Suomessa talous ei ole kasvanut seitsemääntoista vuoteen, mutta emme ole ongelman kanssa yksin. Kasvun tavoittelu on vaikeutunut kaikissa kehittyneissä maissa.
Ongelman ytimessä on työn tuottavuuden kasvu, joka on merkittävästi hidastunut tai jopa pysähtynyt.
Seuraukset Suomessa ovat karut. Ansiot eivät ole kasvaneet, julkinen talous on raskaasti alijäämäinen. Köyhyys lisääntyy, nuorten pahoinvointiin on vaikea puuttua ja terveydenhuolto kriisiytyy.
Eniten velkaantumiseemme vaikuttaa vanhuuteen liittyvien menojen osuuden kaksinkertaistuminen 20 vuodessa, noin seitsemästä peräti 15 prosenttiin bkt:stä. Vuonna 2023 sosiaaliturvamenot olivat lähes 26 % kansantuotteesta. Euro ei muuksi muutu, vaikka sen jakaisi kuinka tehokkaasti.
Julkisella sektorilla työskentelee Suomessa toki paljon ihmisiä, mutta muissa Pohjoismaissa osuus on vielä suurempi. He ovat useimmiten sairaanhoitajia, lääkäreitä ja opettajia, eivät hallinnon virkamiehiä.
Suurin syy taloutemme alavireeseen on yksityisellä sektorilla, siellä erityisesti heikossa työn tuottavuudessa. Kokonaistuottavuus on Sitran selvityksen mukaan yrityssektorilla Suomessa supistunut jopa 10 % vuodesta 2007.
Kokonaistuottavuus on tuottavuuden se maaginen osa, jota ei selitä osaamisen nousu tai investoinneilla aikaansaatu tehokkuus. Se on kykyä tuottaa korkeaa arvoa asiakkaille fiksusti ja tehokkaasti.
Romahduksemme takana on kaksi tunnettua shokkia: Nokian matkapuhelintuotannon katoaminen ja metsäteollisuuden tuotannon siirtyminen Suomesta pois ja jalostusasteen lasku. Romahduksen jälkeen olemme jääneet matamaan, kun muut maat ovat alkaneet nousta.
Siksi Suomi on menettänyt viennin markkinaosuuksiaan, vaikka hintakilpailukyvystä on pidetty huolta.
”Kokonaistuottavuus on tuottavuuden maaginen osa, jota ei selitä osaamisen nousu tai investoinneilla aikaansaatu tehokkuus.”
Katse inhimilliseen pääomaan
Kestävän kasvun edellytykset liittyvät osittain teknistaloudelliseen pääomaamme eli investointeihin. Niissä painon pitäisi olla aineettomissa investoinneissa, jotka luovat edellytyksiä siirtyä talouden kehityksen seuraavan vaiheeseen, skaalautuviin digitaalisiin palveluihin.
Suomi on edelleen digitaalisesti taitavien ihmisten maa, mutta digitalisaation hyödyntämisessä olemme jääneet jälkeen niitä naapureitamme, jotka pärjäävät paremmin. Maahamme ei ole kehittynyt tarpeeksi riittävän suuriksi kasvaneita yrityksiä korvaamaan finanssikriisin jälkeen menetettyjä korkean osaamisen työpaikkoja.
Katseen pitäisi kohdistua myös selvästi aiempaa enemmän inhimilliseen pääomaan eli ihmisiin. Heihinkin pitää investoida.
Maahanmuutto on jo nyt auttanut Suomea väestön ikääntymisen haasteissa ja mahdollistanut työllisyyden kasvun. Ei voi olla merkittävää talouskasvua tulevaisuudessa, ellei täällä ole osaavia ihmisiä sitä luomassa.
Ei riitä, että meillä on edellytyksiä kasvaa. Pitää olla myös markkinoita, joiden mahdollisuudet on tunnistettu. Ja kaikkein tärkeimpänä: pitää olla kyky tarttua näihin tilaisuuksiin ja alkaa toimia.
Kirjoittaja on Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran yliasiamies.
