Osuustoiminnalliset palvelumallit soveltuvat sote-palveluiden tuottamiseen hyvin, vaikka ot-yrityksiä onkin alalla vielä suhteellisen harvassa. Pienten osuuskuntien kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota yritysten väliseen yhteistyöhön ja verkostojen luomiseen.
”Pienosuuskunnat ovat suurelta osin työntekijäomisteisia osuuskuntia. Lisäksi sosiaalipalveluja voivat harjoittaa kyläosuuskunnat, joita on kolmisenkymmentä”, kertoo Pekka Pättiniemi, joka on avustus- ja hoivapalveluita tuottavan Sortso Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja sekä Coop Finlandin hallituksen jäsen.
Suomessa on kaikkiaan 88 sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan osuuskuntaa, joista hoiva-alalla toimii 38. Yleisiksi luokiteltuja on 39 ja päiväkoteja 11.
Pättiniemen mukaan osuuskuntien tyypillisen monialaisuuden ja erilaisten toimintamallien vuoksi tarkkaa lukumäärää sosiaali- tai vanhuspalveluja harjoittavista osuuskunnista ei ole saatavissa. Voidaan kuitenkin arvioida, että aktiivisesti vanhuspalveluja tuottaa noin sata osuuskuntaa, lähinnä kotihoidon palveluja.
Ihmisten eläessä pidempään myös terveysongelmat ja hoidon tarve kasvavat. Tällöin hoiva-alan yritysten osuuskin nousee. Pekka Pättiniemen mielestä lisääntyvän vanhusväestön haasteeseen tulee vastata organisoimalla henkilökohtaista avustusta sitä tarvitseville.
Pk-sektorin osuuskuntien vahvuus on niiden paikallisuudessa ja yksilöllisissä palveluissa.
”Osuuskuntien on oltava aktiivisia laadun osoittamisessa. Uusien kilpailutusmuotojen ja tekniikoiden koulutusta on puolestaan annettava kunnille ja osuuskunnille”, toteaa Pättiniemi.
”On varmistettava, että kansallinen hankintalaki ja käytäntö eivät estä, vaan edistävät direktiivin antaman varausmahdollisuuden käyttöä.”
Pättiniemi muistuttaa, että kunnille, henkilöstölle, ammattiyhdistysliikkeelle, palvelun tarvitsijoille ja osuuskunnille on esitettävä erilaisia hankintojen varausdirektiiviä koskevia soveltamismalleja. Lisäksi tulisi luoda koulutuspaketteja ja neuvontaa tukemaan osuuskuntien perustamista ja osallistumista julkisen palvelun tehtävään.
”Kuntien luottamushenkilöille ja viranhaltijoille on järjestettävä osuustoiminnallisia palvelumalleja koskevaa koulutusta strategiaratkaisujen pohjaksi.”
Erityisenä haasteena Pättiniemi pitää kotipalveluiden tarjoamista vanhuksille ja sairaille, mutta painottaa myös lastenhoidon järjestämistä perheille, joilla on sairaita lapsia.
Pekka Pättiniemi
Paikallisuus voimavarana
Sortso on espoolainen, vuodesta 2004 alkaen kuntien kanssa yhteistyössä toiminut yhteiskunnallinen yritys. Neljän viimeisen vuoden aikana osuuskunta on Pättiniemen mukaan laajentanut toimintaansa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle pääsiassa ostamalla paikallisia pienyrityksiä.
Osuuskunnan arvioitu liikevaihto vuodelle 2016 on noin seitsemän miljoonaa euroa, kun se edellisvuonna oli noin viisi miljoonaa euroa.
”Sortso työllistää nyt noin 270 henkilöä, joista suuri osa on osa-aikaisia. Täysipäiväisiä työntekijöitä on parikymmentä, jotka ovat pääasiassa esimiehiä”, kertoo Pättiniemi.
Toimintaa osuuskunnalla on pääkaupunkiseudun lisäksi Forssan seudulla, Huittisissa ja Kokkolan alueella.
”Kaltaistemme pienten toimijoiden integroituminen eri seuduille edellyttää sitä, että niin paikallinen liike-elämä kuin päättäjätkin ottavat yrityksen ystävällisesti vastaan.”
Tapani Köppä
Markkinatalousajan sosiaalipolitiikkaa?
Emeritusprofessori Tapani Köppä näkee hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikan olevan tienhaarassa. ”Horjuvan julkisen talouden jättämien palveluaukkojen paikkaajiksi kammetaan yhtiöittämisen kautta markkinavoimia. Kolmas sektori menettää elinvoimaansa palvelutoimijana, kun kilpailulainsäädäntö ja verottaja rankaisevat yhdistyksiä ja vapaaehtoistyötä kilpailua vääristävänä harmaana taloutena. Palvelujen kilpailutus ei kuitenkaan jarruta keskittymistä. Voittoa tavoitteleva ja valinnanvapautta lisäävä suurten toimijoiden palvelutarjonta pakkautuu väestökeskuksiin haja-asutusalueiden jäädessä katveeseen. Myös tuloerot tuovat eriarvoisuutta palvelujen saavutettavuuteen.”
Hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikka ei ole valmistautunut markkinatalouden tuloon. Köpän mielestä sosiaalipolitiikka on unohtanut markkinataloudessa jo toimivien, kansalaisten palvelutarpeita läheltä tuntevien osuuskuntien ja paikallisten pien- ja perheyritysten olemassaolon.
”Sote-uudistuksessa tarvitaan palvelukokonaisuuksien organisointia varten alhaalta ylös -periaatteelle rakentuvia käyttäjälähtöisiä ratkaisuja byrokratiamallien sijaan”. Köppä tarjoaa osuustoimintaa sosiaalipolitiikan liittolaiseksi, joka jo toimii markkinataloudessa taloudellisen yhteistoiminnan muotona.
”Jos tähän mahdollisuuteen tartutaan, vaikutukset tuntuvat sosiaali- ja terveyspalveluissa niin käyttäjien kohtelussa kuin tarpeiden ja tavoitteiden huomioon ottamisessakin. Palvelutehtävät myös tukevat paikallista työllisyyttä sekä suoraan että alihankintoina. Yritystoiminnan voitot eivät valu sijoittajille, vaan ne käytetään palvelujen ylläpitoon ja parantamiseen. Sote tarvitsee osuustoimintaa.”
Tapani Köppä painottaa myös paikallista sopimista sekä verkostoyhteistyötä julkishallinnon, yritysten ja yhdistysten kesken. Hän arvelee, että yhteiskunnallisten yritysten rooli tulee jatkossa kasvamaan nykyisestä. Yhteiskunnallisella yrityksellä tarkoitetaan yrityksiä, jotka käyttävät voitostaan vähintään puolet toimintansa kehittämiseen tai lahjoittavat sen määrittämäänsä hyvään tarkoitukseen. Yrityksen on määriteltävä yhteiskunnallinen tavoitteensa sekä voiton käyttötapansa yhtiöjärjestyksessään tai säännöissään. Aiemmin mainitulle Sortso Osuuskunnalle Suomalaisen Työn Liitto myönsi Yhteiskunnallinen yritys -merkin käyttöoikeuden vuonna 2012.
Valttina vahva arvopohja
”Osuustoiminta on jokseenkin käyttämätön voimavara julkisen ja yksityisen vaihtoehtona sekä täydentäjänä. Liiketoimintamallin vahvuudet liittyvät sen vahvaan arvopohjaan, joka sosiaali- ja terveyspalveluissa on erittäin tärkeä asia. Osuustoiminnassa erityistä on omistajien ja palvelujen käyttäjien kaksoisrooli”, toteaa Köppä ja jatkaa:
”Osuuskunnat tarjoavat korjausratkaisun demokratiavajeeseen, koska käyttäjät ovat itse mukana vaikuttamassa päätöksentekoon alusta lähtien. Ot-yritykset pystyvät myös helposti verkostoitumaan, minkä ansiosta pienetkin osuuskunnat voivat osoittautua tehokkaiksi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa sitä, että hyvien periaatteitten edistäminen vaatii myös hyvien käytäntöjen taitamista. Ja se on jatkuvaa oppimista.”
Demokratian toteutumisen kannalta olisi tärkeää, että päättäviin elimiin saataisiin ihmisiä myös maaseudulta ja pikkukunnista”, sanoo Mauri Penttilä.
Pienyritykset verkottumaan
Vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille, joiden keskuskaupunkien varaan muodostuvat sote-alueet. Ne puolestaan järjestävät kunnille sosiaali- ja terveyspalvelut. Esimerkiksi Pirkanmaalla lähes 400 000 asukasta kuuluisi samaan sote-alueeseen.
Maakuntavaltuustojen jäsenet valitaan vaaleilla, jotka pidetään ensimmäisen kerran vuonna 2018.
”Vaalimenettelyn vuoksi maakuntavaltuustoihin valitaan runsaasti keskuskaupunkien edustajia. Demokratian toteutumisen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että maakunnan päättäviin elimiin saataisiin ihmisiä myös maaseudulta ja pikkukunnista”, toteaa Pirkkalan yhteistoiminta-alueen perusturvalautakunnan jäsen Mauri Penttilä Vesilahden kunnasta. Aiemmin hän on ollut mukana 12 vuotta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksessa.
Penttilän mukaan kehyskuntien osallistuminen päätöksentekoon edistäisi myös osuustoimintaa, sillä sote-alan pienosuuskuntia toimii varsinkin pikkukunnissa.
”Koska suuret yritykset hallitsevat terveysalan markkinoita, on vaarana, että ne jyräävät kilpailutuksessa pienet toimijat. Osuuskuntien pitäisikin ehdottomasti ruveta nopeasti verkostoitumaan, jotta ne pystyisivät tuottamaan kilpailukykyisesti sote-palveluita”, korostaa Penttilä, joka toimii myös Osuuskunta Länsi-Maidon hallituksen puheenjohtajana.
Teksti: RIKU-MATTI AKKANEN
Kuvat: MATTI KETOLA
