Pellervon taloustutkimus selvitti, että niin maidon- kuin lihantuottajat pitävät osuuskuntien kaikkein tärkeimpänä jäsenhyötynä markkinoille pääsyä, vasta toisena tulee tuottajahinta.
Tulokset selviävät PTT:ssa meneillään olevasta laajasta osuuskuntien rahoitusta koskevasta hankkeesta.
Kyselytutkimukseen osallistui 682 suomalaista maidon- ja lihantuottajaa.
Markkinakanava ja osuuskunnan velvollisuus ottaa vastaan tilan koko tuotanto pienentävät maidontuottajien kaupankäyntikustannuksia, koska heidän ei tarvitse etsiä ostajia ja neuvotella jatkuvasti uusia sopimuksia. PTT:n mukaan hyöty liittyy olennaisesti toimitustiheyteen ja tuotteen pilaantuvuuteen. Suuret maidontuottajat taas pitivät markkinakanavaa vielä merkittävämpänä kuin pienet tuottajat, mihin voi olla yhtenä syynä, että osuuskunnan jäsenyys suojaa tuotantoon sidottuja investointeja.
”Lihaosuuskuntien rooli tuotannon ostajana poikkeaa maito-osuuskunnista, koska liiketoiminta ja hankinta on eriytetty osuuskunnasta erilliseen tytäryhtiöön. Kyselyyn vastanneet lihantuottajat arvostivat kuitenkin maidontuottajien lailla osuuskunnan kautta saamaansa pysyvää markkinakanavaa”, kirjoittaa tutkimuksen tekijä, ekonomisti Eeva Alho PTT:stä.
Maidon hankintaosuuskuntien jäsenet näkivät kilpailukykyisen tuottajahinnan toiseksi tärkeimpänä hyötynä heti vakaan markkinakanavan jälkeen.
Hankinta- ja markkinointiosuuskuntien jäsenten välillä havaittiin kuitenkin merkittävä ero käsityksissä tuottajahinnan merkityksestä, kun suurempi osa hankintaosuuskuntien jäsenistä raportoi pitävänsä kilpailukykyistä hintaa tärkeimpänä hyötynä kuin markkinointiosuuskuntien jäsenet.
Eroa voi selittää se, että kyselyn tekemisen aikaan Valio maksoi tuottajilleen korkeampaa hintaa kuin ryhmään kuulumattomat otoksessa mukana olleet maito-osuuskunnat. Lihantuottajat kokivat tuottajahinnan vähemmän merkittäväksi osuuskunnan jäsenyydestä saamaksi hyödyksi kuin maidontuottajat, mitä selittää lihantuotannon kannattavuuden pitkään jatkunut heikkeneminen.
Maidontuottajat innokkaita hallintohenkilöitä
Kyselyyn vastanneet maidontuottajat olivat hyvin yksimielisiä osuuskunnan tarjoamien tuottajapalvelujen merkityksestä. Palveluja piti tärkeänä jäsenetuina lähes kaikki maidontuottajat.
Lihantuottajat sen sijaan eivät kokeneet palveluja merkittäviksi jäsenhyödyiksi. Tulos saattaa heijastella sitä seikkaa, että lihantuottajille palvelut tarjoaa konserniyhtiö eikä osuuskunta suoraan. Tuottajapalvelut ovat siten heille epäsuora hyöty osuuskunnan jäsenyydestä.
Viljelijät pitivät myös muita ei-rahallisia hyötyjä tärkeinä. Koettu hyöty liitettiin osuuskunnan kautta saavutettuun parempaan neuvotteluasemaan.
”Maidontuottajien vastauksissa korostuivat valta osuuskunnan päätöksenteossa, mahdollisuus vaikuttaa asioihin, jotka edistävät omaa elinkeinoa, ja mahdollisuus toimia yhteisten asioiden edistämiseksi. Lihantuottajat kokivat yhtä lailla päätöksiin osallistumisen ja vaikutusmahdollisuudet tärkeiksi osuuskunnassa, mutta he antoivat näille hyödyille keskimäärin vähemmän arvoa kuin maidontuottajat”, Alho toteaa.
Tilakoko vaikuttaa jäsenhyötyyn
Sianlihantuottajien vastaukset vahvistivat, että tilakoon ja viljelijän kokeman jäsenhyödyn välillä on yhteys. Tulosten perusteella pienet tuottajat pitivät muita tärkeämpänä osuuskunnan merkitystä heidän vaikutusmahdollisuuksiensa parantamisessa ja päätöksentekoon osallistumisessa.
Maidontuottajien keskuudessa havaittiin vastakkainen yhteys tilakoon ja koetun hyödyn välillä. Suuriksi luokitellut maidontuottajat antoivat keskimäärin korkeamman arvosanan neuvotteluvoimalle ja vaikutusmahdollisuuksille kuin pienet tuottajat.
Etenkin maidon markkinointiosuuskuntien jäsenet kokivat osuuskunnan läheisen sijainnin merkityksellisenä. Tutkimustulos voi kertoa kotiseuturakkaudesta ja voimakkaasta yhteisöllisyydestä.
”Sijoitushalu sitä korkeampi, mitä suurempi tila”
Eeva Alho on selvittänyt myös maatalouden tuottajaosuuskuntien jäsenten halukkuutta sijoittaa osuuskuntaan. Kysely tehtiin kahden merkittävän lihantuottajaosuuskunnan, LSO:n ja Itikan, jäsenille. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 276 lihantuottajaa.
Kyselytutkimuksen tulosten perusteella suurin osa kyselyyn vastanneista viljelijöistä oli halukkaita sijoittamaan osuuskuntayritykseen. Keskimääräinen raportoitu sijoitushalukkuus oli noin 8 000 euroa.
”Sijoitushalukkuus oli sitä korkeampi, mitä suurempi oli tilakoko. Tuottajat, jotka luokiteltiin tutkimuksessa suuriksi raportoidun tilakoon perusteella, ilmaisivat kyselyssä nollaa suuremman euromäärän useammin kuin pieniksi tai keskikokoisiksi luokitellut tuottajat. Tuottajat, jotka ilmoittivat aikeekseen lopettaa tilanpidon lähitulevaisuudessa, olivat muita haluttomampia tarjoamaan kasvupääomaa osuuskuntayritykselle”, Eeva Alho kirjoittaa.
Uusi osuuskuntalaki antaa mahdollisuuden kehittää perinteisestä osuuspääomamuotoisesta sijoituksesta poikkeavia vaihtoehtoisia jäsenpääoman sijoittamisen muotoja.
Niin sanotuissa hybridiosuuskunnissa, joita myös suomalaiset lihantuottajien osuuskunnat ovat, jäsenellä on pääomaa sijoitettuna sekä suoraan osuuskuntaan että välillisesti ruoan jalostuksesta ja markkinoinnista vastaavaan osuuskunnan omistamaan osakeyhtiöön.
Sijoitushalukkuutta selvitettiin kyselylomakkeella esitettyjä neljää vaihtoehtoista sijoitustapaa kohtaan. Ne erosivat toisistaan omistus- ja äänioikeuden suhteen, ja lisäksi osa niistä tarjosi mahdollisuuden pääoman arvonnousulle ja osa sijoitusinstrumenteista oli mahdollista luovuttaa eteenpäin. Tarjotuista sijoitusvaihtoehdoista suosituimmaksi osoittautui perinteinen osuuspääomasijoitus. Suureksi luokitellut viljelijät osoittivat kiinnostusta vaihtoehtoon, joka kuvasi uudenlaista osuuskunnan osaketta, mutta muuten muut vaihtoehdot eivät saavuttaneet suurta suosiota kyselyyn vastanneiden lihantuottajien keskuudessa.
Vallan säilyminen koettiin tärkeäksi
Sijoituksen tuoma päätösvalta oli kyselyn tulosten perusteella tärkeää tuottajille. Sijoitusvaihtoehto, jossa jäsen ostaisi osuuskunnalta sen omistamia pörssiosakkeita ja johon liittyi tavallista osaketta suurempi äänivalta lihanjalostusta harjoittavassa osakeyhtiössä, sai enemmän kannatusta kuin tavallinen osakeomistus yrityksessä. Erityisesti tuottajat, jotka olivat vastikään laajentaneet tuotantoaan, suosivat äänivaltaisia osakkeita, tutkimuksesta selviää.
Vastaajat kokivat myös pääoman arvonnousun mahdollisuuden erittäin tärkeäksi. Toisaalta pääomatappioiden välttämistä pidettiin vielä tärkeämpänä, mikä selittää perinteisen osuuspääoman muotoisen sijoituksen nousemista suosituimmaksi vaihtoehdoksi.
Tutkimukset on julkaistu PTT:n työpapereina 172 ja 173, jotka löytyvät PTT:n nettisivuilta www.ptt.fi.
Teksti: RIKU-MATTI AKKANEN
