Lukija saattaa hämmästyä, miksi kirjoittaja huomauttaa jo vuoden päästä koittavasta keväästä, mutta tuolloin pidettävät Euroopan parlamentin vaalit ovat oikeasti käsillä yllättävän pian.
Poliittisissa puolueissa Suomessa pohditaan jo sekä kevään 2024 EU-vaalien ehdokasasettelua että valmistaudutaan vaaliteemoihin.
Siitäkin huolimatta, että eduskuntavaalit olivat vasta äskettäin, ja tätä kirjoitettaessa hallitusneuvotteluissakin ollaan vielä tunnusteluasteella.
Ideologisesti EU:n kestävyysagendan päivittäminen tähän päivään on ollut hidasta.
Edelliset vuodet EU:n politiikka on ollut vastuullisuusvetoista. Ympäristö- ja ilmastoteemojen lisäksi osuustoiminta-asiamiehen työpöydällä ovat olleet säännöllisesti myös eläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset.
Ideologisesti EU:n kestävyysagendan päivittäminen tähän päivään tai esimerkiksi Ukrainan sodan aiheuttamiin globaaleihin muutoksiin on ollut hidasta.
Vihreä lainsäädäntö puskee eteenpäin: metsäkato, ennallistaminen, torjunta-aineet, näistä puhetta riittää.
Mutta onko valmistelu ollut kauttaaltaan laadukasta ja vaikutuksia todellisesti arvioivaa?
Kilpailijat viittaavat kintaalla
Ruokakaupassa asioiva tekee päätöksensä entistä päättäväisemmin hinnan perusteella.
Kuluttaja kärsii päivittäin valtavista markkinamuutoksista eivätkä tuottajat tai teollisuus ole saaneet juuri minkäänlaisia työkaluja hintojen nousun aiheuttamiin ongelmiin.
”Esimerkiksi Brasilia ei näe metsäkatoasetuksessa haittaa omalle viennilleen.”
Kun Euroopassa kituutetaan, EU:n ulkopuoliset maat ovat päässeet hintakisassa iskuetäisyydelle, ja kauppapolitiikka mahdollistaa markkinan avautumista edelleen Etelä-Amerikasta Oseaniaan.
Euroopan tärkeille arvoille viitataan samalla kintaalla, esimerkiksi Brasilia ei näe metsäkatoasetuksessa haittaa omalle viennilleen. EU:n tekemä politiikka siis kurjistaa omaa tuotantoa, mutta antaa tuonnin kukoistaa.
Ukrainan tulliton kauppa alkaa puolestaan syödä naapurimaiden kärsivällisyyttä. EU-tuottajat vaativat kaupalle tiukempaa kontrollia.
Toisaalta kriisiin on luvattu CAP-rahoja. Ne tosin olisi käytetty suureksi osaksi muutamassa jäsenmaassa jo rahoituskauden alussa.
Hirvittää ajatella, mitä tapahtuu muissa valtioissa, jos uusi ruoka- ja hintakriisi iskee vuoden sisällä, tai ruokaturvallisuus muuten kärjistyy.
Konservatiivien ääni kuuluu
Tuonnin puolelle kääntyvä EU-politiikka mahdollistaa samalla konservatiiveille ja unionikriittisille äänenpainoille tilaa.
Vihreällä ideologialla pauhaava vihervasemmisto painottaa, että nykytilanne on osoitus siitä, että vastuullista ja kestävää tuotantoa tarvitaan entistä enemmän.
”Kansalaisten äänellä on vaaleissa aina merkitystä.”
Painetta tuottajille tulee siis ihan omasta leiristä ja useammalta suunnalta. Heidän tulevaisuudennäkymänsä ovat valitettavasti EU:n itse aiheuttamassa motissa.
Kansalaisten äänellä on vaaleissa aina merkitystä ja varsinkin ensi kevään EU-vaaleissa, joissa ratkaistaan koko unionin suunta.
Vaalit näyttävät, onko EU onnistunut luomaan päätöksillään kansalaisiin tulevaisuuden uskoa vai päinvastoin.
Kuluttavatko komissio ja parlamentti luottamusta, ja kuinka kuilun reunalle unioni lopulta syöksyy?
Suomen eduskuntavaaleissa kokoomus ja perussuomalaiset jyräsivät. Kääntääkö Euroopan parlamentin vaalien tulos parlamentin jakaumaa oikeistolaisemmaksi, EU-kriittisemmäksi tai molempia?
Puolueiden pääviesti pitäisi joka tapauksessa olla, että tulevaisuuden politiikka on vastuullista ajasta ja aikakaudesta riippumatta. Ketään ei jätetä taakse.
Kirjoittaja on osuustoiminta- ja kotieläinasiamies Pellervon, MTK:n ja SLC:n Brysselin toimistossa.
