Median kestoaiheena on ruuan hinta. Toki, nyt aivan viime aikoina, on ollut uutisia ruuan halpenemisesta kuluttajalle. Siitä ei suuria uutisia näy, että kuluttajan tuloista vuosien saatossa aina vain pienempi osa menee ruokaan muiden kulujen, kuten asumisen meno-osuuden kasvaessa.
Sitä kuluttaja tuskin tietää, että suurin osa elintarviketuotannosta tulee osuustoimintayrityksistä eli tuottajien omistamista firmoista. Näin erityisesti maito-, liha- ja myös kananmunatuotteissa. Kuluttajilla on ollut oppimista suomalaisuuden tunnistamisessa. Osuustoiminta yritysmuotona onkin haasteellisempi juttu.
Meidän tuottajien omistamien yritysten on joka päivä taisteltava elintilasta ja suosiosta niin kuluttajien kuin kaupankin osalta.
Kaupan omat merkit, joissa alkuperä ei aina ole niin selvä, valtaavat yhä enemmän tilaa parhailta hyllypaikoilta.
Osuustoimintayritysten täytyy myös aina tuottaa uusia tuotteita markkinoille säilyttääkseen kaupan ja kuluttajien kiinnostus.
Elintarvikeyrityksemme joutuvat koko ajan laskemaan sitä, mikä on se marginaali omalle katteelle, jolla tuote saadaan kaupan hyllylle ja paljonko tarvitaan omaan toimintaan.
Lisäksi on muistettava, että omistajan on saatava niin hyvä korvaus raaka-aineesta kuin mahdollista.
Jos tätä eivät yrityksen toimiva johto ja hallitus tiedosta, silloin ollaan aivan väärässä paikassa.
Tuottajan kaksoisrooli
Lähes kaikkien kotieläintuottajien pärjääminen on riippuvainen siitä, miten omalla osuustoimintayrityksellä menee. Tuottajalla on siis kaksoisrooli: täytyy huolehtia omasta tilasta, sen pärjäämisestä ja samaan aikaan pitää huoli oman osuuskunnan menestyksestä.
Tämä jälkimmäinen voi tuntua kaukaiselta osuuskuntien koon kasvaessa ja hallinnon etääntyessä. Tuottajilla on taloudellisesti tiukkaa, se on totta. Helpointa olisi vaatia raaka-aineesta enemmän, mutta se tie on nopeasti kuljettu loppuun.
”Jos vielä enemmän toisimme esille suomalaisia tuottajia markkinoinnissa?”
Miten tuottaja sitten saisi enemmän tuottamastaan laadukkaasta raaka-aineesta? Jos sen tietäisi, olisi se jo varmasti tehty. Lopulta kaiken ratkaisee kuluttaja.
Onko hän valmis ottamaan hyllystä kotimaisen, varmasti kotimaisesta raaka-aineesta osuustoimintayrityksessä tehdyn brändituotteen vai meneekö hinta edellä aina halvimman perässä?
Äskettäin julkaistiin tutkimus, että nuoret kuluttajat eivät ostopäätöstä tehdessään enää painota kotimaisuutta niin paljon. Tämä on huolestuttavaa. Auttaisiko jos vielä enemmän toisimme esille suomalaisia tuottajia tuotteiden markkinoinnissa?
Ainakin osuustoimintaa yritysmuotona pitää opettaa jo yläasteelta lähtien tasavertaisesti muiden yritysmuotojen rinnalla. Silloin kuluttaja ehkä varmemmin päätyisi kotimaiseen, osuustoimintayrityksen tuotteeseen, sillä ”minkä nuorena oppii…”
Kirjoittaja on Pellervon hallituksen varapuheenjohtaja ja maatalousyrittäjä.
