Tammi-helmikuun vaihteessa tehtyyn kyselyyn vastasi yhdeksän yritystä. Moni paneutuikin aiheeseen perusteellisesti. Tarkempia tietoja uudistusten sisällöstä peräänkuuluttivat kaikki:
”Halutaanko hyvinvointialueilla kuulla myös yksityistä sektoria ja kehittää palveluita yhdessä? Vai tuleeko toiminta olemaan nykyisten kilpailutusten tapaista. Niissä tilaaja tyypillisesti yksipuolisesti sanelee palveluntuottajille, kuinka heidän tulee toimia, vaikka meidän näkökulmastamme silloin palvelut heikentyvät ja huonontuvat. Näin tapahtuu erityisen usein, kun on kyseessä suuremman alueen yhteiskilpailutus.”
”Enemmän arjen tietoa asiakasrajapinnasta: Mitä asiakkaat arvostavat ja mistä ovat valmiit maksamaan?”
”Kuka jatkossa tekee ostopäätökset?”
Eräs vastaaja muistutti tiedontarpeen olevan kiireellinen, koska se vaikuttaa oleellisesti esimerkiksi laajentumissuunnitelmiin. Hän kantoi myös huolta laajenevista alueista ja epäili niiden johtavan siihen, että tekijät pysynevät isojen kaupunkien ympärillä.
”Tässä kohtaa tietoa hyvinvointialueista tai niiden toiminnasta on annettu yksityiselle puolelle niin vähän, ettei kellään ole käsitystä siitä mitä hyötyjä tai mahdollisuuksia hyvinvointialueista voi olla. Tuntuu, etteivät myöskään valtion virkamiehet, ts. kuntien sosiaalityötekijät, ole perillä siitä mitä sote-uudistus käytännössä tulee tarkoittamaan.”
Päätöksenteon karkaaminen kauas huolestuttaa
Tietämättömyyden lisäksi osuuskunnilla riitti perusteltuja huolenaiheita ja skenaarioita ei-toivotuista kehityspoluista.
”Huolemme liittyy ensisijaistesti mahdollisen päätöksenteon siirtymiseen kunnilta korkeammalle hyvinvointialueen johtoon. Jo nykyiselläänkin kokemuksemme on, että mitä isompi kunta tai kaupunki, sitä kankeampaa ja vaikeampaa yhteistyö on. Byrokratia suurissa kaupungeissa on hidasta ja jäykkää, jolloin asiakkaan etu jää helposti jalkoihin.
Sote-palveluita tuotettaessa tulisi asiakkaan eli perheen tai yksittäisen kansalaisen edun olla tarkastelussa ensisijainen. Pienempien kuntien sekä alueiden kanssa on joustavampaa ja helpompaa tehdä nopeita ratkaisuja. Jo nyt on lukuisia kokemuksia siitä, että mm. kilpailutuksilla on heikennetty palveluiden laatua, kun niissä mennään käytännössä hinta edellä.
Ymmärrettävästi kaikki kunnat tasapainoilevat budjettiensa kanssa, mutta onko meillä varaa säästää sote-aloista? Hyvinvointialueiden kauhukuvana näemme systeemin, joka on hidas, ei keskustele palveluntuottajien kanssa palvelujen oikea-aikaisuudesta ja tehokkuudesta ja jossa hinnat poljetaan mahdollisimman alas. Lopulta palvelut karsiutuvat syrjäseuduilta ja/tai pienet palveluntuottajat lopettavat toimintansa kannattamattomana. Silloin jäljelle jäisi enää suurten monikansallisten sote-yritysten monopoli, joka heikentäisi palvelutuotantoa varmasti.”
Hinnoittelu ja byrokratian lisääntyminen pohditutti useimpia:
”Miten uudistus tulee vaikuttamaan hinnoitteluun, kuka päättää palveluseteleiden hinnoista ja maksukatoista niissä? Sujuuko yhteistyö kaupungin kanssa samalla tavalla kuin tänään ja miten asiakkaat ohjautuvat meille? Tuleeko byrokratiasta entistä kankeampaa ja aikaa vievää? Tuetaanko yksityistä puolta vai joudummeko selvittämään kaikki asiat itse?”
”Muuttuuko mikään vai tuleeko uusi hallinto(byrokratia) lisää? Karkaavatko palvelut keskusalueitten ulkopuolelta nykykehityksen jatkuessa? Miten pienet toimijat kytkeytyvät sote-uudistukseen: alisteisesti (isompien alihankkijoina) vaiko toiveissamme olevalla palveluseteli/henkilökohtainen budjetti-mallilla, jossa asiakas suorittaa valinnan? Millaisia tietojärjestelmävaatimuksia ajan myötä tulee? Riittääkö rahoitus kentän toimijoitten kehityksen arkeen?”
”Siirtyykö vastuu tuottamistamme palveluista Kelalta alueille ja mitä tämä tarkoittaa. Tuleeko palvelusetelijärjestelmä ja miten se vaikuttaa hintoihin ja kertamääriin?”
Monella osuuskunnalla huoli kulminoitui pelkoon hautautua isompien alle:
”Onko yrityksemme liian pieni tuottamaan palveluja ja jyrääkö meidät joku isompi yritys? Olemme tuottaneet alueella palveluja 2013 vuodesta asti ja kasvaneet koko ajan!”
Varovaista uskoa myös hyötyihin
Useampi vastaaja tuumasi, ettei uudistuksesta ehkä seuraa mitään hyvää. Muutama valonpilkahdus vastauksissa kuitenkin oli. Ne liittyivät pääsääntöisesti laajentumismahdollisuuksiin.
”Mahdollista kai olisi, että uudistuksen myöstä palveluita olisi entistä helpompi tarjota koko hyvinvointialueelle esimerkiksi yhdellä sopimuksella/ilmoituksella. Nykyinen tapa on, että jokaisen kunnan kanssa täytyy tehdä oma sopimus, omat ilmoitukset sekä luoda mitä erilaisemmat laskutustavat kunnasta riippuen.”
”Uudistus toki on aina mahdollisuus. Josko nyt jäykät rakenteet vihdoin joustaisivat ja saataisiin edes tuo asiakasseteli palvelujen rahoittamiseen?”
Yleiset tunnot epäilemättä kiteytyvät seuraavassa:
”Toivon, että meidän erittäin ammattitaitoinen osuuskuntamme huomioidaan hyvänä ja luotettavana palveluntuottajana jatkossakin ja meille ohjautuvat asiakkaat yksilöinä juuri heidän avuntarpeensa mukaan.”
