Tavallinen arki on elämän parasta aikaa myös osuuskunnissa. Viime vuonnakin osuuskunnat ja keskinäiset yhtiöt toivat vakautta ja taloudellista turvaa omistajilleen jokaisena päivänä.
Osuuskuntien toiminta on vakiintunutta eikä omistajien tarvitse pelätä, onko tuttu yritys, palvelupiste tai toimihenkilö entisellä paikallaan huomenna. Kyllä on.
Nopeista käänteistä, kovista tuotoista ja isoista riskeistä kiinnostuneelle osuuskunnat eivät tarjoa jännitystä. Viime vuonna kymmenen suurimman osuuskunnan yhteenlaskettu liikevaihto laski vain kahdella prosentilla.
Kuluttajille tutuimpien osuuskuntien, alueosuuskauppojen ja alueosuuspankkien, liikevaihdot kasvoivat tasaisesti.
Kaikkien Suomen osuuskuntien yhteenlaskettu liikevoitto oli viime vuonna kuluvan vuosituhannen suurin. Tässä veturina toimi OP Ryhmä, mutta myös alueosuuskaupat kasvattivat liikevoittonsa lähes tuplaksi.
Bonusten lisäksi osuuskuntien jäsenet saavat helpotusta arkeensa, kun osuuskuntien voitoistaan maksamia yhteisöveroja käytetään kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen.
Osuuskunnilla olisi jälleen hyvä aika iskeä, kun Helsingin pörssi kyntää alamaissa. Heikon pörssin vaihtoehtoina ovat maailman vahvimmat, kriisivalmiuttamme ylläpitävät osuuskunnat.
Osuustoiminnan ilosanoma pitää vain saada leviämään tehokkaasti. Se leviää parhaiten vallitsevien megatrendien, vastuullisuuden ja yhteisöllisyyden, kautta.
”Nopeista käänteistä, kovista tuotoista ja isoista riskeistä kiinnostuneelle osuuskunnat eivät tarjoa jännitystä.”
Kohti oikeaa vastuuta
Vastuullisuus on niin kulunut termi, että sitä ei enää kannattaisi käyttää liiketoiminnan edistämiseen. Vastuullisuudella tarkoitetaan talouselämän arkikielessä varsin pinnallisia asioita.
Asiakkaisiin ei vetoa enää se, onko konttorin katolla aurinkopaneeli ja käytetäänkö tietokoneiden virtalähteenä uusiutuvaa sähköä.
Etenkin hiilisertifikaattien ostamisen ja Afrikan metsänistutusprojektien rahoittamisen aika on ohi. Vastuullisuudelle pitää löytää aikaisempaa syvempi merkitys ja osuuskunnilla on hyvät mahdollisuudet siihen.
Etenkin vanhan varallisuuden pohjalla toimivien sijoitusosuuskuntien on ollut vaikeaa löytää uutta suuntaa ja hyvää tuottoa pääomalle.
Sijoitusosuuskunnat ja muutkin varakkaammat osuuskunnat voisivat etsiä uutta, vastuullista toiminnan suuntaa alueellisista tai valtakunnallisista hyvinvointipalveluista.
Ne voisivat toimia pitkäaikaisina ankkurisijoittajina vaikkapa hoivapalveluissa tai terveydenhuoltoa palvelevissa kiinteistöissä tai hoitoteknologiassa.
Tältä saralta löytyisi sitä aitoa vastuullisuutta, jota osuuskunnan jäsenet ja terveyspalveluiden käyttäjät arvostaisivat.
”Asiakkaisiin ei vetoa enää se, onko konttorin katolla aurinkopaneeli.”
Uusiutuvan energian hankkeista löytyisi myös mielekästä ja vastuullista tekemistä osuuskunnille. Aurinko- tai tuulivoimahankkeet voisivat saada helpommin paikallisen väestön hyväksynnän, jos toteuttajana olisi pörssiyhtiön sijasta laajemman ja paikallisen omistajuuden omaava osuuskunta. Energiaosuuskuntien viime vuosi oli onnistunut.
Huolimatta jäsenille tarjotusta edullisesta ja vakaahintaisesta sähköstä ja muusta energiasta kasvoi energiaosuuskuntien yhteenlaskettu voitto kolmanneksella.
Vakavaraiset osuuskunnat voisivat löytää järkevää tekemistä myös kasvuyritysten rahoittamisesta. Pankkien mahdollisuudet rahoittaa kasvun alussa olevia yrityksiä käyvät sääntelyn lisäännyttyä koko ajan huonommiksi.
Uusia yrityksiä kuitenkin tarvitaan, sillä ne tuovat elinvoimaa maakuntiin. Esimerkiksi eläkekassat ja -säätiöt ovat merkittäviä pienen ja keskisuuren yritystoiminnan rahoittajia.
Varakkailla osuuskunnilla voisi olla jatkossa samanlainen, pitkäjänteisen rahoittajan rooli. Suomessa ei ole tällä hetkellä liikaa kasvuhakuisen yritystoiminnan rahoittajia.
Rohkeaa saneerausta
Joissain tuottajaosuuskunnissa jouduttiin viime ja tänä vuonna saneerausten ja liiketoimintajärjestelyjen tielle. Isot muutokset osoittavat, että liiketoiminnan on oltava kannattavaa yritysmuodosta riippumatta.
Valio Oy näki kuluvan vuoden tammikuussa tulevat ajat haasteellisina ja sanoi pääkonttoritoiminnoistaan irti 90 henkilöä. Monet irtisanomiset kohdistuivat alkutuotannon palveluihin.
Tästä päätellen Valio vähentää maitotilojen tuotantoneuvontaa, ja osuuskuntien jäsenet ostavat jatkossa asiantuntijapalveluita entistä enemmän muilta toimijoilta.
HKFoods (entinen HKScan) joutui puolestaan pakon edessä myymään Ruotsin ja Tanskan toimintonsa, jotta se sai pienennettyä velkataakkaansa ja rahoituskulujaan.
”Monet irtisanomiset kohdistuivat alkutuotannon palveluihin.”
Yrityksen liikevaihto on parin viime vuoden aikana laskenut puoleen aikaisemmasta kahdesta miljardista eurosta ja yhtiöstä tuli nyt puhtaasti kotimarkkinayritys. Sellaisenakin se voi pärjätä.
Suomen kilpailulainsäädäntö on ongelmallinen esimerkiksi liha-alan kohdalla. Olisi ollut kansantalouden etu, jos Atria- ja HK-konsernit olisivat voineet tehdä aikaisemmin järkeviä yritysjärjestelyjä, jolloin HKScan olisi todennäköisesti pysynyt nykyistä kannattavampana yrityksenä.
Kilpailuviranomainen ajaa kuitenkin vaikeuksissa olevat yritykset mieluummin maksukyvyttömyyteen, jolloin pakolliset yritysjärjestelyt tulevat tehdyiksi kalleimman ja vaikeimman tien kautta.
Suomen talouselämän hiekkalaatikko on hieman liian pieni näin massiiviselle kilpailulainsäädännölle.
Tuottajaosuuskunnissa on tapahtunut myös paljon positiivista kehitystä. Kotieläinjalostusosuuskunta Fabassa on nähty asiakasmäärän väistämätön väheneminen.
Osuuskunta onkin lähtenyt laajentamaan kotieläintiloille suunnattuja palveluita eläinjalostuksesta laajemminkin maatilojen kilpailukyvyn kehittämiseen.
Faba myy kotieläintiloille eläinten tarkkailu- ja terveysteknologiaa ja nykyisin myös hollantilaisvalmistajan GEA-lypsyrobotteja ja niiden huoltopalveluita.
Osuuskunta osti viime vuonna myös maitoteknologiaan erikoistuneen Finnlacto Oy:n. Faban toimitusjohtaja Ilkka Pohjamo näki Valiolla työskennellessään, mitkä ovat maitotilan kriittiset menetystekijät ja osaa räätälöidä uusia palveluita tähän tarpeeseen.
