa alueosuuskaupoissa. Samaan vahvaan alueyhteistyömalliin nojaa myös LähiTapiola.”
LähiTapiola on rakentanut 19 alueellista yhtiötään valmiiksi. Taseet ovat kunnossa ja organisaatiot piikkarit jalassa valmiina syöksymään radalle. Kunnon kilpailu on syntymässä. OP-Pohjola-ryhmä on saamassa ympäri tasavaltaa kunnon haastajan.
If kehittää yhteistyötä Keskon ja Nordean kanssa. Eikä unohdeta Trygg-ostoksen mukanaan tuomia lisämuskeleita. Yhtiön ongelma on kuitenkin siinä, että yhtä tiivis yhteistyö kuin osuustoiminnallisilla kilpailijoilla ei ole rakennettavissa.
Kyllä Erkki Moisanderia ja Asmo Kalpalaa pitää onnitella vielä kerran fuusiosta. Lähivakuutus oli jäämässä yksinkertaisesti nakkikioskiluokkaan, ja Tapiolan kylkeen perustettu pankki oli jo syntyessään torso.
Jotenkin Fennia säälittää. Ei alkaneesta Handelsbanken-yhteistyöstä ole suuria odotettavissa. Eikä yksin ole mukavaa olla!
Kummallinen ostos
S-pankki osti Tapiola Pankin ja sivuutti talletusten markkinaosuudella 3,4 prosenttia POP Pankit kertaheitolla (3,1 %). Säästöpankit on ohitettavissa parin vuoden sisään. Siinä auttaa sp-ryhmän hajaannus, joka pudottaa markkinaosuuden neljän pintaan.
S-pankki on suurpankki asiakasmäärillä mitattuna. Siitäkin huolimatta FIM-pankkiiriliikkeen osto enemmän kuin kummastuttaa. Eikö LähiTapiolan rahasto-osaaminen olisi riittänyt asiakaskunnan ylivoimaisen enemmistön hoitamiseen?
Nyt on tarjolla lähes sata erilaista rahastoa, kun lasketaan yhteen LähiTapiolan ja FIMin tarjonta. Apua!
FIMin kauppahinta on salaisuus. Kauppalehdessä arvioitiin (KL 29.5.13), että hinta ylittäisi selvästi laskennallisen 70 miljoonaa euroa. Myyjiä on pakko onnitella, mikäli arvio pitää paikkansa.
”Suurista rahastoyhtiöistä FIM Varainhoito pystyi sellaiseen, mihin moni alan yhtiö ei pysty. FIM teki miljoonan euron liiketappion.” Näin Kauppalehti 28.4.14 analysoidessaan viime vuotta. Uskotaan, että uusi päivä kaiken muuttaa voi!
Lopuksi
Toivotetaan Mikko Helanderille onnea. Keskon pääjohtaja valittiin ensimmäisen kerran ryhmän ulkopuolelta. Helanderin näytöt Metsä Boardin nostamisessa kuiville oli huomattu Suomen viidenneksi suurimmassa yrityksessä. SOK:n vastavalittu pääjohtaja Taavi Heikkilä on saamassa kunnon vastuksen.
Teksti: JORMA SAVOLAINEN
