Elämässäni on ollut juristin uran rinnalla kolme merkittävää ja mieluisaa harrastusta: liikunta, osuuskauppa ja Pori Jazz.
Viime keväänä aloitin SOK:n hallintoneuvoston puheenjohtajana, ja harrastuksesta on tullut jo lähes toinen työ. Taustana on onneksi yli kolmenkymmenen vuoden osuustoimintakokemus Satakunnan Osuuskaupan hallinnossa ja reilut kymmenen vuotta myös SOK:lla.
Vaikka olen nyt tällaisella aitiopaikalla, liikunta ja Pori Jazz pysyvät vahvasti mukana. Ne virkistävät, tuovat elämääni sopivaa tasapainoa ja laajentavat perspektiiviä.
Osuuskauppojen yli satavuotias perusajatus on yhtä tuore kuin ennenkin: omistajien jokapäiväisen elämän helpottaminen. Mutta tämä vuosi on tuonut todellista haastetta tähän tehtävään.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan poiki kiusaksemme energiahintojen huiman kallistumisen ja villiintyneen inflaation. Niinpä ruuan hinta on noussut vauhdilla, kärjessä kolmanneksen kallistunut kahvi ja heti perässä tuore kala. Myös kananmunat, margariini, vehnäjauhot ja peruna ovat yli kymmenen prosenttia edellisvuotta kalliimpia.
Miten osuuskauppa tässä tilanteessa suhtautuu ihmisten hätään? Vastaus on selkeä: vastuullisesti.
Jo keväällä, kun kotimaisten tuottajien hätä paheni entisestään, osuuskaupparyhmä avasi elintarviketeollisuuden kanssa ylimääräiset neuvottelut niiden tuotteiden ostohinnoista, joiden tuotantopanokset olivat rankimmin nousseet. Kesän aikana on puolestaan neuvoteltu uudet selvästi korkeammat ostohinnat monille muille tuotteille, mikä on tuonut ainakin pientä helpotusta tuottajille.
Lähiruokaa ostoskoriin
Kotimainen tuotannon selviytyminen on meille tärkeää, kun 80 prosenttia myymästämme ruuasta on Suomessa tehtyä. Asiakkaamme haluavat myös lähialueensa ruokaa. Esimerkiksi Satakunnan Osuuskaupassa kotimaisesta ruuasta peräti viidennes on alueella tuotettua.
Koska osuuskaupat ovat perustaltaan kuluttajien osuuskuntia, on niiden katsottavat ennen kaikkea asiakkaidensa etua, siis yritettävä kaikin keinoin hillitä myyntihintojen nousua ja pidettävä asiakkaan ruokakori mahdollisimman edullisena.
Yhtälö on vaikea: yhtäältä teollisuudelle ja sen kautta tuottajille maksetaan selvästi enemmän, toisaalta muutosta ei voi viedä täysimääräisenä kuluttajahintoihin. Niinpä osuuskaupoille on nyt jäänyt joustajan osa. Se näkyy selvästi jo S-ryhmän ruokakaupan kannattavuuden selkeänä putoamisena vuoden alkupuoliskolla ja tulee näkymään myös ruokakaupan koko vuoden tuloksessa.
Osuuskauppojen liikevoittoprosentit keikkuvat parin prosentin hujakoilla. Prosentit eivät ole suuria, mutta pitkään kertyessään maltillinenkin tulos antaa pahoina aikoina joustovaraa. Tässä kiteytyykin osuuskaupan hienous: voittoa ei maksimoida, mutta tulosta tehdään sen verran, etteivät maailman tuulet pääse heti kaatamaan.
