”Kun Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuneet valokuvataiteilijat eivät enää voineet käyttää oppilaitoksen laitteistoa, he huomasivat, ettei Suomessa ollut muita paikkoja, joissa tehdä kuvia itse,” kertoo Värinän hallituksen puheenjohtaja Ida Taavitsainen.
Yhteinen työtila ja osuuskuntamuoto ratkaisivat ongelman: kustannukset jaettiin, ja työskentely jatkui korkeatasoisen värivedostuksen parissa.
Nykyään Värinässä on käytössä Suomessa ainutlaatuinen värivedostuskone, joka mahdollistaa korkealaatuiset vedokset perinteisin menetelmin. Vaikka digitaalinen kuvaus on hallitseva, Värinän tiloissa perinteinen vedostus elää.
”Analoginen valokuvaus on kokenut sellaisen pienen renessanssin. Filmi on tällä hetkellä kallista, sillä kysyntä on suurempi kuin tarjonta,” Taavitsainen toteaa.
”Minulle pimiö on paikka ajatella ja työstää teoksia.”
Yhteisöllinen työympäristö
Värinässä on noin 33 jäsentä, joista osa on kokeneita taiteilijoita ja osa nuorempia tekijöitä. Jäsenet maksavat vuosittain 300 euron vuokran, joka kattaa yhteiset kulut ja laitteiston ylläpidon.
Jäsenistöön kuuluu tunnettuja valokuvataiteilijoita, joiden töitä on vedostettu muun muassa Valokuvataiteen museon näyttelyihin. Osuuskuntamuoto tarjoaa taiteilijoille mahdollisuuden ylläpitää omaa ammattitaitoaan ja kehittää sitä yhdessä.
”Monet haluavat itse vedostaa työnsä, koska he kokevat menettäneensä kontrollin töidensä viimeistelystä ja tekemisestä,” kuvailee Taavitsainen.
Pimiössä työskentely vaatii keskittymistä ja teknistä osaamista, mutta tarjoaa myös henkisen tilan syvälliseen teosten kehittämiseen.
”Minulle pimiö on paikka ajatella ja työstää teoksia. Vaikka kuvat on jo kuvattu, siellä tapahtuu yhä paljon ajattelutyötä. Se on myös fyysistä työtä, mikä tuo oman ulottuvuutensa taiteelliseen prosessiin,” hän lisää.
Perinteinen pimiöprosessi on työläämpi, mutta se tarjoaa taiteilijoille kokemuksen, jota ei voi täysin toistaa modernin teknologian avulla. Värivedostuksessa paperin ja kemikaalien käsittely sekä pimeässä työskentely luovat teoksiin oman erityisen ulottuvuutensa.
”Tavoitteena on pitää tämä osaaminen elävänä ja siirtää sitä eteenpäin seuraaville sukupolville.”
Kulttuuriperinnön vaalimista
Värinän jäsenet pitävät tärkeänä säilyttää käsityömäisen vedostuksen perinteen ja siirtää sitä myös tuleville sukupolville.
Taavitsaisen mukaan Värinän merkitys on erityinen, koska Suomessa ei ole muita paikkoja, joissa tätä osaamista voisi toteuttaa samalla tasolla.
Osuuskunnan tavoitteena on edistää värivedostuksen näkyvyyttä ja tarjota ammattilaisille mahdollisuus työskennellä myös analogisin menetelmin.
”Meillä on tavoitteena pitää tämä osaaminen elävänä ja siirtää sitä eteenpäin seuraaville sukupolville, jotta tietotaito ei katoaisi.
Värinän tiloja käyttävät myös ulkopuoliset valokuvaajat ja instituutiot, kuten Valokuvataiteen museo.
”On tärkeää, että osaaminen ja laitteisto ovat kaikkien saavutettavissa,” Taavitsainen korostaa.
Ensi vuonna Värinä juhlii 25-vuotista taivaltaan ainakin yhteisen näyttelyn merkeissä.
”Haluamme jatkaa värivedostuksen perinnettä ja kehittää toimintaamme edelleen,” hän summaa.
