Kolmen tunnin Perth-Adelaide -lennolla ja sieltä päivän junamatkalla Melbourneen tajuaa Australian olevan iso maa. Se on sitä myös asukasluvultaan, 26 miljoonaa. Australialaisia on nyt lähes viisi kertaa enemmän kuin suomalaisia. Vuonna 1950 Australiassa oli noin kahdeksan miljoonaa ja Suomessa neljä miljoonaa asukasta.
Voi tuntua epäreilulta verrata ”pientä ja tuntematonta” Suomea Australiaan, joka on pitkään ollut monien siirtolaisten suosikkikohde. Australian väkiluku on vuosikymmenet kasvanut keskimäärin kaksi prosenttia vuodessa. Samalla vauhdilla meillä olisi ollut joka vuosi 100 000 uutta suomalaista – mutta eipä ole ollut.
Maavertailussa Suomen osakkeiden pitäisi kuitenkin olla nousussa. Kuka enää jatkossa haluaisi kuivaan, kuumaan ja käärmeiseen maahan, kun voi valita toisinkin ja päätyä liittoutuneeseen (EU, Euro, NATO) pohjoismaahan, jonka tulevaisuuden suurin kohtalonkysymys ekonomisti Juhana Brotheruksen mukaan (HS 26.3.2024) on syntyvyyden lasku.
”Nykypäivän Suomessa näyttää olevan vaikeaa löytää yksituumaisuutta mistään asiasta.”
Viime vuonna Suomessa siirtyi eläkkeelle 70 000 ihmistä ja lapsia syntyi 43 000. Tämä johtaa työikäisten suomalaisten määrän vähenemiseen, jota vain maahanmuutto voi kompensoida. Talousvaikuttaja Heikki Bergholm (HS 25.3.24) onkin arvioinut kilpailun maahanmuuttajista tulevan kovenemaan. Onhan syntyvyys alenemassa muuallakin.
Nykypäivän Suomessa näyttää olevan vaikeaa löytää yksituumaisuutta mistään asiasta. Työikäisten määrän kasvattaminen voisi olla kaikille yhteinen tavoite, joka kaipaa enää vain strategian rakentamista, toimenpiteistä päättämistä ja taloudellisia satsauksia.
Oppia voisi ainakin valikoiden ottaa myös Australiasta, jolla on viime vuosina ollut varaa jopa rajoittaa maahan muuttavien määrää.
Ausseissa eri lääkkeet
Maan poliittinen järjestelmä poikkeaa suomalaisesta. Hallitusvalta on vaalit voittaneella puolueella. Käytännössä Australia on viime vuodet ollut joko keskustaoikeistolaisen liberaalipuolueen tai enemmän vasemmalla olevan labor-puolueen johtama.
Nykyinen labor-hallitus näyttää reagoivan meillekin tuttuihin talouden haasteisiin – inflaatio ja korkotaso – melkein vastakkaisella tavalla kuin hallitus Suomessa. Australiassa kevennettiin viime vuonna pienituloisten verotusta ja korotettiin minimituntipalkka 14 euroon ja suunnitellaan sen nostamista edelleen 14,50 euroon.
”Velkaantumisen pysäyttämisestä tulee tyhjää täynnä oleva itseisarvo ilman talouden kasvua.”
No, nyt joku sanoo, että helppoahan se on ausseilla, kun ei tarvitse törmätä yhtä vahvoihin ammattiliittoihin ja valtion velkaantuminenkin on paremmin hallinnassa. Australian valtionvelka on kyllä tuplaantunut vuodesta 2018, mutta suhteessa bkt:hen velkaa on vähemmän kuin useimmilla EU-mailla – ja paljon vähemmän kuin Suomella.
Avainasia tässä lienee kasvu. Velkaantumisen pysäyttämisestä tulee tyhjää täynnä oleva itseisarvo ilman talouden kasvua, työllisten määrän kasvua ja tuottavuuden kasvua. Parasta on, jos velka on kasvun renki eikä isäntä.
Kirjoittaja on varatuomari ja OT-analyytikkotiimin jäsen, joka asuu Berliinissä.
