Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck suhtautuu yhtä intohimoisesti ympäristönsuojeluun kuin yritystoimintaan. Kauniiden puheiden sijasta Oreck on ryhtynyt käytännön toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Bruce Oreck saapuu haastatteluun Yhdysvaltain suurlähetystön Innovaatiokeskukseen, joka avattiin helmikuussa 2013. Mukana on iso villakoira Dereck, joka on totuttu näkemään suurlähettilään rinnalla eri tilaisuuksissa. Maailman energiatehokkaimpiin kuuluva suurlähetystö rakennettiin asuinkäyttöön vuonna 1915 ja muutettiin sittemmin toimistotiloiksi. Rakennuksen perinpohjaiset uudistustyöt aloitettiin vuonna 2011 eli vain vähän sen jälkeen kun Oreck oli vannonut virkavalansa. Innovaatiokeskus käyttää miltei puolet vähemmän energiaa kuin normaali rakennus.
”Energiatehokkuus ei tarkoita menemistä taaksepäin vaan eteenpäin. Rakennuksessa on käytetty kierrätettäviä materiaaleja ja muun muassa nanoteknologiaa”, kertoo Oreck, jonka aloitteesta remontti aikanaan käynnistyi.
Rakennushankkeesta käytiin Washingtonissa keskusteluja, kun syvä taantuma oli vielä meneillään. Suurlähettilään tarmokkuuden ansiosta sadan miljoonan euron talo sai kuitenkin rahoituksen. Oreckin mukaan satsaus kannatti, sillä ekotalo maksaa itsensä varmasti takaisin. Innovaatiokeskuksen viereen nouseva uudisrakennus on viimeistelyvaiheessa, mistä syystä suurlähettiläs viipyy Suomessa vielä tämän kevään.
Rakennuksen lämmitys ja viilennys hoituu kaukolämmöllä ja -jäähdytyksellä. Myös valaistus on toteutettu ennakkoluulottomilla ratkaisuilla, yhtään hehkulamppua ei rakennuksesta löydy.
”Talossa on led- ja oled-teknologiaan perustuva valaistusjärjestelmä sekä paljon luonnonvaloa. Olemme kokonaisuuteen todella tyytyväisiä.”
Rakennusmateriaaleina on käytetty esimerkiksi suomalaista puuta ja kiveä, mutta myös amerikkalaisia materiaaleja.
”Yritämme löytää joka tapauksessa kaikkein parasta laatua”, Oreck toteaa.
Suurlähettiläs haluaa yhdessä vaimonsa Codyn kanssa edistää ympäristöystävällistä rakentamista sekä uudistuvan ja vaihtoehtoisen energian käyttämistä. He perustivat vuonna 2003 Zero Carbon Initiative -projektin, joka pyrkii kokeellisen ja jo olemassa olevan rakennustekniikan avulla vähentämään ja jopa estämään kasvihuonepäästöjä.
Bruce Oreck on vieraillut lukuisissa Suomen kaupungeissa puhumassa etenkin ympäristöteknologian ja energiatehokkuuden edistämisestä ja nähnyt maamme etelästä pohjoiseen ja idästä länteen.
”Luulen, että olen nähnyt enemmän paikkoja maastanne kuin sinä”, suurlähettiläs naurahtaa ja lainaa 1960-luvun surfpop-yhtye Beach Boysia: ”Round round get around I get around.”
Oreck vakavoituu ja palaa mieliteemaansa – energiaan.
”Tämän vuosituhannen suurimpia kysymyksiä on, miten voimme muuttaa suhtautumistamme energiaan. Perinteisten energiamuotojen varannot ovat rajalliset ja ennemmin tai myöhemmin ne loppuvat. Emme osaa tehdä uutta öljyä, kaasua tai hiiltä.”
”Ajattele elämäntapaamme, jos sähköt laitettaisiin pois päältä. Talvisaikaan valoa riittäisi ulkona vain kolme tuntia ja pelkona olisi jäätyminen. Ruuantuotanto lamaantuisi, televisio ja internet sammuisivat. Matkapuhelimet olisivat vain paperipainoja. Kaikki maailmassa alkaa energiasta ja päättyy energiaan.”
Energian tarve on Oreckin mukaan kova, mutta myös uusien ratkaisujen tuomat mahdollisuudet ovat valtavia. Yhdysvaltain ja Suomen välillä on meneillään useita yhteistyöhankkeita energian saralla.
”Suomalaista teknologiaa on otettu käyttöön USA:ssa ja myös Suomessa hyödynnetään amerikkalaista tekniikkaa. Mahdollisuuksia on runsaasti, ne pitää vain osata muuttaa käytännön liiketoiminnaksi”, pohtii Oreck.
Pääsyn Yhdysvaltain markkinoille varmistaa amerikkalainen yrityskulttuuri, joka poikkeaa varsin paljon pohjoismaisesta.
”Yksi hienoimpia asioita USA:n bisnesyhteisössä on siinä, että se on koko ajan toiminnassa. Yritykset pyörivät 24 tuntia päivässä ja 365 päivää vuodessa. Suomalainen elämäntyyli lienee silti hieman terveellisempi johtuen esimerkiksi pitkistä kesälomista.”
Metsästä uusia mahdollisuuksia
Bruce Oreck sanoo, että suomalaisen teollisuuden yksi suurimmista haasteista on perinteisen metsäteollisuuden muuttaminen nykyvaatimusten mukaiseksi. Sellua toki tehdään jatkossakin, mutta esimerkiksi bioenergian merkitys kasvaa jatkuvasti.
”Uusia tulonlähteitä haetaan perinteisen metsäteollisuuden tilalle. Rakennusteollisuudessa on parhaillaan menossa vallankumous. On tajuttu, että puukomponentit ovat kestävämpiä kuin betoni ja teräs, mutta silti paljon ympäristöystävällisempiä ja kevyempiä.”
Oreckin mukaan suomalaiselle puutuoteteollisuudelle saattaa avautua vientimahdollisuuksia, kun suuren hiilijalanjäljen aiheuttavan betonirakentamisen merkitys tulevaisuudessa vähenee.
”Lähes 80 prosenttia Suomen pinta-alasta on metsää eli todella paljon puuta. Se taas tarkoittaa uusia tuotteita ja metsäteollisuudelle uutta elämää.”
Omistajuus on myös tunnetta
Yhdysvalloissa osuuskuntien kirjo on monipuolinen ja niillä on pitkät perinteet. Tyypillisimpiä osuustoiminnan muotoja ovat luotto-osuuskunnat (credit union), asunto-osuuskunnat ja maatalouden tuottajaosuuskunnat. Myös energiaosuuskunnat ovat melko yleisiä.
”Luotto-osuuskunnat ovat menestyksekäs ja tärkeä osa Yhdysvaltain finanssisektoria. Ne tarjoavat jäsenilleen palveluja parempaan hintaan”, Oreck toteaa.
Suomalaisten keskinäisten yritysten tavoin luotto-osuuskunnassa kaikki asiakkaat ovat myös jäseniä. Luotto-osuuskuntien jäsenistöä yhdistää yleensä jokin yhteinen tekijä kuten ammattikunta tai harrastus. Osuuspankkien vahvuutena pidetään niiden taloudellista vakautta ja ennustettavuutta.
”Minulla ei ole tarkkaa tietoa, miten amerikkalaiset luotto-osuuskunnat selvisivät taantumasta verrattuina liikepankkeihin. Jäsenomisteinen liiketoiminta voi kuitenkin talouskriisissä olla vakaampaa, sillä osuuspankkien toiminta on läpinäkyvämpää ja liiketoiminnan seuraaminen siten helpompaa. Toisaalta, kyllä osuuskuntakin voi epäonnistua, jos yrityksestä ei pidetä hyvää huolta”, Bruce Oreck arvioi.
Osuustoiminnan periaate muistuttaa hänen mukaansa kotitaloutta, jossa asukas voi vapaasti suunnitella, mihin on varaa sijoittaa ja mihin ei.
”Omistajuuden tunne on yksi osuuskunnan etuja. Yrityksestä haluaa huolehtia paremmin silloin, kun itse on sen omistaja.”
Oreck muistuttaa, että osuuskuntamuoto sopii paremmin tietyille toimialoille ja toisiin huonommin.
”Esimerkiksi kaapelitelevisioyhtiön pyörittämiseen osuuskunta tuskin kovin hyvin soveltuisi mutta moneen muuhun kyllä. Osuuskuntamuotoisesti voidaan huolehtia monista arjen tarpeista. Yhdysvalloissa toimii esimerkiksi asunto-osuuskuntia, joissa osuuskunta rakentaa asuintalon, josta myydään osuuksia jäsenille.”
Pienviljelyä New Yorkissa
Tuoreena esimerkkinä vireästä osuustoiminnasta Oreck mainitsee luonnonmukaiseen viljelyyn keskittyneet ruokaosuuskunnat, jotka ovat viime aikoina yleistyneet. Niitä toimii etenkin sellaisissa osavaltioissa, joissa harjoitetaan pientilavaltaista maataloutta.
”Osuuskunnan jäsenet voivat ostaa sato-osuuksia, joiden mukaan he saavat viljelijöiden tuottamia elintarvikkeita. Lähes kymmenen miljoonan asukkaan New York mielletään usein vain isojen tavarataloketjujen ja pilvenpiirtäjien kaupungiksi. Tosiasiassa kaupungissa on myös aktiivista luomuviljelyä ja siihen liittyvää osuustoimintaa.”
Ruuan kasvatus tapahtuu pääasiassa talojen kattopuutarhoissa, sillä muuten maanviljely olisi tiheään asutussa miljoonakaupungissa lähes mahdotonta. Ruokaosuuskunnat eivät Oreckin mukaan ole sinänsä uusi ilmiö, mutta ne ovat tulleet takaisin lähi- ja luomuruokabuumin myötä. Hän vertaa osuuskuntiin myös erilaisia käsityöläismarkkinoita ja Suomessakin suosittua ravintolapäivää, vaikka virallisesta osuustoiminnasta ei olekaan kyse.
Asuessaan Coloradossa Bruce Oreck kuului ruokaosuuskuntaan, joka toimitti jäsenilleen tuoretta luomumaitoa suoraan meijeristä.
”Omistin osuuskunnan jäsenenä osan lehmistä, minkä suhteessa sain osuuteni maitoa. Malli toimi oikein hyvin. En itse lypsänyt lehmiä tai siivonnut navettaa, mutta olin erittäin kiinnostunut eläinten hyvinvoinnista ja osuuskunnan taloudesta”, suurlähettiläs kertoo. Hänen mukaansa tieto osuuskunnan ja jäsenten välillä kulki hyvin, silloinkin kun oli ongelmia.
Oreck korostaa omistajuuden kahtalaista luonnetta eli sekä taloudellista että tunnepohjaista sidettä osuuskuntaan. Oreckin mielestä sosiaalisen median aikakaudella ihmiset on yllättävän helposti ilmaisevat tunnesiteensä erilaisiin brändituotteisiin.
”He voivat esimerkiksi suhtautua hyvin tunteenomaisesti matkapuhelimiinsa. Kuluttajamarkkinoilla omistajuus ja siihen liittyvä sitoutuminen ovat tärkeitä asioita. Tässäkin tehtävässä osuuskunnat voisivat olla hyvä työkalu. Menestyvän osuuskunnan ei tarvitse olla liikevaihdoltaan miljardien eurojen bisnestä”, sanoo Oreck ja jatkaa: ”Esimerkiksi koiraharrastajat voisivat perustaa osuuskunnan harrastuksensa tueksi. Asiasta kiinnostuneet olisi helppo koota yhteen vaikka Facebookissa.
Teksti ja kuvat: Riku-Matti Akkanen
