Ahti Pekkalan (1924-2014) elämäkerran ”Poliitiikko ja valtiovarainministeri” kirjoittanut valtiotieteen tohtori Pekka Perttula on kirjoittanut myös toisen osuustoimintamiehen, V. J. Sukselaisen, elämäkerran.
Millainen osuustoimintamies Pekkala lopulta oli, ja miten häntä voisi verrata Sukselaiseen?
Sukselainen oli myös teoreetikko
Perttula muistuttaa, että V. J. Sukselaisella (1906-1995) oli työkokemusta SOK:sta, mutta lisäksi hänellä oli yliopisto-opintojen ja väitöskirjansa vuoksi teoreettinen viitekehys liiketoimintamalliin.
”Suomessa oli 1930-luvulla kova keskustelu sosialismista ja kapitalismista. Sukselainen nosti esiin osuustoiminta-ajatusta sanoen, että osuustoiminta on kolmantena tienä taloudellisestikin vertailukelpoinen vaihtoehto.”
Perttulan mukaan Sukselaisella ei ollut puhdasoppista näkökulmaa asiaan, vaan hän katsoi, ettei mikään talousmalli toimi yksinään talouden punaisena lankana.
Pekkala oli käytännön mies
Pari vuosikymmentä nuoremman Ahti Pekkalan kokemus taas oli käytännöllistä, paikallista, sivistyksellistä ja yhteisöllistä. Nuorisoseuralla ja osuuskunnilla oli hänelle suuri merkitys.
”Osallisuuden kokemus syntyi Pekkalan katsannossa parhaimmillaan paikallisesti. Haapavedellä oli samana päivänä osuuskassan, -kaupan ja -meijerin kokoukset, jotta kyliltä ei alvariinsa tarvinnut lähteä matkaan”, sanoo Perttula.
Pekkala näki näin käytännössä sen, kuinka yhteistoiminnalla saatiin koottua alueen voimavarat kehityksen veturiksi.
”Ahdin isoisä ja isä olivat osuustoimintaliikkeessä. Isoisä oli peräti perustamassa ja johtamassa Haapaveden osuuskassaa, joka sijaitsi Pekkaloiden kotona. Ahti oppi säästämisen periaatteet, joista hän tuli kuuluisaksi valtiovarainministerinä 1979-1986.”
Perttula kertoo, että Pekkala viittasi puheissaan usein raiffeisenilaisiin osuustoimintaperiaatteisiin. Osuuskassan hoitajana 1952 alkaen Pekkala todella tunsi asiakkaansa ja toteutti periaatteita. Tupailloissa hän teki osuuskassaa tunnetuksi niin, että pieni osuuskassa oli paikkakunnan suurin osuuspankki 1970-luvulla.
”Hänen kerrotaan sanoneen ’ei’ sellaisin sanankääntein, että vasta pihalla jäsen tajusi, ettei rahaa tippunut. Pikemminkin olisi pitänyt antaa rahaa köyhälle kassalle. Taito sopi myös valtiovarainministerille.”
”Osuustoiminta on toivottavasti hakemassa uudelleen juurevuuttaan.”
Mekesistä avainkokemus
Avainkokemukset vaikuttavat ihmiseen. OP Ryhmää lähellä ollut Osuuskunta Mekesin rahoittamana Haapavedellekin rakentui 1960-luvulla metalliteollisuutta. Mutta kun talousosaaminen ei ollut Mekesissä kunnossa, asiat menivät vinoon. Perttula sanoo, että tämä oli tärkeä oppi Pekkalalle OP Ryhmässä johtotehtävissä.
”Kun Suomessa elettiin 1980-luvun lopun kasinotalousvuosia, Pekkala edusti ryhmän johdossa Esa Timosen ja Pauli Komin kanssa maltin ääntä. Se pelasti paljon.”
Suuret linjat olivat hallussa, mutta Pekkalan käytännöllisyys ei ulottunut arjen askareisiin. Kun hän sai 50-vuotisahjaksi moottorisahan, suvun naiset olivat huolissaan tapaturmavaarasta. Velimies totesi, että huoleen ei liene aihetta, sillä Ahti tuskin saa sahaa käyntiin.
Toista oli yhteiskunnallisissa ja osuustoiminnallisissa asioissa.
Perttula itse
Elämäkertojen kirjoittaminen on herkistänyt myös tutkijassa aatteen kukoistamaan. Pohja tosin on hyvä. Perttulan isoisä oli Lassilan osuuskassan hoitaja. Konttori oli kotona ja kassan rahat turvassa lukitussa piirongin laatikossa – kassakaappia ei ollut.
Perttulan muistikuvat ovat vahvoja 1960-luvulta: asioitiin osuuskassan, -kaupan ja -teurastamon kanssa. Tilanne ei ole muuttunut, vaan ideologiset periaatteet ovat myöhemminkin ohjanneet Perttulan käyttäytymistä.
Perttula uskoo, että osuustoimintajohtamisessa arvot nousevat yhä enemmän esille. Osallisuutta korostavat taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset kestävät toimintamuodot saattavat ihmiset yhteen.
”Osuustoiminta on toivottavasti hakemassa uudelleen juurevuuttaan. Nyt haetaan johtajuutta, joka toimii koronan jälkeisessä hybridimaailmassa”, Perttula sanoo.
