Jokiverkon toimitusjohtaja Janne Kurikkala kuvailee tähän tapaan, miten kuntaomisteinen osuuskunta pyrkii palvelemaan. Jokiverkon, eli Jokilaaksojen Kuituverkko-osuuskunnan, omistavat Sievi, Merijärvi ja Alavieska. Osuuskunta rakentaa ja ylläpitää nopeat tietoliikenneyhteydet mahdollistavaa valokuituverkkoa omistajakuntien alueella.
Kunnissa on paljon kyliä, iso osa asukkaista asuu maaseudulla.
”Kaupalliset toimijat eivät lähde valokuituverkkoa tänne vetämään, joten jos me emme sitä tekisi, sitä tuskin kukaan muukaan rakentaisi,” Kurikkala toteaa.
Nopeat tietoliikenneyhteydet parantavat maaseudun elinvoimaa, koska maaseudulla voi esimerkiksi etäopiskella tai harjoittaa elinkeinoa.
”Lisäksi on myös mukavaa, kun Netflix tai Spotify eivät töki, eikä tietokoneella pelatessa ole viiveitä.”
”Kaupalliset toimijat eivät lähde valokuituverkkoa tänne vetämään.”
Näin sujuu kaapeliasennus Jokiverkon toimialueella.
Toiminta omissa käsissä
Jokiverkon peitto on poikkeuksellisen hyvä. Keskimäärin noin 70 prosenttia kotitalouksista on liittynyt yrityksen verkkoon, joillakin alueilla peitto on jopa 90 prosenttia.
Uusia liittymiä on rakennettu kiihtyvään tahtiin. Kurikkala kiitteleekin verkon suunnitelleita. He ovat hahmottaneet potentiaaliset paikat, joista kaapelin saa suhteellisen helposti vedettyä taloille, jotka eivät liittyneet verkon rakennusvaiheessa.
”Ammattitaitoisen henkilökunnan löytäminen ja pitäminen on avainasia. Olisi hankalaa ostaa kaikki palvelut.”
Jokiverkko hoitaa verkon ylläpidon ja korjaukset sekä esimerkiksi kaapelien sijaintien näyttämisen rakennusprojekteille. Toiminnan alueellinen rajoittuminen mahdollistaa yhteistyön ilman kilpailuasetelmaa. Operaattoripalvelut kilpailutettiin äskettäin yhdessä kymmenen muun verkkoyrityksen kanssa.
”Ammattitaitoisen henkilökunnan löytäminen ja pitäminen on avainasia.”
Palvelee koko väestöä
Rakennusvaiheessa kaikille kuntalaisille tarjottiin mahdollisuus liittyä verkkoon sadan euron hinnalla. Lisäksi verkkoon liittyneet sitoutuivat kahden vuoden käyttöliittymään 50 euron kuukausihinnalla. Liittyminen oli poikkeuksellisen edullista, eikä kattanut rakennuskustannuksia.
Keskimäärin 40 prosenttia verkon rakennuskustannuksista katettiin Viestintäviraston ja EU:n maaseuturahaston myöntämillä avustuksilla. Lisäksi osuuskunta otti lainaa, jonka takasivat omistajakunnat.
Sieviläinen Jukka Linna on ollut mukana Jokiverkon alkumetreiltä ja toimii osuuskunnan hallituksen puheenjohtajana. Hän luonnehtii valokuituverkkotoimintaa monopolitoiminnaksi, se joka omistaa verkon, päättää myös sen käytön hinnasta. Linnan mukaan kuntien omistamassa osuuskunnassa päätöksenteko vaikkapa hinnoittelusta on demokraattisempaa.
”Lisäksi osuuskunnan periaatteena on tuottaa hyötyä jäsenilleen, eli Jokiverkon tapauksessa kuntien asukkaille. Yksityinen toimija taas pyrkii tekemään mahdollisimman paljon rahaa bisneksellään.”
Osuuskunnan valokuituverkon rakentaminen sujui hyvin, ja kustannuslaskelma alitettiin, Jukka Linna ja Janne Kurikkala iloitsevat.
Tasapuolista kohtelua
Jokiverkon perustajajäseniä ovat Sievi ja Merijärvi, Alavieska liittyi mukaan myöhemmin.
”Haasteena osuuskunnan laajentuessa on ratkaista, miten kaikkia voidaan kohdella tasapuolisesti. Kaikille pitäisi saada yhdenvertainen tilanne koskien hintaa ja panostusta.”
Linna toimi Jokiverkon alkuaikoina Sievin kunnanhallituksen puheenjohtajana.
”Oli kerättävä uskottavuutta projektille, jossa oli epävarmuustekijöitä. Rakennuspäätöstä tehtäessä ei vielä tiedetty tarkkaan, kuinka moni talous liittyy verkkoon. Viimeiset tekivät päätöksen liittymisestä vasta kaivurin ollessa tontin reunalla.”
Näihin aikoihin kuituverkkoyhtiöitä ajautui taloudellisiin vaikeuksiin.
”Yhtiöt eivät pystyneet hoitamaan velvoitteitaan liittymämaksuilla. Jos yhtiöillä oli kuntia lainojen takaajina, kustannukset kaatuivat kuntien niskaan”, kertoo Linna.
”Toimivat tietoliikenneyhteydet lisäävät kunnan elinvoimaa.”
Moni koki mobiilinopeudet riittäviksi, ja mietti, tarvitaanko valokuituverkkoa. Kysyttiin myös, kuuluuko verkon rakentaminen kunnalle.
”No, kyllä se mielestäni on kunnan tehtävä, koska toimivat tietoliikenneyhteydet lisäävät kunnan elinvoimaa”, Linna vastaa.
Osuuskunta perustettiin, ja valokuituverkko rakennettiin. Rakentaminen sujui hyvin, ja kustannuslaskelma alitettiin.
”Rakennusvaiheessa meillä oli sekä ammattitaitoa että tuuria. Rakentajafirma Relacom meni konkurssiin rakentamisen aikana, mutta siitä ei koitunut meille ylimääräisiä kustannuksia.”
Kuntien takaamat lainat saatiin kohtuullisen edullisilla ehdoilla, ja pitkäaikaisille lainoille matalat kiinteät korot.
Valokuituverkon rakentaminen vaatii pääomaa, joten kunnan mukana olo tavalla tai toisella mahdollistaa Linnan mukaan rahoituksen ja loiventaa riskejä.
”En usko, että haja-asutusseudulla näitä valokuituverkkoja olisi, jos niiden rakentaminen olisi pelkästään kaupallisten intressien varassa.”
