Ilkka Nykänen nousi Itikka osuuskunnan ja Lihakunnan yhteiseksi toimitusjohtajaksi viime kesänä. Maaninkalainen agrologi oli mukana johtajaspekulaatioissa jo vuonna 2003, mutta tuolloin paikan sai Reijo Flink, joka on nykyisin A-Tuottajat Oy:n, A-Rehu Oy:n sekä Nautasuomi Oy:n toimitusjohtaja.
”Parempi mies voitti, siitä ei ollut silloin epäilystäkään”, Nykänen muistelee.
Miehen työuralle on mahtunut monenlaista, sillä vuosikymmenten saatossa hän on ehtinyt olla A-Rehun ja Atria-Tuottajien työtehtävien ohella muun muassa K-Raudan kauppiasyrittäjänä sekä rakentamassa Wihurille John Deere-edustusta.
”Kyllähän tämä on ollut minulle selkeä kotiinpaluu ja samalla pesti, johon olen tähdännyt jo vuosia”, Nykänen tunnustaa.
Samalla hän tähdentää, että urapoikkeama Atria-perheen ulkopuolelle on sekin ollut hyödyllinen.
”Myyntitiskin takana oppi näkemään maataloustuottajien arjen ja taloudellisen tilanteen. John Deere -vuodet puolestaan näyttivät, millaista on amerikkalaisen pörssiyhtiön arki. Kauppiasyrittäjänä kirkastui, että kassavirta on lopulta tulosta tärkeämpää.”
”Tämä on ollut minulle selkeä kotiinpaluu ja pesti, johon olen tähdännyt jo vuosia.”
Tiloilla iso investointitarve
Suurimman osan työurastaan alkutuotannon parissa tehnyt toimitusjohtaja varoittaakin umpikujasta, johon suomalainen maataloustuotanto on tulevina vuosina ajautumassa.
Tilojen määrä vähenee ja entistä harvemmalle löytyy jatkajaa oman perheen piiristä.
Lisäksi monella tilalla on edessä isoja investointeja, joihin omat rahkeet eivät enää riitä.
”Viime vuonna maatalouden investointiavustukset olivat noin 120 miljoonaa euroa, mutta todellinen tarve olisi ollut vähintään kaksin- tai jopa kolminkertainen. Seuraavien kymmenen vuoden aikana kokonaisinvestoinneissa puhutaan peräti 2,5–3,0 miljardista eurosta”, Nykänen ynnäilee.
Osuuskuntajohtaja korjaisi tilannetta koko elintarvikealaa koskevalla mittavalla investointiohjelmalla. Se turvaisi kotimaista ruuantuotantoa ja samalla myös huoltovarmuutta.
”Nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Huoltovarmuuskeskustelun myötä Suomessa tuotetun ruuan arvon ovat oivaltaneet myös kuluttajat”, Nykänen kiittelee.
”Osuuskunnan on pystyttävä luomaan tuottajille olosuhteet, joissa heillä riittää uskoa omaan tulevaisuuteen ja investointeihin. ”
Jäsenmäärä on kova haaste
Tilakato on näkynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana myös Itikassa ja Lihakunnassa. Osuuskuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä keikkui viime vuosikymmenellä vielä 7 500–8 000 haarukassa. Nyt lukema on pudonnut jo 2 800 tuntumaan.
Nykäsen mukaan laskutrendi jatkuu myös tulevina vuosina. Synkimpien ennusteiden mukaan jopa kolmasosa tiloista poistuu kuluvalla vuosikymmenellä aktiivituotannon piiristä.
”Tämä on iso haaste, joka vaatii sitoutumista puolin ja toisin. Osuuskunnan on pystyttävä luomaan tuottajille olosuhteet, joissa heillä riittää uskoa omaan tulevaisuuteen ja investointeihin. Samalla on voitava luottaa siihen, että tuottajat pitävät kiinni sopimuksista.”
Itikassa ja Lihakunnassa on tarjolla vuosittaisten osuuskorkojen lisäksi muun muassa osuuskunnan tarjoamia vakuuksia. Myös tuotantosopimus on Nykäsen mukaan kova paperi pankin tiskillä.
”Itse uskon, että sitoutuneisuus tulee kasvamaan. Osuuskunta on tällä toimialalla lopulta ainoa järkevä toimintamalli”, toimitusjohtaja toteaa.
Roolit kirkastuneet vuosien myötä
Itikalla ja Lihakunnalla on yli puolet pörssilistatun Atrian osakkeista ja 90 prosenttia äänivallasta. Takavuosina elintarvike- ja lihataloissa kaikui lähinnä isäntien ääni, mikä tiesi operatiiviselle johdolle etenkin tulospudotuksissa tuulisia aikoja.
Kulmahuoneiden ovet kävivät usein myös silloin, kun henkilökemiat eivät kohdanneet.
Puhuri on käynyt vuosikymmenten saatossa Atriassakin. Nykäsen mukaan roolit ovat kuitenkin nykyisin jo selkeät.
Pörssiyhtiö elää omaa elämäänsä ja osuuskunnat käyttävät äänivaltaansa vain yritysperheen hallituksessa ja yhtiökokouksissa.
”Operatiivinen johto vastaa liiketoiminnasta ja omistajaosuuskunnat strategioista. Samalla kehittämisen näkökulma on laajentunut koko ruokaketjuun. Jos aikoo jotain jakaa, on oltava myös jaettavaa”, Nykänen muistuttaa.
”Operatiivinen johto vastaa liiketoiminnasta ja omistajaosuuskunnat strategioista.”
Omistajaosuuskunnat eivät enää seiso pelkästään Atrian ja A-Rehun varassa. Itikka on mukana mittavissa tuulipuisto- ja aurinkovoimahankkeissa, joiden myötä yhtiön tuotantoketju ruuvataan hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä.
Osuuskuntien yhdessä perustama Maanvaalija Oy valmistautuu hiilimarkkinaan jakeluvelvoitteen joustomekanismin avauduttua.
Lisäsiivua löytyisi myös vientimarkkinoilta, sillä kotimaassa lihamarkkina on jo laskeva. Kiinan ja Aasian lisäksi potentiaalia olisi naudanlihan kasvavan kysynnän myötä esimerkiksi Lähi-Idän valtioissa ja useissa muissakin muslimimaissa.
”Myös EU:n ja Etelä-Amerikan maiden Mercosur-sopimus voi avata mielenkiintoisia vientimahdollisuuksia. Ja jos ja kun se väkisin tulee, on siitä löydettävissä jotain hyvääkin, mutta ei liha-alalle”, Nykänen pohtii.
- Juttua on päivitetty 7.3. klo 14.49 Ilkka Nykäsen alkuperäisellä, lyhentämättömällä kommentilla liittyen Mercosur-sopimukseen
